Lasten varhaiskasvatussuunnitelmakeskustelut ihmissuhteiden kutoumina

Abstract

Artikkelissa tarkastellaan vanhempien ja varhaiskasvatuksen opettajien välisiä lasten varhaiskasvatussuunnitelmakeskusteluja. Tutkimuksessa kysytään: millaisista ihmissuhteista vanhempien ja varhaiskasvatuksen opettajien välisissä varhaiskasvatussuunnitelmakeskusteluissa kerrotaan? Varhaiskasvatussuunnitelmakeskustelujen tarkastelussa sovelletaan Buberin dialogisfilosofista teoriaa sekä kerronnallisuutta. Aineisto koostuu kolmesta vanhemman ja varhaiskasvatuksen opettajan välisestä videoidusta keskustelusta. Tutkimus osoittaa, että keskustelut ovat moninaisista suhteista kertomisen areenoja, eikä niissä ole kyse pelkästään vanhempien ja varhaiskasvatuksen opettajien välisistä suhteista tai lapsesta. Tutkimus paljastaa keskusteluiden kerroksellisuuden ja monimuotoisuuden. Tulokset nostavat esiin Buberin Minä–Sinä- ja Minä–Se-luonteiset suhteet sekä suhteissa toteutuvan etäisyyden ja läheisyyden akseleilla tapahtuvan liikkeen. Tutkimus haastaa tunnistamaan, että varhaiskasvatussuunnitelmakeskusteluissa lapsi kerrotaan osaksi moninaisten ihmissuhteiden kutoumaa.