Kati Huldén, Juli Aerila, Marko Lähteenmäki, Mirjamaija Mikkilä-Erdmann
Artikkelissa tarkastellaan perheiden lukukulttuureja ja niihin vaikuttavia tekijöitä vanhempien kuvaamana. Lukukulttuuri on yhdistelmä kodin lukutavoista ja perheenjäsenten lukutaidosta, ja se vaikuttaa ratkaisevasti siihen, millaiseksi lapsen lukutaito ja kiinnostus lukemista kohtaan myöhemmin muotoutuvat. Artikkelin tutkimusaineisto kerättiin varsinaissuomalaisen kunnan perusopetusikäisten lasten vanhemmilta (N=209) vuonna 2022 tarkoituksena selvittää vanhempien ajatuksia vapaa-ajan lukemisen merkityksestä lapsilleen sekä perheiden lukukulttuuriin vaikuttavia tekijöitä. Tutkimusaineisto kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella ja analysoitiin laadullisella sisällönanalyysilla. Vanhempien mukaan perheiden lukeminen merkitsi lapselle rentoutumista, nautintoa ja yhdessäoloa. Lisäksi vapaa-ajan lukemisen uskottiin tukevan opiskeluissa menestymistä. Lapsen vapaa-ajan lukemista kotona edistivät muun muassa säännöllinen lukeminen, vanhempien esimerkki sekä kirjastokäynnit. Lukemista estivät älylaitteiden käyttö, kiire ja lukutaidon haasteet. Lisäksi näytti siltä, että mitä vanhempia lapset olivat, sitä haastavampaa lukemisen edistäminen kotona oli. Vanhempien kuvaamien lukemista edistävien ja estävien tekijöiden pohjalta muodostettiin neljä perheiden lukukulttuuria: puuttuva, haavoittuva, koulun edistämä ja perheen edistämä lukukulttuuri. Huomattavaa on, että suurin osa perheistä toivoo, että koulu osallistuisi perheiden lukukulttuurin rakentamiseen aktiivisemmin. In the study parents´ views about their children´s leisure reading and what kinds of children´s reading cultures there are in families are investigated. Children´s reading culture is a combination of their reading habits and an environment that supports reading at home, and it has an influence on child's reading skills and interest in reading. The research material was collected from parents of primary school (N=209) in a Finnish municipality in 2022 with the aim of finding out parents' thoughts about the importance of leisure reading for their children and the factors affecting the children´s reading culture. The data was collected using an electronic questionnaire and was analyzed with qualitative content analysis. According to the parents, children´s leisure reading meant relaxation, enjoyment and time together. In addition, families believed that leisure reading supports success in studies. The child's leisure reading at home was promoted by, among other things, regular reading, the parents' own example, and visits to the library. Reading was hindered by the use of smart devices, busyness and reading difficulties. It seemed that the older the children were, the more challenging it was to promote reading at home. Based on the factors that promote and prevent leisure reading, four children´s reading cultures were found: missing, vulnerable, school-promoted and family-promoted. It is remarkable that the most of these families wish that the school would participate more actively in supporti
{"title":"Perheissä esiintyvät lasten lukukulttuurit vanhempien kuvaamana","authors":"Kati Huldén, Juli Aerila, Marko Lähteenmäki, Mirjamaija Mikkilä-Erdmann","doi":"10.23988/ad.141472","DOIUrl":"https://doi.org/10.23988/ad.141472","url":null,"abstract":"Artikkelissa tarkastellaan perheiden lukukulttuureja ja niihin vaikuttavia tekijöitä vanhempien kuvaamana. Lukukulttuuri on yhdistelmä kodin lukutavoista ja perheenjäsenten lukutaidosta, ja se vaikuttaa ratkaisevasti siihen, millaiseksi lapsen lukutaito ja kiinnostus lukemista kohtaan myöhemmin muotoutuvat. Artikkelin tutkimusaineisto kerättiin varsinaissuomalaisen kunnan perusopetusikäisten lasten vanhemmilta (N=209) vuonna 2022 tarkoituksena selvittää vanhempien ajatuksia vapaa-ajan lukemisen merkityksestä lapsilleen sekä perheiden lukukulttuuriin vaikuttavia tekijöitä. Tutkimusaineisto kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella ja analysoitiin laadullisella sisällönanalyysilla. Vanhempien mukaan perheiden lukeminen merkitsi lapselle rentoutumista, nautintoa ja yhdessäoloa. Lisäksi vapaa-ajan lukemisen uskottiin tukevan opiskeluissa menestymistä. Lapsen vapaa-ajan lukemista kotona edistivät muun muassa säännöllinen lukeminen, vanhempien esimerkki sekä kirjastokäynnit. Lukemista estivät älylaitteiden käyttö, kiire ja lukutaidon haasteet. Lisäksi näytti siltä, että mitä vanhempia lapset olivat, sitä haastavampaa lukemisen edistäminen kotona oli. Vanhempien kuvaamien lukemista edistävien ja estävien tekijöiden pohjalta muodostettiin neljä perheiden lukukulttuuria: puuttuva, haavoittuva, koulun edistämä ja perheen edistämä lukukulttuuri. Huomattavaa on, että suurin osa perheistä toivoo, että koulu osallistuisi perheiden lukukulttuurin rakentamiseen aktiivisemmin.\u0000 \u0000In the study parents´ views about their children´s leisure reading and what kinds of children´s reading cultures there are in families are investigated. Children´s reading culture is a combination of their reading habits and an environment that supports reading at home, and it has an influence on child's reading skills and interest in reading. The research material was collected from parents of primary school (N=209) in a Finnish municipality in 2022 with the aim of finding out parents' thoughts about the importance of leisure reading for their children and the factors affecting the children´s reading culture. The data was collected using an electronic questionnaire and was analyzed with qualitative content analysis. According to the parents, children´s leisure reading meant relaxation, enjoyment and time together. In addition, families believed that leisure reading supports success in studies. The child's leisure reading at home was promoted by, among other things, regular reading, the parents' own example, and visits to the library. Reading was hindered by the use of smart devices, busyness and reading difficulties. It seemed that the older the children were, the more challenging it was to promote reading at home. Based on the factors that promote and prevent leisure reading, four children´s reading cultures were found: missing, vulnerable, school-promoted and family-promoted. It is remarkable that the most of these families wish that the school would participate more actively in supporti","PeriodicalId":497518,"journal":{"name":"Ainedidaktiikka","volume":"22 10","pages":""},"PeriodicalIF":0.0,"publicationDate":"2024-04-11","publicationTypes":"Journal Article","fieldsOfStudy":null,"isOpenAccess":false,"openAccessPdf":"","citationCount":null,"resultStr":null,"platform":"Semanticscholar","paperid":"140714313","PeriodicalName":null,"FirstCategoryId":null,"ListUrlMain":null,"RegionNum":0,"RegionCategory":"","ArticlePicture":[],"TitleCN":null,"AbstractTextCN":null,"PMCID":"","EPubDate":null,"PubModel":null,"JCR":null,"JCRName":null,"Score":null,"Total":0}
Anni Vidbäck, Tuike Iiskala, Mirjamaija Mikkilä-Erdmann
Tutkimuksen tavoitteena on tarkastella, millaisia kokemuksia opettajilla on alakoulun tiedelukutaidon opetuksen haasteista. Tutkimus on osa kehittämistutkimuksen strategian mukaista prosessia, jossa opetuksen haasteiden tunnistamisesta edetään käytännön työkalujen kehittämiseen opetuksen tueksi. Tutkimusaineisto koostuu neljän 5.–6. -luokan opettajan haastattelulitteraateista, jotka analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Tulosten valossa tiedelukutaidon opetus haastaa opettajaa oppilaiden osaamisen sekä pedagogisten resurssien osalta. Oppilaiden osaamisen haasteet liittyvät opettajien kokemuksissa niin asenteisiin, tietoihin kuin taitoihin. Nämä asenteet, tiedot ja taidot kietoutuvat tiiviiksi kokonaisuudeksi. Pedagogisten resurssien osalta haasteina nousevat opettajan oma osaaminen, oppimateriaalien puutteet sekä internetin haastavuus oppimisympäristönä. Opettajien sitoutuminen osin puutteelliseen oppimateriaaliin saattaa johtaa siihen, että tiedelukutaidon opetus on haastavaa eikä kaikilta osin vastaa Perusopetuksen opetussuunnitelman (2014) tavoitteita. Tutkimuksen tulosten pohdinta tarjoaa suuntaviivoja tiedelukutaidon opetuksen sekä oppi- ja opetusmateriaalien kehittämiseen. This study aims to examine, what experiences teachers have with the challenges of teaching science literacy in primary school. The study is part of design research, where the identification of the challenges is progressed to the development of practical tools to support teaching. The data consists of four primary school teacher’s interview transcripts, which were analyzed using qualitative content analysis. The results show, that the challenges experienced by teachers are related to two dimensions: students’ competence and pedagogical resources. The challenges of students’ competence are related to attitudes, knowledge and skills. These areas are closely connected. The challenges of pedagogical resources are the teacher’s own competence, the lack of learning materials and the challenging nature of the internet. Teacher’s commitment to the materials may lead to challenges in teaching science literacy according to the National core curriculum (2014). This study offers guidelines for the development of science literacy teaching and learning materials. Keywords: science literacy, primary school, teaching, challenges, design research
{"title":"Opettajien kokemuksia tiedelukutaidon opetuksen haasteista alakoulussa","authors":"Anni Vidbäck, Tuike Iiskala, Mirjamaija Mikkilä-Erdmann","doi":"10.23988/ad.130713","DOIUrl":"https://doi.org/10.23988/ad.130713","url":null,"abstract":"Tutkimuksen tavoitteena on tarkastella, millaisia kokemuksia opettajilla on alakoulun tiedelukutaidon opetuksen haasteista. Tutkimus on osa kehittämistutkimuksen strategian mukaista prosessia, jossa opetuksen haasteiden tunnistamisesta edetään käytännön työkalujen kehittämiseen opetuksen tueksi. Tutkimusaineisto koostuu neljän 5.–6. -luokan opettajan haastattelulitteraateista, jotka analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Tulosten valossa tiedelukutaidon opetus haastaa opettajaa oppilaiden osaamisen sekä pedagogisten resurssien osalta. Oppilaiden osaamisen haasteet liittyvät opettajien kokemuksissa niin asenteisiin, tietoihin kuin taitoihin. Nämä asenteet, tiedot ja taidot kietoutuvat tiiviiksi kokonaisuudeksi. Pedagogisten resurssien osalta haasteina nousevat opettajan oma osaaminen, oppimateriaalien puutteet sekä internetin haastavuus oppimisympäristönä. Opettajien sitoutuminen osin puutteelliseen oppimateriaaliin saattaa johtaa siihen, että tiedelukutaidon opetus on haastavaa eikä kaikilta osin vastaa Perusopetuksen opetussuunnitelman (2014) tavoitteita. Tutkimuksen tulosten pohdinta tarjoaa suuntaviivoja tiedelukutaidon opetuksen sekä oppi- ja opetusmateriaalien kehittämiseen.\u0000This study aims to examine, what experiences teachers have with the challenges of teaching science literacy in primary school. The study is part of design research, where the identification of the challenges is progressed to the development of practical tools to support teaching. The data consists of four primary school teacher’s interview transcripts, which were analyzed using qualitative content analysis. The results show, that the challenges experienced by teachers are related to two dimensions: students’ competence and pedagogical resources. The challenges of students’ competence are related to attitudes, knowledge and skills. These areas are closely connected. The challenges of pedagogical resources are the teacher’s own competence, the lack of learning materials and the challenging nature of the internet. Teacher’s commitment to the materials may lead to challenges in teaching science literacy according to the National core curriculum (2014). This study offers guidelines for the development of science literacy teaching and learning materials.\u0000 \u0000\u0000Keywords: science literacy, primary school, teaching, challenges, design research\u0000","PeriodicalId":497518,"journal":{"name":"Ainedidaktiikka","volume":"56 9","pages":""},"PeriodicalIF":0.0,"publicationDate":"2023-12-21","publicationTypes":"Journal Article","fieldsOfStudy":null,"isOpenAccess":false,"openAccessPdf":"","citationCount":null,"resultStr":null,"platform":"Semanticscholar","paperid":"138952569","PeriodicalName":null,"FirstCategoryId":null,"ListUrlMain":null,"RegionNum":0,"RegionCategory":"","ArticlePicture":[],"TitleCN":null,"AbstractTextCN":null,"PMCID":"","EPubDate":null,"PubModel":null,"JCR":null,"JCRName":null,"Score":null,"Total":0}
Artikkelissa tarkastellaan luokanopettajakoulutukseen kuuluvien perusopetuksessa opetettavien aineiden ja aihekokonaisuuksien monialaisten opintojen historian ja yhteiskuntaopin pedagogiikan opintojaksoja ja niiden vaikuttavuutta. Näille opintojaksoille on opettajankoulutuslaitoksen opetussuunnitelmauudistuksen yhteydessä kehitetty malli, jossa hyödynnetään merkityksellisiä oppimiskokemuksia. Opintojaksoilla keskeisessä asemassa ovat luokanopettajaopiskelijoiden suunnittelemat ja toteuttamat oppimisprojektit, joiden tarkoituksena on tukea merkityksellisten oppimiskokemusten kautta historian pedagogiikan opintojaksojen tavoitteiden saavuttamista. Tavoitteiden keskiössä ovat historiallisen ajattelun taidot sekä niitä tukevien tutkivien prosessien suunnittelu ja toteutus. Aineisto koostuu opiskelijoiden merkityksellisiä oppimiskokemuksia kuvaavista kirjoitelmista, jotka he tekivät osana opintojaksoja. Analyysissä opiskelijoiden merkitykselliset oppimiskokemukset jakautuivat kolmeen merkityskategoriaan. Merkitykselliset oppimiskokemukset painottuivat erityisesti kokonaisvaltaiseen opettajuuden kehittymiseen ja vähäisemmin itse historian opettamiseen ja oppimiseen. Abstract This article examines meaningful learning experiences in pedagogical courses focusing on history and social studies as part of class teacher education at the University of Jyväskylä. These courses are part of the 60 ects in multidisciplinary and cross-curricular pedagogical studies that qualify class teachers to work in basic education. This study is based on a model for meaningful learning experiences developed through curriculum reform in the department of teacher education. In this study the model has been used to strengthen the competence of teacher students in historical thinking as they design and implement learning projects during the first year of class teacher education. The course objectives are to develop skills in historical thinking and to be able to research the development of these skills through the design and implementation of learning projects. The data (N=56) consist of texts describing meaningful learning experiences written by the class teacher students as part of the course. In the analysis, the students’ meaningful learning experiences were divided into three categories. The findings indicate that meaningful learning experiences for the student teachers emphasize overall teacher development with the teaching and learning of history receiving less emphasis. These findings help to consider how this model can be further developed and in particular the role of history studies within class teacher education.
{"title":"Merkityksellinen oppiminen luokanopettajakoulutuksen historian pedagogiikan opinnoissa","authors":"Riitta Tallavaara, Mikko Hiljanen","doi":"10.23988/ad.119602","DOIUrl":"https://doi.org/10.23988/ad.119602","url":null,"abstract":"Artikkelissa tarkastellaan luokanopettajakoulutukseen kuuluvien perusopetuksessa opetettavien aineiden ja aihekokonaisuuksien monialaisten opintojen historian ja yhteiskuntaopin pedagogiikan opintojaksoja ja niiden vaikuttavuutta. Näille opintojaksoille on opettajankoulutuslaitoksen opetussuunnitelmauudistuksen yhteydessä kehitetty malli, jossa hyödynnetään merkityksellisiä oppimiskokemuksia. Opintojaksoilla keskeisessä asemassa ovat luokanopettajaopiskelijoiden suunnittelemat ja toteuttamat oppimisprojektit, joiden tarkoituksena on tukea merkityksellisten oppimiskokemusten kautta historian pedagogiikan opintojaksojen tavoitteiden saavuttamista. Tavoitteiden keskiössä ovat historiallisen ajattelun taidot sekä niitä tukevien tutkivien prosessien suunnittelu ja toteutus. Aineisto koostuu opiskelijoiden merkityksellisiä oppimiskokemuksia kuvaavista kirjoitelmista, jotka he tekivät osana opintojaksoja. Analyysissä opiskelijoiden merkitykselliset oppimiskokemukset jakautuivat kolmeen merkityskategoriaan. Merkitykselliset oppimiskokemukset painottuivat erityisesti kokonaisvaltaiseen opettajuuden kehittymiseen ja vähäisemmin itse historian opettamiseen ja oppimiseen. Abstract This article examines meaningful learning experiences in pedagogical courses focusing on history and social studies as part of class teacher education at the University of Jyväskylä. These courses are part of the 60 ects in multidisciplinary and cross-curricular pedagogical studies that qualify class teachers to work in basic education. This study is based on a model for meaningful learning experiences developed through curriculum reform in the department of teacher education. In this study the model has been used to strengthen the competence of teacher students in historical thinking as they design and implement learning projects during the first year of class teacher education. The course objectives are to develop skills in historical thinking and to be able to research the development of these skills through the design and implementation of learning projects. The data (N=56) consist of texts describing meaningful learning experiences written by the class teacher students as part of the course. In the analysis, the students’ meaningful learning experiences were divided into three categories. The findings indicate that meaningful learning experiences for the student teachers emphasize overall teacher development with the teaching and learning of history receiving less emphasis. These findings help to consider how this model can be further developed and in particular the role of history studies within class teacher education.","PeriodicalId":497518,"journal":{"name":"Ainedidaktiikka","volume":"15 1","pages":"0"},"PeriodicalIF":0.0,"publicationDate":"2023-09-14","publicationTypes":"Journal Article","fieldsOfStudy":null,"isOpenAccess":false,"openAccessPdf":"","citationCount":null,"resultStr":null,"platform":"Semanticscholar","paperid":"135551770","PeriodicalName":null,"FirstCategoryId":null,"ListUrlMain":null,"RegionNum":0,"RegionCategory":"","ArticlePicture":[],"TitleCN":null,"AbstractTextCN":null,"PMCID":"","EPubDate":null,"PubModel":null,"JCR":null,"JCRName":null,"Score":null,"Total":0}
Mari Korhonen, Johanna Kallio, Jan Varpanen, Antti Saari
Abstrakti
Tarkastelemme artikkelissa lukionuorten tapoja hahmottaa ekologisesti kestävää tulevaisuuden yhteiskuntaa. Tutkimusaineistona toimivat nuorten tuottamat utooppiset kuvitelmat kestävästä yhteiskunnasta 2040-luvulla. Aineistonanalyysi osoitti, että lukionuoret kuvailevat ekologisesti kestävää ihannetulevaisuutta kolmen eri puhetavan eli kehyksen kautta. Tekninen kehys, arvokehys ja vastuukehys asettavat tulevaisuuden tarkastelulle eri lähtökohdat, jotka sekä rajoittavat että avaavat mahdollisuuksia tulevaisuuden kuvitteluun. Kehykset eivät nuorten puhetavoissa ilmenneet yhtäaikaisesti, vaan ne ilmenivät ekologisuuden eri osa-alueita pohdittaessa. Ekologisesti kestävää tulevaisuutta edistävässä lukio-opetuksessa eri kehysten tulisi kuitenkin kietoutua toisiinsa. Ehdotamme, että utooppinen kuvittelu voi paljastaa tiettyjä kehysten välisiä puutteita ja siten edistää kokonaisvaltaiseen ymmärrykseen tähtäävän ympäristökasvatuksen kehittymistä.
Abstract
In this article, we look at the ways in which young people in upper secondary schools envisage an ecologically sustainable society in the future. The research data will be based on the utopian visions of a sustainable city in the 2040s produced by young people. The analysis of the data showed that upper secondary school students describe an ecologically sustainable ideal future through three different frames. The technical frame, the value frame and the responsibility frame set different starting points for looking at the future, which both limit and open up possibilities for imagining the future. The frames did not appear simultaneously, but emerged in the context of reflecting on different aspects of ecology. However, the different frames should be intertwined in secondary education for an ecologically sustainable future. We suggest that utopian imagination can reveal certain gaps between different frames and thus contribute to the development of holistic environmental education.
{"title":"Ekologisen kestävyyden utopiat lukionuorten tulevaisuuskuvissa","authors":"Mari Korhonen, Johanna Kallio, Jan Varpanen, Antti Saari","doi":"10.23988/ad.120992","DOIUrl":"https://doi.org/10.23988/ad.120992","url":null,"abstract":"Abstrakti
 Tarkastelemme artikkelissa lukionuorten tapoja hahmottaa ekologisesti kestävää tulevaisuuden yhteiskuntaa. Tutkimusaineistona toimivat nuorten tuottamat utooppiset kuvitelmat kestävästä yhteiskunnasta 2040-luvulla. Aineistonanalyysi osoitti, että lukionuoret kuvailevat ekologisesti kestävää ihannetulevaisuutta kolmen eri puhetavan eli kehyksen kautta. Tekninen kehys, arvokehys ja vastuukehys asettavat tulevaisuuden tarkastelulle eri lähtökohdat, jotka sekä rajoittavat että avaavat mahdollisuuksia tulevaisuuden kuvitteluun. Kehykset eivät nuorten puhetavoissa ilmenneet yhtäaikaisesti, vaan ne ilmenivät ekologisuuden eri osa-alueita pohdittaessa. Ekologisesti kestävää tulevaisuutta edistävässä lukio-opetuksessa eri kehysten tulisi kuitenkin kietoutua toisiinsa. Ehdotamme, että utooppinen kuvittelu voi paljastaa tiettyjä kehysten välisiä puutteita ja siten edistää kokonaisvaltaiseen ymmärrykseen tähtäävän ympäristökasvatuksen kehittymistä.
 
 Abstract
 In this article, we look at the ways in which young people in upper secondary schools envisage an ecologically sustainable society in the future. The research data will be based on the utopian visions of a sustainable city in the 2040s produced by young people. The analysis of the data showed that upper secondary school students describe an ecologically sustainable ideal future through three different frames. The technical frame, the value frame and the responsibility frame set different starting points for looking at the future, which both limit and open up possibilities for imagining the future. The frames did not appear simultaneously, but emerged in the context of reflecting on different aspects of ecology. However, the different frames should be intertwined in secondary education for an ecologically sustainable future. We suggest that utopian imagination can reveal certain gaps between different frames and thus contribute to the development of holistic environmental education.","PeriodicalId":497518,"journal":{"name":"Ainedidaktiikka","volume":"35 1","pages":"0"},"PeriodicalIF":0.0,"publicationDate":"2023-09-14","publicationTypes":"Journal Article","fieldsOfStudy":null,"isOpenAccess":false,"openAccessPdf":"","citationCount":null,"resultStr":null,"platform":"Semanticscholar","paperid":"135552349","PeriodicalName":null,"FirstCategoryId":null,"ListUrlMain":null,"RegionNum":0,"RegionCategory":"","ArticlePicture":[],"TitleCN":null,"AbstractTextCN":null,"PMCID":"","EPubDate":null,"PubModel":null,"JCR":null,"JCRName":null,"Score":null,"Total":0}
Jo vuosia on teoreettisesti pohdittu, miten teknologian vaikutukset muuttaisivat tulevaisuuden oppimista (ks. esim. Kessler, 2018). Covid-19-pandemian myötä vuonna 2020 tulevaisuuden ihanteista ja peloista tuli yhtäkkiä nykypäivää ja teoreettiset ajatukset vaihtuivat todellisuudeksi. Tätä taustaa vasten tutkimme vieraiden kielten aineenopettajaopiskelijoiden (N=37) käsityksiä tulevaisuuden oppimisympäristöistä. Opiskelijoiden tehtävänä oli lähettää sähköpostia tulevaisuudesta (Hänninen ym., 2021) ja kertoa kielten opettajan arjesta vuonna 2040. Aineisto analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin ja NVivo-ohjelman avulla. Tulokset osoittavat, että osallistujien asenteet teknologiaa kohtaan vaihtelivat myönteisen, kielteisen ja neutraalin välillä. Opettajaopiskelijat yhdistivät oppimisympäristöihin teknologian tarjoamia uusia opetusmenetelmiä sekä niiden mukanaan tuomaa joustavuutta ja monialaista yhteistyötä. Osallistujat pitivät teknologiaa myös tekijänä, joka lisää osallisuutta etäopetuksen ja osallistavien menetelmien avulla. Abstract For years, researchers have been considering how the impact of technology would change future learning (see e.g. Kessler, 2018). In 2020, with the Covid-19 pandemic, the ideals and fears of the future suddenly became the present and theoretical ideas became reality. The aim of this study is to explore future language teachers’ (n=37) perceptions of future learning environments. The participants were asked to send an email from the future (Hänninen et al., 2021) in which they describe the everyday life of a language teacher in 2040. We analysed the data using qualitative content analysis and NVivo software. The results show that the participants’ attitudes towards technology varied between positive, negative and neutral. They associated learning environments with new teaching methods offered by technology and the flexibility, interdisciplinary and collaboration that technology allows. The participants also saw technology as a factor for greater inclusion through distance learning and more participatory methods.
{"title":"Vieraiden kielten aineenopettajaopiskelijoiden sähköposteja tulevaisuudesta: tarkastelussa teknologiset oppimisympäristöt","authors":"Minna Maijala, Anssi Roiha, Mareen Patzelt","doi":"10.23988/ad.127899","DOIUrl":"https://doi.org/10.23988/ad.127899","url":null,"abstract":"Jo vuosia on teoreettisesti pohdittu, miten teknologian vaikutukset muuttaisivat tulevaisuuden oppimista (ks. esim. Kessler, 2018). Covid-19-pandemian myötä vuonna 2020 tulevaisuuden ihanteista ja peloista tuli yhtäkkiä nykypäivää ja teoreettiset ajatukset vaihtuivat todellisuudeksi. Tätä taustaa vasten tutkimme vieraiden kielten aineenopettajaopiskelijoiden (N=37) käsityksiä tulevaisuuden oppimisympäristöistä. Opiskelijoiden tehtävänä oli lähettää sähköpostia tulevaisuudesta (Hänninen ym., 2021) ja kertoa kielten opettajan arjesta vuonna 2040. Aineisto analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin ja NVivo-ohjelman avulla. Tulokset osoittavat, että osallistujien asenteet teknologiaa kohtaan vaihtelivat myönteisen, kielteisen ja neutraalin välillä. Opettajaopiskelijat yhdistivät oppimisympäristöihin teknologian tarjoamia uusia opetusmenetelmiä sekä niiden mukanaan tuomaa joustavuutta ja monialaista yhteistyötä. Osallistujat pitivät teknologiaa myös tekijänä, joka lisää osallisuutta etäopetuksen ja osallistavien menetelmien avulla. Abstract For years, researchers have been considering how the impact of technology would change future learning (see e.g. Kessler, 2018). In 2020, with the Covid-19 pandemic, the ideals and fears of the future suddenly became the present and theoretical ideas became reality. The aim of this study is to explore future language teachers’ (n=37) perceptions of future learning environments. The participants were asked to send an email from the future (Hänninen et al., 2021) in which they describe the everyday life of a language teacher in 2040. We analysed the data using qualitative content analysis and NVivo software. The results show that the participants’ attitudes towards technology varied between positive, negative and neutral. They associated learning environments with new teaching methods offered by technology and the flexibility, interdisciplinary and collaboration that technology allows. The participants also saw technology as a factor for greater inclusion through distance learning and more participatory methods.","PeriodicalId":497518,"journal":{"name":"Ainedidaktiikka","volume":"33 1","pages":"0"},"PeriodicalIF":0.0,"publicationDate":"2023-09-14","publicationTypes":"Journal Article","fieldsOfStudy":null,"isOpenAccess":false,"openAccessPdf":"","citationCount":null,"resultStr":null,"platform":"Semanticscholar","paperid":"135553053","PeriodicalName":null,"FirstCategoryId":null,"ListUrlMain":null,"RegionNum":0,"RegionCategory":"","ArticlePicture":[],"TitleCN":null,"AbstractTextCN":null,"PMCID":"","EPubDate":null,"PubModel":null,"JCR":null,"JCRName":null,"Score":null,"Total":0}
京公网安备 11010802042870号
京ICP备2023020795号-1
扫码关注我们
求助内容：
应助结果提醒方式：