Lyhyt- ja pitkäaikaispalveluita sisältävien mesotason hoito- ja hoivajärjestelmien suorituskyvyn analyysi

Abstract

TAUSTAA Suomen sosiaalija terveydenhuollon järjestelmässä, tilanteessa ennen viime vuodenvaihteen hyvinvointialueuudistusta, oli omat erikoispiirteensä. Veropohjainen järjestelmä oli äärimmilleen ha jau tettu: yhteensä 309 kuntaa vastasi perus ter veydenhuollon ja sosiaalihuollon palvelujen järjes tä misestä. Lisäksi 20 sairaanhoitopiiriä vasta si erikoissairaanhoidon palvelutuotannosta ja 5 yli opis tosairaalaa yliopistotason sairaanhoidosta. Kustannukset asukasta kohden olivat OECDmaiden keskitasoa, minkä voisi laskea saavutukseksi huomioiden 5,5 miljoonan asukkaan väestön ja massiivisen maapinta-alan – esimerkiksi Singaporessa on melko samanlainen terveydenhuoltojärjestelmä mutta noin 500-kertainen väes töntiheys. Vuodenvaihteessa 2022–2023 voimaantullut alueuudistus yhdisti perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon, sosiaalihuollon ja pelastustoimen 21 hyvinvointialueeksi – Helsinki ja Ahvenanmaa säilyivät itsenäisinä toimijoinaan. Miksi uudistus tehtiin? Eräs tärkeimpiä syitä oli, että Suomi on yksi Euroopan ikääntyvimpiä valtioita. Maan vanhushuoltosuhde kasvaa tällä hetkellä eräänä nopeimpina Euroopasta – esimerkiksi Financial Times onkin viitannut kehitykseen termillä ”demografinen aikapommi” ja näkisi että Suomi voisi paitsi lähettää varoituksen muulle Euroopalle myös tuoda uutta tutkimustietoa ilmiöön reagoimiseksi muun Euroopan saapuessa vastaavaan tilanteeseen. Suomessa on kansain välisesti vertaillen korkealaatuisia ja kattavia kansallisesti kerättyjä yksilötasoisia sote-rekistereitä, joihin on kerätty mm. jokainen yksittäinen palvelutapahtuma julkisessa sosiaalija terveydenhuollossa. Rekisteritietoa voidaan käyttää tutkimustar koituksiin ja tietoja voidaan yhdistää esimerkiksi yksilötason sosiodemografisiin taustatietoi hin. Myös kustannukset voidaan määrittää SOSIAALILÄÄKETIETEELLINEN AIKAKAUSLEHTI 2023: 60: 227–231 L e c t i o p r a e c u r s o r i a