Theodora Margaritopoulou, Maria Tsitiridou-Evangelou, A. Gregoriadis, V. Grammatikopoulos
Family-preschool partnership is recognised as an important relationship between parents and teachers contributing to preschool child outcomes which has received increasing attention the last decades. This has led to the development of several tools measuring different aspects of family-preschool partnership. A synthesis of the information according to the psychometric properties of these measures is lacking and would inform researchers in choosing measures when evaluating family-preschool partnerships. The main purpose of this article was therefore to find instruments aiming to assess family-preschool partnership that have been tested for their psychometric properties and to review these properties based on the frequency with which researchers have tested them. Four electronic databases were searched using the key words: family-preschool partnership, parental engagement, family involvement, parent involvement, parent-teacher relationship combined with scale, measure, measuring, assessment, evaluation, psychometric, test. Fifteen tools assessing family-preschool partnership were identified, of which only seven had been tested more than once for their psychometric properties. The majority of the existing measures require extra validation work. Taking into consideration the interest in this relationship and its effects on preschool child development, it seems important for the field to promote the use of validated and well-established measures.
{"title":"Examining family-preschool partnership: A literature review of the existing measures and their psychometric properties","authors":"Theodora Margaritopoulou, Maria Tsitiridou-Evangelou, A. Gregoriadis, V. Grammatikopoulos","doi":"10.58955/jecer.131474","DOIUrl":"https://doi.org/10.58955/jecer.131474","url":null,"abstract":"Family-preschool partnership is recognised as an important relationship between parents and teachers contributing to preschool child outcomes which has received increasing attention the last decades. This has led to the development of several tools measuring different aspects of family-preschool partnership. A synthesis of the information according to the psychometric properties of these measures is lacking and would inform researchers in choosing measures when evaluating family-preschool partnerships. The main purpose of this article was therefore to find instruments aiming to assess family-preschool partnership that have been tested for their psychometric properties and to review these properties based on the frequency with which researchers have tested them. Four electronic databases were searched using the key words: family-preschool partnership, parental engagement, family involvement, parent involvement, parent-teacher relationship combined with scale, measure, measuring, assessment, evaluation, psychometric, test. Fifteen tools assessing family-preschool partnership were identified, of which only seven had been tested more than once for their psychometric properties. The majority of the existing measures require extra validation work. Taking into consideration the interest in this relationship and its effects on preschool child development, it seems important for the field to promote the use of validated and well-established measures. ","PeriodicalId":506714,"journal":{"name":"Journal of Early Childhood Education Research","volume":"11 10","pages":""},"PeriodicalIF":0.0,"publicationDate":"2024-08-10","publicationTypes":"Journal Article","fieldsOfStudy":null,"isOpenAccess":false,"openAccessPdf":"","citationCount":null,"resultStr":null,"platform":"Semanticscholar","paperid":"141921347","PeriodicalName":null,"FirstCategoryId":null,"ListUrlMain":null,"RegionNum":0,"RegionCategory":"","ArticlePicture":[],"TitleCN":null,"AbstractTextCN":null,"PMCID":"","EPubDate":null,"PubModel":null,"JCR":null,"JCRName":null,"Score":null,"Total":0}
Noora Heiskanen, Anne Karhu, Merja Koivula, Päivi Moisio, Hannu Savolainen, Ville Vauhkonen, V. Närhi
Evidence-based interventions can develop social and emotional competencies and foster social relationships during early childhood. In this paper, we explored the efficacy, implementation fidelity, and social validity of two systemic, preventive social-emotional learning interventions in Finnish early childhood education and care (ECEC)—ProVaka and Papilio—after their initial nine weeks of implementation. ProVaka is an application of Positive Behavior Intervention and Support that provides general guidelines for the development of social-emotional skills. Alongside general guidelines, the Papilio intervention also utilizes ready-made lesson plans and play-based measures. In this study, 80 ECEC classes from 39 ECEC centers participated in a cluster-randomized controlled trial. We measured educators’ feedback, children’s behavior, social validity, and implementation fidelity. The results indicate effects particularly on educator-reported child behavior and educators’ feedback on certain observed areas when the systemic interventions were implemented with sufficient fidelity. Further, both interventions seem well suitable for Finnish ECEC context.
以证据为基础的干预措施可以在幼儿期发展社交和情感能力并培养社交关系。在本文中，我们探讨了芬兰幼儿教育和保育机构（ECEC）的两种系统性、预防性社会情感学习干预措施--ProVaka和Papilio--在最初实施九周之后的有效性、实施的忠实性和社会效度。ProVaka是积极行为干预与支持（Positive Behavior Intervention and Support）的一种应用，它为社交情感技能的发展提供了一般性指导。除了一般指导原则，Papilio 干预方案还采用了现成的课程计划和以游戏为基础的措施。在这项研究中，39 所幼儿保育和教育中心的 80 个幼儿保育和教育班级参加了分组随机对照试验。我们对教育者的反馈、儿童的行为、社会有效性和实施的忠实性进行了测量。结果表明，当系统干预措施实施得足够忠实时，对教育者报告的儿童行为和教育者对某些观察领域的反馈尤其有效。此外，这两种干预措施似乎都非常适合芬兰的幼儿保育和教育环境。
{"title":"The effects of ProVaka and Papilio interventions on children’s behavior and educator feedback: A cluster-randomized controlled trial in early childhood education and care","authors":"Noora Heiskanen, Anne Karhu, Merja Koivula, Päivi Moisio, Hannu Savolainen, Ville Vauhkonen, V. Närhi","doi":"10.58955/jecer.132008","DOIUrl":"https://doi.org/10.58955/jecer.132008","url":null,"abstract":"Evidence-based interventions can develop social and emotional competencies and foster social relationships during early childhood. In this paper, we explored the efficacy, implementation fidelity, and social validity of two systemic, preventive social-emotional learning interventions in Finnish early childhood education and care (ECEC)—ProVaka and Papilio—after their initial nine weeks of implementation. ProVaka is an application of Positive Behavior Intervention and Support that provides general guidelines for the development of social-emotional skills. Alongside general guidelines, the Papilio intervention also utilizes ready-made lesson plans and play-based measures. In this study, 80 ECEC classes from 39 ECEC centers participated in a cluster-randomized controlled trial. We measured educators’ feedback, children’s behavior, social validity, and implementation fidelity. The results indicate effects particularly on educator-reported child behavior and educators’ feedback on certain observed areas when the systemic interventions were implemented with sufficient fidelity. Further, both interventions seem well suitable for Finnish ECEC context. ","PeriodicalId":506714,"journal":{"name":"Journal of Early Childhood Education Research","volume":" 11","pages":""},"PeriodicalIF":0.0,"publicationDate":"2024-06-09","publicationTypes":"Journal Article","fieldsOfStudy":null,"isOpenAccess":false,"openAccessPdf":"","citationCount":null,"resultStr":null,"platform":"Semanticscholar","paperid":"141367865","PeriodicalName":null,"FirstCategoryId":null,"ListUrlMain":null,"RegionNum":0,"RegionCategory":"","ArticlePicture":[],"TitleCN":null,"AbstractTextCN":null,"PMCID":"","EPubDate":null,"PubModel":null,"JCR":null,"JCRName":null,"Score":null,"Total":0}
Heli Muhonen, Lotta Saranko, Mimmu Sulkanen, Maarit Alasuutari, Marja-Kristiina Lerkkanen
Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin valtakunnalliseen kaksivuotisen esiopetuksen kokeiluun osallistuneiden opettajien käsityksiä siitä, miten viisivuotiaiden lasten esiopetus ja varhaiskasvatus eroavat toisistaan. Lisäksi selvitettiin, vaihtelevatko opettajien käsitykset tiettyjen esiopetuksen ja varhaiskasvatuksen rakennetekijöiden (opettajan työkokemus, lapsiryhmän henkilöstön määrä, lapsiryhmän ikäjakauma ja kunnan koko) suhteen. Tutkimuksen aineistona oli 363 kaksivuotisen esiopetuksen kokeilun kokeiluryhmän varhaiskasvatuksen opettajan kyselyvastaukset, joita analysoitiin monimenetelmällisesti. Tulokset osoittivat, että suurin osa opettajista näki eroja viisivuotiaiden lasten esiopetuksen ja varhaiskasvatuksen välillä, mutta samalla merkittävä osa opettajista ei kokenut eroa. Opettajien avoimissa kyselyvastauksissa kuvaamat erot luokiteltiin kahteen yläluokkaan: esiopetuksen organisointi ja toiminta (yhdeksän alaluokkaa) sekä lasten taitojen harjoittaminen (kuusi alaluokkaa). Eniten eroa nähtiin siinä, että viisivuotiaiden lasten esiopetus koettiin tavoitteellisemmaksi ja suunnitelmallisemmaksi kuin viisivuotiaiden lasten varhaiskasvatus. Opettajien käsitykset erosivat opettajan työkokemuksen, lapsiryhmän henkilöstön määrän, lapsiryhmän ikäjakauman ja kunnan koon suhteen tiettyjen alaluokkien osalta.
{"title":"Kaksivuotisen esiopetuksen kokeilun opettajien käsityksiä viisivuotiaiden lasten esiopetuksen ja varhaiskasvatuksen eroista","authors":"Heli Muhonen, Lotta Saranko, Mimmu Sulkanen, Maarit Alasuutari, Marja-Kristiina Lerkkanen","doi":"10.58955/jecer.131857","DOIUrl":"https://doi.org/10.58955/jecer.131857","url":null,"abstract":"Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin valtakunnalliseen kaksivuotisen esiopetuksen kokeiluun osallistuneiden opettajien käsityksiä siitä, miten viisivuotiaiden lasten esiopetus ja varhaiskasvatus eroavat toisistaan. Lisäksi selvitettiin, vaihtelevatko opettajien käsitykset tiettyjen esiopetuksen ja varhaiskasvatuksen rakennetekijöiden (opettajan työkokemus, lapsiryhmän henkilöstön määrä, lapsiryhmän ikäjakauma ja kunnan koko) suhteen. Tutkimuksen aineistona oli 363 kaksivuotisen esiopetuksen kokeilun kokeiluryhmän varhaiskasvatuksen opettajan kyselyvastaukset, joita analysoitiin monimenetelmällisesti. Tulokset osoittivat, että suurin osa opettajista näki eroja viisivuotiaiden lasten esiopetuksen ja varhaiskasvatuksen välillä, mutta samalla merkittävä osa opettajista ei kokenut eroa. Opettajien avoimissa kyselyvastauksissa kuvaamat erot luokiteltiin kahteen yläluokkaan: esiopetuksen organisointi ja toiminta (yhdeksän alaluokkaa) sekä lasten taitojen harjoittaminen (kuusi alaluokkaa). Eniten eroa nähtiin siinä, että viisivuotiaiden lasten esiopetus koettiin tavoitteellisemmaksi ja suunnitelmallisemmaksi kuin viisivuotiaiden lasten varhaiskasvatus. Opettajien käsitykset erosivat opettajan työkokemuksen, lapsiryhmän henkilöstön määrän, lapsiryhmän ikäjakauman ja kunnan koon suhteen tiettyjen alaluokkien osalta.","PeriodicalId":506714,"journal":{"name":"Journal of Early Childhood Education Research","volume":"18 2","pages":""},"PeriodicalIF":0.0,"publicationDate":"2024-06-03","publicationTypes":"Journal Article","fieldsOfStudy":null,"isOpenAccess":false,"openAccessPdf":"","citationCount":null,"resultStr":null,"platform":"Semanticscholar","paperid":"141271068","PeriodicalName":null,"FirstCategoryId":null,"ListUrlMain":null,"RegionNum":0,"RegionCategory":"","ArticlePicture":[],"TitleCN":null,"AbstractTextCN":null,"PMCID":"","EPubDate":null,"PubModel":null,"JCR":null,"JCRName":null,"Score":null,"Total":0}
Artikkelissa tarkastellaan vanhempien ja varhaiskasvatuksen opettajien välisiä lasten varhaiskasvatussuunnitelmakeskusteluja. Tutkimuksessa kysytään: millaisista ihmissuhteista vanhempien ja varhaiskasvatuksen opettajien välisissä varhaiskasvatussuunnitelmakeskusteluissa kerrotaan? Varhaiskasvatussuunnitelmakeskustelujen tarkastelussa sovelletaan Buberin dialogisfilosofista teoriaa sekä kerronnallisuutta. Aineisto koostuu kolmesta vanhemman ja varhaiskasvatuksen opettajan välisestä videoidusta keskustelusta. Tutkimus osoittaa, että keskustelut ovat moninaisista suhteista kertomisen areenoja, eikä niissä ole kyse pelkästään vanhempien ja varhaiskasvatuksen opettajien välisistä suhteista tai lapsesta. Tutkimus paljastaa keskusteluiden kerroksellisuuden ja monimuotoisuuden. Tulokset nostavat esiin Buberin Minä–Sinä- ja Minä–Se-luonteiset suhteet sekä suhteissa toteutuvan etäisyyden ja läheisyyden akseleilla tapahtuvan liikkeen. Tutkimus haastaa tunnistamaan, että varhaiskasvatussuunnitelmakeskusteluissa lapsi kerrotaan osaksi moninaisten ihmissuhteiden kutoumaa.
{"title":"Lasten varhaiskasvatussuunnitelmakeskustelut ihmissuhteiden kutoumina","authors":"Paula Loukkola, Anna-Maija Puroila, Minna Uitto","doi":"10.58955/jecer.129102","DOIUrl":"https://doi.org/10.58955/jecer.129102","url":null,"abstract":"Artikkelissa tarkastellaan vanhempien ja varhaiskasvatuksen opettajien välisiä lasten varhaiskasvatussuunnitelmakeskusteluja. Tutkimuksessa kysytään: millaisista ihmissuhteista vanhempien ja varhaiskasvatuksen opettajien välisissä varhaiskasvatussuunnitelmakeskusteluissa kerrotaan? Varhaiskasvatussuunnitelmakeskustelujen tarkastelussa sovelletaan Buberin dialogisfilosofista teoriaa sekä kerronnallisuutta. Aineisto koostuu kolmesta vanhemman ja varhaiskasvatuksen opettajan välisestä videoidusta keskustelusta. Tutkimus osoittaa, että keskustelut ovat moninaisista suhteista kertomisen areenoja, eikä niissä ole kyse pelkästään vanhempien ja varhaiskasvatuksen opettajien välisistä suhteista tai lapsesta. Tutkimus paljastaa keskusteluiden kerroksellisuuden ja monimuotoisuuden. Tulokset nostavat esiin Buberin Minä–Sinä- ja Minä–Se-luonteiset suhteet sekä suhteissa toteutuvan etäisyyden ja läheisyyden akseleilla tapahtuvan liikkeen. Tutkimus haastaa tunnistamaan, että varhaiskasvatussuunnitelmakeskusteluissa lapsi kerrotaan osaksi moninaisten ihmissuhteiden kutoumaa.","PeriodicalId":506714,"journal":{"name":"Journal of Early Childhood Education Research","volume":"48 6","pages":""},"PeriodicalIF":0.0,"publicationDate":"2024-04-15","publicationTypes":"Journal Article","fieldsOfStudy":null,"isOpenAccess":false,"openAccessPdf":"","citationCount":null,"resultStr":null,"platform":"Semanticscholar","paperid":"140702869","PeriodicalName":null,"FirstCategoryId":null,"ListUrlMain":null,"RegionNum":0,"RegionCategory":"","ArticlePicture":[],"TitleCN":null,"AbstractTextCN":null,"PMCID":"","EPubDate":null,"PubModel":null,"JCR":null,"JCRName":null,"Score":null,"Total":0}
Even though there today is a solid view on early childhood mathematics education being of importance, there is a quite diverse view on how this education is to be realized. In many countries, both teaching and play are emphasized in the early childhood education curricula why the question of how to conduct play-oriented mathematics education is relevant. In this study, we empirically elaborate on mathematizing as a possible cross between play and mathematics education. Mathematizing, as developed by the Dutch mathematician Hans Freudenthal, implies seeing the world in the light of mathematics and being able to identify how mathematics contribute to solving everyday problems. In this study we empirically investigate the theoretical construct of mathematizing in a preschool setting, aiming to clarify when and how mathematizing is made possible, and what seem to be the constraints on it. Based on 15 observations of preschool teachers’ attempts to implement play-oriented mathematics education, the presence of a true problem and character of teachers’ questions stand out as the keys to making mathematizing, as a merge of play and teaching, possible.
{"title":"The challenges of mathematizing in Swedish early childhood education","authors":"Camilla Björklund, Hanna Palmér","doi":"10.58955/jecer.138122","DOIUrl":"https://doi.org/10.58955/jecer.138122","url":null,"abstract":"Even though there today is a solid view on early childhood mathematics education being of importance, there is a quite diverse view on how this education is to be realized. In many countries, both teaching and play are emphasized in the early childhood education curricula why the question of how to conduct play-oriented mathematics education is relevant. In this study, we empirically elaborate on mathematizing as a possible cross between play and mathematics education. Mathematizing, as developed by the Dutch mathematician Hans Freudenthal, implies seeing the world in the light of mathematics and being able to identify how mathematics contribute to solving everyday problems. In this study we empirically investigate the theoretical construct of mathematizing in a preschool setting, aiming to clarify when and how mathematizing is made possible, and what seem to be the constraints on it. Based on 15 observations of preschool teachers’ attempts to implement play-oriented mathematics education, the presence of a true problem and character of teachers’ questions stand out as the keys to making mathematizing, as a merge of play and teaching, possible.","PeriodicalId":506714,"journal":{"name":"Journal of Early Childhood Education Research","volume":"37 1","pages":""},"PeriodicalIF":0.0,"publicationDate":"2024-04-13","publicationTypes":"Journal Article","fieldsOfStudy":null,"isOpenAccess":false,"openAccessPdf":"","citationCount":null,"resultStr":null,"platform":"Semanticscholar","paperid":"140708617","PeriodicalName":null,"FirstCategoryId":null,"ListUrlMain":null,"RegionNum":0,"RegionCategory":"","ArticlePicture":[],"TitleCN":null,"AbstractTextCN":null,"PMCID":"","EPubDate":null,"PubModel":null,"JCR":null,"JCRName":null,"Score":null,"Total":0}
Salla Rinta-Paavola, Raisa Ahtiainen, Lauri Heikonen, Elina Fonsén
Tutkimuksessa kartoitettiin varhaiskasvatuksen johtajien työhyvinvointia koronapandemian (COVID-19) aikana. Aineistona olivat johtajien (N = 476) avokysymysvastukset, joissa he kuvailivat kokemuksiaan omaa työhyvinvointia tukevista ja haastavista tekijöistä. Tutkimusaineisto kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella helmikuussa 2021 ja se on osa laajempaa Helsingin yliopiston Korona tuli kylään -tutkimusta. Avovastaukset analysoitiin teorialähtöisen sisällönanalyysin keinoin ja luokittelussa käytettiin voimavaroihin perustuvaa työhyvinvoinnin mallia. Tulokset osoittavat, että työn määrän lisääntyminen ja henkilöstöjohtamisen haasteet kuormittivat useimmin johtajien työhyvinvointia. Työyhteisön ja kollegojen vertaistuki koettiin useimmin työhyvinvointia tukevina tekijöinä. Myös varhaiskasvatuksen järjestäjän toimet työn tekemiseen liittyvien resurssien järjestämiseen ja selkeiden toimintaohjeiden laatimiseen tukivat usein johtajien hyvinvointia. Työhyvinvointia haastavista tekijöistä puhuttaessa nousivat esille yhteiskunnassa vallitsevat pandemia-ajasta johtuvat epävarmat olosuhteet, jotka heijastuivat johtajien kokemuksiin omasta työhyvinvoinnistaan. Yhteiskunnalliset olosuhteet luokittelevana osatekijänä on uusi ulottuvuus suhteessa käytettyyn työhyvinvointimalliin. Koronapandemian kaltainen tilanne vaatii työn uudelleen suunnittelua. Tutkimuksen tulosten perusteella suunnittelun painopisteiden tulisi olla työn sisällöissä, vertaistuen käytännöissä ja organisaation tarjoamissa resursseissa.
{"title":"Varhaiskasvatuksen johtajien työhyvinvointia tukevat ja haastavat tekijät pandemia-aikana","authors":"Salla Rinta-Paavola, Raisa Ahtiainen, Lauri Heikonen, Elina Fonsén","doi":"10.58955/jecer.135907","DOIUrl":"https://doi.org/10.58955/jecer.135907","url":null,"abstract":"Tutkimuksessa kartoitettiin varhaiskasvatuksen johtajien työhyvinvointia koronapandemian (COVID-19) aikana. Aineistona olivat johtajien (N = 476) avokysymysvastukset, joissa he kuvailivat kokemuksiaan omaa työhyvinvointia tukevista ja haastavista tekijöistä. Tutkimusaineisto kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella helmikuussa 2021 ja se on osa laajempaa Helsingin yliopiston Korona tuli kylään -tutkimusta. Avovastaukset analysoitiin teorialähtöisen sisällönanalyysin keinoin ja luokittelussa käytettiin voimavaroihin perustuvaa työhyvinvoinnin mallia. Tulokset osoittavat, että työn määrän lisääntyminen ja henkilöstöjohtamisen haasteet kuormittivat useimmin johtajien työhyvinvointia. Työyhteisön ja kollegojen vertaistuki koettiin useimmin työhyvinvointia tukevina tekijöinä. Myös varhaiskasvatuksen järjestäjän toimet työn tekemiseen liittyvien resurssien järjestämiseen ja selkeiden toimintaohjeiden laatimiseen tukivat usein johtajien hyvinvointia. Työhyvinvointia haastavista tekijöistä puhuttaessa nousivat esille yhteiskunnassa vallitsevat pandemia-ajasta johtuvat epävarmat olosuhteet, jotka heijastuivat johtajien kokemuksiin omasta työhyvinvoinnistaan. Yhteiskunnalliset olosuhteet luokittelevana osatekijänä on uusi ulottuvuus suhteessa käytettyyn työhyvinvointimalliin. Koronapandemian kaltainen tilanne vaatii työn uudelleen suunnittelua. Tutkimuksen tulosten perusteella suunnittelun painopisteiden tulisi olla työn sisällöissä, vertaistuen käytännöissä ja organisaation tarjoamissa resursseissa.","PeriodicalId":506714,"journal":{"name":"Journal of Early Childhood Education Research","volume":"59 11","pages":""},"PeriodicalIF":0.0,"publicationDate":"2024-04-13","publicationTypes":"Journal Article","fieldsOfStudy":null,"isOpenAccess":false,"openAccessPdf":"","citationCount":null,"resultStr":null,"platform":"Semanticscholar","paperid":"140707982","PeriodicalName":null,"FirstCategoryId":null,"ListUrlMain":null,"RegionNum":0,"RegionCategory":"","ArticlePicture":[],"TitleCN":null,"AbstractTextCN":null,"PMCID":"","EPubDate":null,"PubModel":null,"JCR":null,"JCRName":null,"Score":null,"Total":0}
Varhaiskasvatuksen aloitus ja siihen liittyvä ero huoltajasta herättävät toisinaan pienissä lapsissa surua. Tässä tutkimuksessa tarkastelemme varhaiskasvatuksen aloitusta vuorohoidon kontekstissa ja selvitämme, millaista pienen lapsen suru ja sen kohtaaminen on vaihtelevassa sosiaalisessa ympäristössä. Ymmärrämme surun kulttuuripsykologisena, vuorovaikutuksessa rakentuvana ilmiönä. Aineistonamme on ympärivuorokautisen päiväkodin alle 3-vuotiaiden lasten ryhmissä kerätty havainnointimateriaali, josta keskitymme analysoimaan kolmen 9–16 kk ikäisen lapsen ensimmäisiä kuukausia varhaiskasvatuksessa. Tutkimuksemme perusteella niin lapsesta huolehtivien aikuisten vaihtuminen kuin vertaisryhmässä tapahtuvat muutokset ovat lapsen surun ja sen kohtaamisen kannalta merkityksellisiä ja voivat yhtäältä voimistaa lapsen surua, toisaalta tyynnyttää surevaa lasta ja luoda mahdollisuuksia surun myötätuntoiseen kohtaamiseen. Suuressa aikuisten tiimissä lapsen surun kohtaamiseen liittyvä yhteistyö ja tiedon jakaminen korostuu. Huomioimalla vuorohoidon erityispiirteet tutkimus laajentaa varhaiskasvatuksen aloitukseen liittyvän surun ja sen kohtaamisen ymmärrystä.
{"title":"Varhaiskasvatuksen aloitus vuorohoidossa: Pienen lapsen suru ja sen kohtaaminen vaihtelevassa sosiaalisessa ympäristössä","authors":"Eija Salonen, Annukka Pursi, Lasse Lipponen","doi":"10.58955/jecer.137388","DOIUrl":"https://doi.org/10.58955/jecer.137388","url":null,"abstract":"Varhaiskasvatuksen aloitus ja siihen liittyvä ero huoltajasta herättävät toisinaan pienissä lapsissa surua. Tässä tutkimuksessa tarkastelemme varhaiskasvatuksen aloitusta vuorohoidon kontekstissa ja selvitämme, millaista pienen lapsen suru ja sen kohtaaminen on vaihtelevassa sosiaalisessa ympäristössä. Ymmärrämme surun kulttuuripsykologisena, vuorovaikutuksessa rakentuvana ilmiönä. Aineistonamme on ympärivuorokautisen päiväkodin alle 3-vuotiaiden lasten ryhmissä kerätty havainnointimateriaali, josta keskitymme analysoimaan kolmen 9–16 kk ikäisen lapsen ensimmäisiä kuukausia varhaiskasvatuksessa. Tutkimuksemme perusteella niin lapsesta huolehtivien aikuisten vaihtuminen kuin vertaisryhmässä tapahtuvat muutokset ovat lapsen surun ja sen kohtaamisen kannalta merkityksellisiä ja voivat yhtäältä voimistaa lapsen surua, toisaalta tyynnyttää surevaa lasta ja luoda mahdollisuuksia surun myötätuntoiseen kohtaamiseen. Suuressa aikuisten tiimissä lapsen surun kohtaamiseen liittyvä yhteistyö ja tiedon jakaminen korostuu. Huomioimalla vuorohoidon erityispiirteet tutkimus laajentaa varhaiskasvatuksen aloitukseen liittyvän surun ja sen kohtaamisen ymmärrystä.","PeriodicalId":506714,"journal":{"name":"Journal of Early Childhood Education Research","volume":"11 4","pages":""},"PeriodicalIF":0.0,"publicationDate":"2024-03-11","publicationTypes":"Journal Article","fieldsOfStudy":null,"isOpenAccess":false,"openAccessPdf":"","citationCount":null,"resultStr":null,"platform":"Semanticscholar","paperid":"140253657","PeriodicalName":null,"FirstCategoryId":null,"ListUrlMain":null,"RegionNum":0,"RegionCategory":"","ArticlePicture":[],"TitleCN":null,"AbstractTextCN":null,"PMCID":"","EPubDate":null,"PubModel":null,"JCR":null,"JCRName":null,"Score":null,"Total":0}
Previous research on mentor training in early childhood education and care (ECEC) teacher education has shown that relationships are at the core of mentoring (Kupila et al., 2017; Ukkonen-Mikkola et al., 2021). This article presents findings from a qualitative study that aims to explore ECEC teachers’ relational professionalism (Furu & Sandvik, 2019) during mentor training. Our research material consisted of essays (n = 77) from the final reflective essay of a mentor training course for ECEC teachers, which were analysed through narrative analysis (Clandinin et al., 2016). The results show that ECEC teachers’ relational professionalism is built in three types of entangled relationships: (1) relation to oneself, (2) relation to the student and (3) relation to colleagues. The results imply that relationally professional mentors are a key factor that contributes to students continuing in the profession after graduation. This requires that the university engages in cooperation and relationships with the ECEC centres that receive students in the practicum. The university needs to offer mentor training and develop rich opportunities for mentors, their colleagues, and leaders in ECEC to establish relationships with all parties involved on all levels.
{"title":"“Creating security and a good relationship with the student” – Exploring ECEC teachers’ relational professionalism during mentor training","authors":"Anna Buss, Linda Eriksson, Anna Furu","doi":"10.58955/jecer.128501","DOIUrl":"https://doi.org/10.58955/jecer.128501","url":null,"abstract":"Previous research on mentor training in early childhood education and care (ECEC) teacher education has shown that relationships are at the core of mentoring (Kupila et al., 2017; Ukkonen-Mikkola et al., 2021). This article presents findings from a qualitative study that aims to explore ECEC teachers’ relational professionalism (Furu & Sandvik, 2019) during mentor training. Our research material consisted of essays (n = 77) from the final reflective essay of a mentor training course for ECEC teachers, which were analysed through narrative analysis (Clandinin et al., 2016). The results show that ECEC teachers’ relational professionalism is built in three types of entangled relationships: (1) relation to oneself, (2) relation to the student and (3) relation to colleagues. The results imply that relationally professional mentors are a key factor that contributes to students continuing in the profession after graduation. This requires that the university engages in cooperation and relationships with the ECEC centres that receive students in the practicum. The university needs to offer mentor training and develop rich opportunities for mentors, their colleagues, and leaders in ECEC to establish relationships with all parties involved on all levels.","PeriodicalId":506714,"journal":{"name":"Journal of Early Childhood Education Research","volume":"39 7","pages":""},"PeriodicalIF":0.0,"publicationDate":"2024-03-11","publicationTypes":"Journal Article","fieldsOfStudy":null,"isOpenAccess":false,"openAccessPdf":"","citationCount":null,"resultStr":null,"platform":"Semanticscholar","paperid":"140253297","PeriodicalName":null,"FirstCategoryId":null,"ListUrlMain":null,"RegionNum":0,"RegionCategory":"","ArticlePicture":[],"TitleCN":null,"AbstractTextCN":null,"PMCID":"","EPubDate":null,"PubModel":null,"JCR":null,"JCRName":null,"Score":null,"Total":0}
The purpose of this narrative study was to examine early childhood education and care (ECEC) teachers' narratives of their professional identity. The aim was to use six narrative interviews to find out how ECEC teachers narrate their professional identity and which experiences are relevant in shaping their professional identity. In the study, identity is seen as a social construction and a narratively structured process that takes shape throughout life. As a result of the narrative analysis, three types of stories describing teachers' professional identity emerged: Biographical stories, Value stories and Interaction stories. Based on the findings, the core value of acting in the best interests of the child is an integral part of ECEC teachers' professional identity, while scarce organizational resources and interactional conflicts challenge ECEC teachers' professional identity. Professional agency, that is, the opportunity to act in accordance with professional ethics and one's values in collaboration with a multiprofessional team and colleagues, plays an important role.
{"title":"Early childhood education and care teachers’ narratives of their professional identity","authors":"Essi Hanhikoski, E. Sevón","doi":"10.58955/jecer.129076","DOIUrl":"https://doi.org/10.58955/jecer.129076","url":null,"abstract":"The purpose of this narrative study was to examine early childhood education and care (ECEC) teachers' narratives of their professional identity. The aim was to use six narrative interviews to find out how ECEC teachers narrate their professional identity and which experiences are relevant in shaping their professional identity. In the study, identity is seen as a social construction and a narratively structured process that takes shape throughout life. As a result of the narrative analysis, three types of stories describing teachers' professional identity emerged: Biographical stories, Value stories and Interaction stories. Based on the findings, the core value of acting in the best interests of the child is an integral part of ECEC teachers' professional identity, while scarce organizational resources and interactional conflicts challenge ECEC teachers' professional identity. Professional agency, that is, the opportunity to act in accordance with professional ethics and one's values in collaboration with a multiprofessional team and colleagues, plays an important role.","PeriodicalId":506714,"journal":{"name":"Journal of Early Childhood Education Research","volume":"36 25","pages":""},"PeriodicalIF":0.0,"publicationDate":"2024-03-11","publicationTypes":"Journal Article","fieldsOfStudy":null,"isOpenAccess":false,"openAccessPdf":"","citationCount":null,"resultStr":null,"platform":"Semanticscholar","paperid":"140253563","PeriodicalName":null,"FirstCategoryId":null,"ListUrlMain":null,"RegionNum":0,"RegionCategory":"","ArticlePicture":[],"TitleCN":null,"AbstractTextCN":null,"PMCID":"","EPubDate":null,"PubModel":null,"JCR":null,"JCRName":null,"Score":null,"Total":0}
Suomessa on käytössä vain muutamia esiopetukseen soveltuvia matemaattisten taitojen arviointivälineitä. Niiden toimivuudesta ja luotettavuudesta on vielä varsin vähän tutkimustietoa. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin kahta Suomessa yleisintä esiopetuksessa käytössä olevaa matemaattisten taitojen arviointivälinettä: LukiMat esiopetus matematiikka – Tuen tarpeen tunnistaminen ja Matemaattisten valmiuksien kartoitus 2 (Mavalka). Pyrimme selvittämään, millaisia matemaattisia taitoja lapsilla on esiopetusvuoden alussa, löytävätkö kyseiset arviointivälineet ne samat lapset, joiden matemaattiset valmiudet ovat keskimääräistä heikommat, eli osaaminen jää alle 25. persentiilin, ja millaisia osaamisprofiileja heillä on matemaattisissa osataidoissa. Lisäksi tutkittiin, miten lasten matematiikan minäkäsitys ja kiinnostus on yhteydessä matemaattiseen osaamiseen. Tutkimukseen osallistui 72 esiopetusikäistä lasta. Heille tehtiin LukiMat- ja Mavalka-arvioinnit sekä matematiikan minäkäsitystä ja kiinnostusta mittaava kysely. LukiMatin ja Mavalkan välinen yhteys osoittautui korrelaatioanalyysissä vahvaksi ja arviointivälineillä löydettiin 15 (65.2 %) taidoiltaan heikkoa samaa lasta. Jokaisen tukea tarvitsevan lapsen osaamisprofiili oli yksilöllinen, mikä korostaa eri matemaattisten osataitojen arviointia opetuksen ja tuen suuntaamiseksi. Regressioanalyysi osoitti, että minäkäsityksellä ja kiinnostuksella ei ollut yhteyttä esiopetusikäisten lasten matemaattiseen osaamiseen. Tutkimus osoitti, että LukiMat ja Mavalka ovat luotettavia arviointivälineitä esiopetusikäisten lasten matemaattisten taitojen arviointiin.
{"title":"LukiMat ja Mavalka: Matemaattisten taitojen tuen tarpeen tunnistaminen esiopetuksessa","authors":"Anni Jäntti, Riikka Mononen","doi":"10.58955/jecer.130937","DOIUrl":"https://doi.org/10.58955/jecer.130937","url":null,"abstract":"Suomessa on käytössä vain muutamia esiopetukseen soveltuvia matemaattisten taitojen arviointivälineitä. Niiden toimivuudesta ja luotettavuudesta on vielä varsin vähän tutkimustietoa. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin kahta Suomessa yleisintä esiopetuksessa käytössä olevaa matemaattisten taitojen arviointivälinettä: LukiMat esiopetus matematiikka – Tuen tarpeen tunnistaminen ja Matemaattisten valmiuksien kartoitus 2 (Mavalka). Pyrimme selvittämään, millaisia matemaattisia taitoja lapsilla on esiopetusvuoden alussa, löytävätkö kyseiset arviointivälineet ne samat lapset, joiden matemaattiset valmiudet ovat keskimääräistä heikommat, eli osaaminen jää alle 25. persentiilin, ja millaisia osaamisprofiileja heillä on matemaattisissa osataidoissa. Lisäksi tutkittiin, miten lasten matematiikan minäkäsitys ja kiinnostus on yhteydessä matemaattiseen osaamiseen. Tutkimukseen osallistui 72 esiopetusikäistä lasta. Heille tehtiin LukiMat- ja Mavalka-arvioinnit sekä matematiikan minäkäsitystä ja kiinnostusta mittaava kysely. LukiMatin ja Mavalkan välinen yhteys osoittautui korrelaatioanalyysissä vahvaksi ja arviointivälineillä löydettiin 15 (65.2 %) taidoiltaan heikkoa samaa lasta. Jokaisen tukea tarvitsevan lapsen osaamisprofiili oli yksilöllinen, mikä korostaa eri matemaattisten osataitojen arviointia opetuksen ja tuen suuntaamiseksi. Regressioanalyysi osoitti, että minäkäsityksellä ja kiinnostuksella ei ollut yhteyttä esiopetusikäisten lasten matemaattiseen osaamiseen. Tutkimus osoitti, että LukiMat ja Mavalka ovat luotettavia arviointivälineitä esiopetusikäisten lasten matemaattisten taitojen arviointiin.","PeriodicalId":506714,"journal":{"name":"Journal of Early Childhood Education Research","volume":"18 8","pages":""},"PeriodicalIF":0.0,"publicationDate":"2024-03-11","publicationTypes":"Journal Article","fieldsOfStudy":null,"isOpenAccess":false,"openAccessPdf":"","citationCount":null,"resultStr":null,"platform":"Semanticscholar","paperid":"140253906","PeriodicalName":null,"FirstCategoryId":null,"ListUrlMain":null,"RegionNum":0,"RegionCategory":"","ArticlePicture":[],"TitleCN":null,"AbstractTextCN":null,"PMCID":"","EPubDate":null,"PubModel":null,"JCR":null,"JCRName":null,"Score":null,"Total":0}
京公网安备 11010802042870号
京ICP备2023020795号-1
扫码关注我们
求助内容：
应助结果提醒方式：