Translating child protection assessments for ELF users: Accommodation, accessibility, and accuracy

Abstract This paper analyzes the translation of five child protection assessments and decisions from Finnish into English. Translators of such text have to make difficult decisions in relation to the linguistic resources of the end users, namely the child’s parents or custodians, because it is impossible for the translator to assess their linguistic resources. Therefore, it is difficult to strike a balance between an accurate translation and a pragmatically felicitous translation. Besides, these texts are typically translated by community interpreters who have no formal training in translation. A total of 18 examples of translation problems related to terminology, nominalization, passive constructions, and speech representation were analyzed by mobilizing different linguistic theories related to each category. The results show that the target texts present several accommodation strategies aimed at rendering the translations more accessible. Thus, terms are explained or glossed, and terms, grammatical constructions, and complex forms of reported speech are simplified. More awareness-raising among different stakeholders is needed in order to produce translations that really empower migrant communities. Tiivistelmä Kirjoituksessa tarkastellaan lastensuojelun päätösten ja selvitysten kääntämistä suomesta englantiin. Tällaisten tekstien kääntäminen on haasteellista, sillä käännösten käyttäjät ovat hyvin harvoin syntyperäisiä englannin kielen puhujia. Käännöksen on siis säilytettävä lähtötekstin laillinen voima, mutta lisäksi käännöksen käyttäjän eli lapsen huoltajan on voitava ymmärtää käännös. Usein tekstejä kääntävät asioimistulkit, joilla ei ole kääntäjän koulutusta. Analysoitavaksi valittiin 18 käännösongelmaesimerkkiä, jotka edustavat terminologiaa, nominalisaatiota, passiivirakenteita ja referointia. Tulosten perusteella kääntäjät käyttävät useita sopeuttamiskeinoja, joilla he lisäävät käännösten saavutettavuutta. Keinoja ovat muun muassa kaksikielinen merkitseminen (glossaaminen), selittäminen, monimutkaisten rakenteiden yksinkertaistaminen ja kieliopillinen “luonnonmukaistaminen” eli prototyypillisen kategorian käyttäminen (esim. verbin käyttäminen substantiivin sijaan kerrottaessa tapahtumisesta tai tekemisestä). Ongelmien ratkaisemiseksi olisi tärkeää lisätä kielellistä tietämystä kaikkien lastensuojelutekstien kanssa tekemisessä olevien henkilöiden parissa.