”Kehitysvammaisia säälitään ja pyörätuolikäyttäjiä nöyryytetään”

Tiivistelmä Artikkelissa pohditaan haastatteluaineiston perusteella vammaisuuden erimuotojen eriasteista stigmaattisuutta hahmottelemalla käsiteanalyysin avulla elementtejä, joista vammaisuuden hierarkia suomalaisessa yhteiskunnassa tällä hetkellä koostuu. Samaan aikaan, kun työelämäosallisuus määrittää selvästi ihmisen paikkaa suomalaisessa yhteiskunnassa, suurimpaan osaan vammaisista kohdistuu työelämän ulkopuolisuuden stigma. Kognitiivisen erilaisuuden stigma kohdistuu kehitysvammaisiin, neurokirjolle kuuluviin ja vaikeasti psyykkisesti sairaisiin. Näihin ryhmiin suhtaudutaan kuitenkin myötätuntoisemmin kuin kehollisesti poikkeaviin. Kehollisen poikkeavuuden stigma kohdistuu kaikkein voimakkaimmin kävely- tai puhekyvyttömiin. Näkyvän avun tarpeen stigma kohdistuu erityisen voimakkaasti pyörätuolikäyttäjiin. Artikkelin analyysin perusteella juuri pyörätuolikäyttäjät ovat ryhmä, johon kohdistuu suurinta vammaisvihaa. Abstract Based on interview data, the article examines the varying degrees of stigmatization of different forms of disability by describing with conceptual analysis the elements that make up the present hierarchy of disabilities in Finnish society. Whilst participation in working life clearly indicates a person’s place in Finnish society, most disabled people face the stigma of being excluded from working life. The stigma of cognitive abnormality is attached to people with intellectual disabilities, people belonging to the neurodiversity spectrum and people with severe mental disorders. However, these groups are viewed more sympathetically than the physically abnormal. The stigma of physical abnormality is strongest for people who are unable to walk or speak. The stigma of visible needs is particularly strong against wheelchair users. The analysis of the study shows that wheelchair users are the group most exposed to disability stigma.