Krista Korpela, J. Korpela, V. Virolainen, Heidi Huuskonen, Jani Kanerva
Public social and health care organizations everywhere are facing challenges caused by an aging population, declining birth rates, and urbanization. To address these challenges, innovative operating models and flexible IT solutions supporting collaboration between public-sector organizations are required. Our paper introduces an example of a progressive collaboration model between the Rescue Department of South Karelia (EKP) and South Karelia social and health care district (Eksote), which are frontrunners in the synergy-producing cooperation of rescue board services at the rescue department level with social and health services. The purpose of our qualitative case study is to investigate how Eksote and EKP could further strengthen their public-public partnership (PuP) to improve regional risk management by jointly planning and executing preventive actions and services. The main objectives are to: 1) understand the reasoning behind and the success factors of a public-public partnership; 2) investigate how a joint customer and process management system could support the partnership between a social and health care organization and a rescue department; and 3) identify ways to improve the public-public partnership between a social and health care organization and a rescue department. This study builds on the existing literature on public-public partnerships by incorporating a customer and process management system into the partnership between a social and health care organization and a rescue department. The empirical data were collected via 16 semi-structured interviews conducted between June 2020 and April 2021. The results indicate that the public sector must determine new and innovative ways of working together to overcome the challenges prevalent in the current operational environment. To support collaborative actions and processes between social and health care organizations and rescue departments, actions are needed on national, regional, organizational, and professional levels. As the public sector is facing similar challenges everywhere, the results can be utilized in Finland and in the international setting.
{"title":"Improving the Public–Public Partnership between a Rescue Department and an Integrated Social and Health Care Organization","authors":"Krista Korpela, J. Korpela, V. Virolainen, Heidi Huuskonen, Jani Kanerva","doi":"10.23996/fjhw.121260","DOIUrl":"https://doi.org/10.23996/fjhw.121260","url":null,"abstract":"Public social and health care organizations everywhere are facing challenges caused by an aging population, declining birth rates, and urbanization. To address these challenges, innovative operating models and flexible IT solutions supporting collaboration between public-sector organizations are required.\u0000Our paper introduces an example of a progressive collaboration model between the Rescue Department of South Karelia (EKP) and South Karelia social and health care district (Eksote), which are frontrunners in the synergy-producing cooperation of rescue board services at the rescue department level with social and health services. The purpose of our qualitative case study is to investigate how Eksote and EKP could further strengthen their public-public partnership (PuP) to improve regional risk management by jointly planning and executing preventive actions and services. The main objectives are to: 1) understand the reasoning behind and the success factors of a public-public partnership; 2) investigate how a joint customer and process management system could support the partnership between a social and health care organization and a rescue department; and 3) identify ways to improve the public-public partnership between a social and health care organization and a rescue department.\u0000This study builds on the existing literature on public-public partnerships by incorporating a customer and process management system into the partnership between a social and health care organization and a rescue department. The empirical data were collected via 16 semi-structured interviews conducted between June 2020 and April 2021. The results indicate that the public sector must determine new and innovative ways of working together to overcome the challenges prevalent in the current operational environment. To support collaborative actions and processes between social and health care organizations and rescue departments, actions are needed on national, regional, organizational, and professional levels. As the public sector is facing similar challenges everywhere, the results can be utilized in Finland and in the international setting.","PeriodicalId":424295,"journal":{"name":"Finnish Journal of eHealth and eWelfare","volume":"1 1","pages":"0"},"PeriodicalIF":0.0,"publicationDate":"2022-12-23","publicationTypes":"Journal Article","fieldsOfStudy":null,"isOpenAccess":false,"openAccessPdf":"","citationCount":null,"resultStr":null,"platform":"Semanticscholar","paperid":"129029235","PeriodicalName":null,"FirstCategoryId":null,"ListUrlMain":null,"RegionNum":0,"RegionCategory":"","ArticlePicture":[],"TitleCN":null,"AbstractTextCN":null,"PMCID":"","EPubDate":null,"PubModel":null,"JCR":null,"JCRName":null,"Score":null,"Total":0}
{"title":"Katsaus Finnish Journal of eHealth and eWelfare -lehteen vuosilta 2012-2022","authors":"Kristiina Häyrinen","doi":"10.23996/fjhw.125618","DOIUrl":"https://doi.org/10.23996/fjhw.125618","url":null,"abstract":"","PeriodicalId":424295,"journal":{"name":"Finnish Journal of eHealth and eWelfare","volume":"26 1","pages":"0"},"PeriodicalIF":0.0,"publicationDate":"2022-12-23","publicationTypes":"Journal Article","fieldsOfStudy":null,"isOpenAccess":false,"openAccessPdf":"","citationCount":null,"resultStr":null,"platform":"Semanticscholar","paperid":"134646339","PeriodicalName":null,"FirstCategoryId":null,"ListUrlMain":null,"RegionNum":0,"RegionCategory":"","ArticlePicture":[],"TitleCN":null,"AbstractTextCN":null,"PMCID":"","EPubDate":null,"PubModel":null,"JCR":null,"JCRName":null,"Score":null,"Total":0}
The purpose of this work is to study the suitability of the CAT S60 smartphone with built-in thermal camera to be used in self and home care to detect the risk level of wound appearance in advance. The purpose was to clarify different conditions where thermal imaging might act as a resource in detecting changes in limb circulation before visual signs even occur. The purpose is to detect early incipient tissue damage in foot usually occur in diabetic patients. Thermal images were acquired from voluntary domesticated elderly people. Thermal pictures from limbs of 3 persons were studied in order to find thermal differences indicating possible changes in limb circulation. Noteworthy thermal differences between limbs were found in elderly people. A smartphone having built-in thermal camera enables to detect plantar and limb thermal differences with a sufficient accuracy. This may support home monitoring for elderly people and thus reduce foot ulcers and possible foot amputations due to earlier detection and identification of harmful changes in limb circulation. Earlier detection of circulatory insufficiency via thermal imaging makes possible for nurses to intervene and enable medical assistance.
{"title":"CAT S60 smartphone as a portable wound care device in home care","authors":"J. Alametsä","doi":"10.23996/fjhw.115224","DOIUrl":"https://doi.org/10.23996/fjhw.115224","url":null,"abstract":"The purpose of this work is to study the suitability of the CAT S60 smartphone with built-in thermal camera to be used in self and home care to detect the risk level of wound appearance in advance. The purpose was to clarify different conditions where thermal imaging might act as a resource in detecting changes in limb circulation before visual signs even occur. The purpose is to detect early incipient tissue damage in foot usually occur in diabetic patients. Thermal images were acquired from voluntary domesticated elderly people. Thermal pictures from limbs of 3 persons were studied in order to find thermal differences indicating possible changes in limb circulation.\u0000Noteworthy thermal differences between limbs were found in elderly people. A smartphone having built-in thermal camera enables to detect plantar and limb thermal differences with a sufficient accuracy. This may support home monitoring for elderly people and thus reduce foot ulcers and possible foot amputations due to earlier detection and identification of harmful changes in limb circulation. Earlier detection of circulatory insufficiency via thermal imaging makes possible for nurses to intervene and enable medical assistance.","PeriodicalId":424295,"journal":{"name":"Finnish Journal of eHealth and eWelfare","volume":"45 1","pages":"0"},"PeriodicalIF":0.0,"publicationDate":"2022-12-23","publicationTypes":"Journal Article","fieldsOfStudy":null,"isOpenAccess":false,"openAccessPdf":"","citationCount":null,"resultStr":null,"platform":"Semanticscholar","paperid":"132256352","PeriodicalName":null,"FirstCategoryId":null,"ListUrlMain":null,"RegionNum":0,"RegionCategory":"","ArticlePicture":[],"TitleCN":null,"AbstractTextCN":null,"PMCID":"","EPubDate":null,"PubModel":null,"JCR":null,"JCRName":null,"Score":null,"Total":0}
Tämä tutkimus on osa laajempaa, terveydenhuollon organisaatioiden kyberturvallisuusosaamista, -koulutustarpeita sekä henkilöstön oman organisaation tietoturvaa koskevia näkemyksiä, selvittävää tutkimusta. Tutkimus toteutettiin syksyn 2020 ja kevään 2021 välisenä aikana. Artikkelissa raportoidaan hoitohenkilöstöä koskevan aineiston tuloksia. Tutkimuskysymyksenä oli: Miten terveydenhuollon organisaatioissa työskentelevä hoitohenkilöstö arvioi tieto- ja kyberturvallisuusosaamistaan? Tutkimusaineisto kerättiin strukturoidulla kyselylomakkeella. Harkinnanvarainen otos suunniteltiin yhteistyössä kahden sairaanhoitopiirin ja yhden perusterveydenhuollon organisaation kanssa. Kukin kohdeorganisaatio määritteli kohderyhmän tai kohderyhmät sekä sen, kuka ja millä tavoin kyselylinkki jaetaan. Tutkijoiden arvion mukaan kohderyhmään kuului noin 3500 vastaajaa, joista kyselyyn vastasi 383 henkilöä. Hoitotyön tehtävissä olevia vastaajia oli 194 (n=194). Aineisto analysoitiin Webropol-kyselyohjelman data-analyysityökaluilla. Avoimia vastauksia käytettiin suorina lainauksina tulosten havainnollistamiseksi. Kyberturvallisuuden käsite oli tuttu 80 %:lle vastaajista. Suurin osa vastaajista (74 %) arvioi, että heillä on riittävät tieto- ja kyberturvallisuustaidot tehtäviensä hoitamiseen. Ikäryhmään 50-64 vuotta kuuluvat vastaajat arvioivat taitonsa muita ikäryhmiä useammin riittämättömiksi (p<0.01). Oman arvionsa mukaan, 83 % vastaajista, tietää, miten toimia tietojärjestelmähäiriön sattuessa. Eniten tiedon puutteita esiintyi alle 30-vuotiailla vastaajilla (p<0.01). Vastaajista yhdeksän prosenttia totesi, että salasanan voi antaa puhelimitse tietohallinnolle ja 14 prosenttia luovuttaisi sen puhelimitse viranomaiselle. Vastaajista 16 % piti potilaan tietojen siirtämistä sähköpostitse jatkohoitopaikkaan mahdollisena ja kahdeksan prosenttia oli sitä mieltä, että opiskelija voi käyttää ohjaajansa käyttäjätunnuksia. Yhdeksän prosenttia vastaajista kertoi käyttäneensä työkaverin käyttäjätunnusta. Tietoisuus kyberhyökkäyksen mahdollisuudesta ja sen vaikutuksista potilastietojärjestelmiin, lääkintä - ja etäseurantalaitteisiin tulisi kuulua jokaisen alalla toimivan perusosaamiseen. Sekä työssä olevan että ammattiin valmistuvan hoitohenkilöstön koulutukseen tarvitaan lisää tieto- ja kyberturvallisuuteen liittyviä sisältöjä. Nykyinen osaaminen on puutteellista eikä aihealuetta huomioida hoitotyön koulutuksessa riittävästi.
{"title":"Terveydenhuollon hoitohenkilöstön tieto- ja kyberturvallisuusosaaminen","authors":"Tiina Blek, Tytti Solankallio-Vahteri","doi":"10.23996/fjhw.115829","DOIUrl":"https://doi.org/10.23996/fjhw.115829","url":null,"abstract":"Tämä tutkimus on osa laajempaa, terveydenhuollon organisaatioiden kyberturvallisuusosaamista, -koulutustarpeita sekä henkilöstön oman organisaation tietoturvaa koskevia näkemyksiä, selvittävää tutkimusta. Tutkimus toteutettiin syksyn 2020 ja kevään 2021 välisenä aikana.\u0000Artikkelissa raportoidaan hoitohenkilöstöä koskevan aineiston tuloksia. Tutkimuskysymyksenä oli: Miten terveydenhuollon organisaatioissa työskentelevä hoitohenkilöstö arvioi tieto- ja kyberturvallisuusosaamistaan? Tutkimusaineisto kerättiin strukturoidulla kyselylomakkeella. Harkinnanvarainen otos suunniteltiin yhteistyössä kahden sairaanhoitopiirin ja yhden perusterveydenhuollon organisaation kanssa. Kukin kohdeorganisaatio määritteli kohderyhmän tai kohderyhmät sekä sen, kuka ja millä tavoin kyselylinkki jaetaan. Tutkijoiden arvion mukaan kohderyhmään kuului noin 3500 vastaajaa, joista kyselyyn vastasi 383 henkilöä. Hoitotyön tehtävissä olevia vastaajia oli 194 (n=194).\u0000Aineisto analysoitiin Webropol-kyselyohjelman data-analyysityökaluilla. Avoimia vastauksia käytettiin suorina lainauksina tulosten havainnollistamiseksi. Kyberturvallisuuden käsite oli tuttu 80 %:lle vastaajista. Suurin osa vastaajista (74 %) arvioi, että heillä on riittävät tieto- ja kyberturvallisuustaidot tehtäviensä hoitamiseen. Ikäryhmään 50-64 vuotta kuuluvat vastaajat arvioivat taitonsa muita ikäryhmiä useammin riittämättömiksi (p<0.01). Oman arvionsa mukaan, 83 % vastaajista, tietää, miten toimia tietojärjestelmähäiriön sattuessa. Eniten tiedon puutteita esiintyi alle 30-vuotiailla vastaajilla (p<0.01).\u0000Vastaajista yhdeksän prosenttia totesi, että salasanan voi antaa puhelimitse tietohallinnolle ja 14 prosenttia luovuttaisi sen puhelimitse viranomaiselle. Vastaajista 16 % piti potilaan tietojen siirtämistä sähköpostitse jatkohoitopaikkaan mahdollisena ja kahdeksan prosenttia oli sitä mieltä, että opiskelija voi käyttää ohjaajansa käyttäjätunnuksia. Yhdeksän prosenttia vastaajista kertoi käyttäneensä työkaverin käyttäjätunnusta.\u0000Tietoisuus kyberhyökkäyksen mahdollisuudesta ja sen vaikutuksista potilastietojärjestelmiin, lääkintä - ja etäseurantalaitteisiin tulisi kuulua jokaisen alalla toimivan perusosaamiseen. Sekä työssä olevan että ammattiin valmistuvan hoitohenkilöstön koulutukseen tarvitaan lisää tieto- ja kyberturvallisuuteen liittyviä sisältöjä. Nykyinen osaaminen on puutteellista eikä aihealuetta huomioida hoitotyön koulutuksessa riittävästi.","PeriodicalId":424295,"journal":{"name":"Finnish Journal of eHealth and eWelfare","volume":"17 1","pages":"0"},"PeriodicalIF":0.0,"publicationDate":"2022-12-23","publicationTypes":"Journal Article","fieldsOfStudy":null,"isOpenAccess":false,"openAccessPdf":"","citationCount":null,"resultStr":null,"platform":"Semanticscholar","paperid":"128941586","PeriodicalName":null,"FirstCategoryId":null,"ListUrlMain":null,"RegionNum":0,"RegionCategory":"","ArticlePicture":[],"TitleCN":null,"AbstractTextCN":null,"PMCID":"","EPubDate":null,"PubModel":null,"JCR":null,"JCRName":null,"Score":null,"Total":0}
This study analysed how migraine patients assume to improve their daily life if wearable sensors provide them pre-warnings of approaching or impending migraine attacks. The study analysed the use of new technology in identifying pre-symptoms in migraine patients using the Technology Acceptance Model (TAM) focusing on the assumed usefulness of a wearable device. The study added understanding of getting migraine patients to accept smart technology to support their own treatments. The results were drawn from a sample of altogether 582 migraine patients with or without an aura. The difference between migraine with aura and without aura is that migraine with aura precedes physical symptoms like visual disturbances, numbness, and difficulty in speech, while there are no pre-symptoms in migraine without aura. The assumed wearable device (WBAN) notifies, however, the bio-signals of an oncoming migraine attack. Due to current achievements with available digitalised tools to monitor health and wellbeing, also self-care is benefiting. Pre-migraine symptoms are among the biggest challenges in identifying migraine. Noting this, our study addressed the value of wearable sensors in early recognition of migraine attacks.
{"title":"On assumed usefulness of wearable sensors in early recognition of migraine attacks perceived by patients","authors":"Hanna-Leena Huttunen, P. Seppänen, R. Halonen","doi":"10.23996/fjhw.111575","DOIUrl":"https://doi.org/10.23996/fjhw.111575","url":null,"abstract":"This study analysed how migraine patients assume to improve their daily life if wearable sensors provide them pre-warnings of approaching or impending migraine attacks. The study analysed the use of new technology in identifying pre-symptoms in migraine patients using the Technology Acceptance Model (TAM) focusing on the assumed usefulness of a wearable device. The study added understanding of getting migraine patients to accept smart technology to support their own treatments. The results were drawn from a sample of altogether 582 migraine patients with or without an aura. The difference between migraine with aura and without aura is that migraine with aura precedes physical symptoms like visual disturbances, numbness, and difficulty in speech, while there are no pre-symptoms in migraine without aura. The assumed wearable device (WBAN) notifies, however, the bio-signals of an oncoming migraine attack.\u0000Due to current achievements with available digitalised tools to monitor health and wellbeing, also self-care is benefiting. Pre-migraine symptoms are among the biggest challenges in identifying migraine. Noting this, our study addressed the value of wearable sensors in early recognition of migraine attacks.","PeriodicalId":424295,"journal":{"name":"Finnish Journal of eHealth and eWelfare","volume":"37 1","pages":"0"},"PeriodicalIF":0.0,"publicationDate":"2022-12-23","publicationTypes":"Journal Article","fieldsOfStudy":null,"isOpenAccess":false,"openAccessPdf":"","citationCount":null,"resultStr":null,"platform":"Semanticscholar","paperid":"133434036","PeriodicalName":null,"FirstCategoryId":null,"ListUrlMain":null,"RegionNum":0,"RegionCategory":"","ArticlePicture":[],"TitleCN":null,"AbstractTextCN":null,"PMCID":"","EPubDate":null,"PubModel":null,"JCR":null,"JCRName":null,"Score":null,"Total":0}
Vuokko Rajala, Elina Laukka, Lotta Virtanen, T. Heponiemi, Outi Kanste, Anu Kaihlanen
Koronaviruksen leviäminen Suomeen vuonna 2020 joudutti jo käynnissä olevaa terveyspalveluiden digitalisointia. Digitalisaation leviäminen on nostanut riskiä eriarvoisuuden lisääntymiseen eri potilasryhmissä. Tämän haastattelututkimuksen tarkoituksena oli kuvata paljon palveluita tarvitsevien asiakkaiden kokemuksia terveydenhuollon etäpalveluiden mahdollisuuksista terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä sekä hoidossa COVID-19 aikana. Tutkimuksen tuottamaa tietoa voidaan hyödyntää etäpalveluiden kehittämisessä ja johtamisessa sekä ammattilaisten koulutuksessa. Tutkimus toteutettiin kuvailevana laadullisena haastattelututkimuksena, joka koostui paljon palveluita tarvitsevien asiakkaiden (n=30) puolistrukturoiduista yksilöhaastatteluista. Haastateltavat valittiin satunnaisotannalla yhden keskisuuren kaupungin asiakasrekisteristä. Haastattelut toteutettiin puhelimitse helmikuun ja toukokuun 2021 välisenä aikana. Litteroidut tekstit analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä. Tuloksista muodostui neljä pääluokkaa ja yhdeksän yläluokkaa. Paljon palveluita tarvitsevat toivat esiin etäpalveluiden terveyttä ja hyvinvointia edistäviä mahdollisuuksia, kuten omahoidon mahdollistuminen ja terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen etäpalveluilla. Haastateltavien kokemusten mukaan etäpalveluiden saavutettavuuteen vaikuttavia tekijöitä olivat etäpalveluiden helppokäyttöisyys ja saatavuus sekä palveluihin pääsyä edistävät toimenpiteet. Etäpalveluihin liittyvään osaamiseen vaikuttavat tekijät olivat taitoihin tai sairauteen liittyvät haasteet, ohjelmien käytettävyyteen liittyvät haasteet sekä etäpalveluiden koulutuksen ja ohjauksen puuttuminen. Etäpalveluiden käyttöön liittyvät mieltymykset liittyivät henkilökohtaisiin syihin sekä fyysistä läsnäoloa vaativiin asiakkaisiin ja käynteihin. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että etäpalveluiden saatavuus ja käytettävyys sekä paljon palveluita tarvitsevien asiakkaiden digitaalinen osaaminen vaikuttavat etäpalveluiden käyttöön. Etäpalveluita pitäisi kehittää helppokäyttöisemmiksi ja tarjota palveluita monipuolisesti erityisesti niille, joiden digitaalinen osaaminen on riittävä etäpalveluiden käyttöön. Etenkin videovastaanoton mahdollistaminen koettiin tärkeäksi. Lähipalveluita on tärkeää edelleen tarjota niitä tarvitseville.
{"title":"Paljon palveluita tarvitsevien asiakkaiden kokemuksia terveydenhuollon etäpalveluiden mahdollisuuksista terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä ja hoidossa COVID-19 aikana: Laadullinen haastattelututkimus","authors":"Vuokko Rajala, Elina Laukka, Lotta Virtanen, T. Heponiemi, Outi Kanste, Anu Kaihlanen","doi":"10.23996/fjhw.120790","DOIUrl":"https://doi.org/10.23996/fjhw.120790","url":null,"abstract":"Koronaviruksen leviäminen Suomeen vuonna 2020 joudutti jo käynnissä olevaa terveyspalveluiden digitalisointia. Digitalisaation leviäminen on nostanut riskiä eriarvoisuuden lisääntymiseen eri potilasryhmissä.\u0000Tämän haastattelututkimuksen tarkoituksena oli kuvata paljon palveluita tarvitsevien asiakkaiden kokemuksia terveydenhuollon etäpalveluiden mahdollisuuksista terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä sekä hoidossa COVID-19 aikana. Tutkimuksen tuottamaa tietoa voidaan hyödyntää etäpalveluiden kehittämisessä ja johtamisessa sekä ammattilaisten koulutuksessa.\u0000Tutkimus toteutettiin kuvailevana laadullisena haastattelututkimuksena, joka koostui paljon palveluita tarvitsevien asiakkaiden (n=30) puolistrukturoiduista yksilöhaastatteluista. Haastateltavat valittiin satunnaisotannalla yhden keskisuuren kaupungin asiakasrekisteristä. Haastattelut toteutettiin puhelimitse helmikuun ja toukokuun 2021 välisenä aikana. Litteroidut tekstit analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä.\u0000Tuloksista muodostui neljä pääluokkaa ja yhdeksän yläluokkaa. Paljon palveluita tarvitsevat toivat esiin etäpalveluiden terveyttä ja hyvinvointia edistäviä mahdollisuuksia, kuten omahoidon mahdollistuminen ja terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen etäpalveluilla. Haastateltavien kokemusten mukaan etäpalveluiden saavutettavuuteen vaikuttavia tekijöitä olivat etäpalveluiden helppokäyttöisyys ja saatavuus sekä palveluihin pääsyä edistävät toimenpiteet. Etäpalveluihin liittyvään osaamiseen vaikuttavat tekijät olivat taitoihin tai sairauteen liittyvät haasteet, ohjelmien käytettävyyteen liittyvät haasteet sekä etäpalveluiden koulutuksen ja ohjauksen puuttuminen. Etäpalveluiden käyttöön liittyvät mieltymykset liittyivät henkilökohtaisiin syihin sekä fyysistä läsnäoloa vaativiin asiakkaisiin ja käynteihin.\u0000Johtopäätöksenä voidaan todeta, että etäpalveluiden saatavuus ja käytettävyys sekä paljon palveluita tarvitsevien asiakkaiden digitaalinen osaaminen vaikuttavat etäpalveluiden käyttöön. Etäpalveluita pitäisi kehittää helppokäyttöisemmiksi ja tarjota palveluita monipuolisesti erityisesti niille, joiden digitaalinen osaaminen on riittävä etäpalveluiden käyttöön. Etenkin videovastaanoton mahdollistaminen koettiin tärkeäksi. Lähipalveluita on tärkeää edelleen tarjota niitä tarvitseville.","PeriodicalId":424295,"journal":{"name":"Finnish Journal of eHealth and eWelfare","volume":"1 1","pages":"0"},"PeriodicalIF":0.0,"publicationDate":"2022-12-23","publicationTypes":"Journal Article","fieldsOfStudy":null,"isOpenAccess":false,"openAccessPdf":"","citationCount":null,"resultStr":null,"platform":"Semanticscholar","paperid":"130283884","PeriodicalName":null,"FirstCategoryId":null,"ListUrlMain":null,"RegionNum":0,"RegionCategory":"","ArticlePicture":[],"TitleCN":null,"AbstractTextCN":null,"PMCID":"","EPubDate":null,"PubModel":null,"JCR":null,"JCRName":null,"Score":null,"Total":0}
Raija Koskinen, Kristiina Helminen, Arja Koski, Mikko Malkavaara, Päivi Sanerma, Päivi Sihvo
The ethical operational model developed in SotePeda 24/7 project in 2018-2020 has since its launch been used in continuous learning in social and health care. The model was developed to work as a tool in identification of ethical issues in the digitising operational environment of social and health care, as well as to support ethical evaluation and decision-making. When the ethical operational model is embraced, it results into internalizing the reflective process of the model and increases the ability to face ethical dilemmas in the mode of modus operandi indicating socio-culturally established ways of engaging and of doing things. Our aim in this study is to evaluate the experiences gained of the implementation of the ethical operational model in continuous learning in social and health care. As research methods we apply qualitative evaluation: program theory-based and systems approach. As material of the study, we address the experiences gained from the practical use of the model. Additionally, we scrutinize the ethical operational model as an artefact, as co-constructed object, and make use of the multifaceted data from the time of developing the model. The results of our study indicate that when the ethical operational model has been systematically used in continuous learning, the experiences have been overall positive, increasing awareness and ethical competence of the participants. From the point of view of its systemic impact, the scrutiny of the ethical operational model as an artefact, indicates that the focal constituents embedded enable even those new to the model to engage in it and to develop the content further via reflection. We conclude that the ethical operational model has found its way in active use as means of continuous learning in social and health care. The model may gradually become infused in digital era practices and be vitally present in action as modus operandi.
{"title":"Modus operandi for ethical action in social and health care in the era of digitalisation","authors":"Raija Koskinen, Kristiina Helminen, Arja Koski, Mikko Malkavaara, Päivi Sanerma, Päivi Sihvo","doi":"10.23996/fjhw.113414","DOIUrl":"https://doi.org/10.23996/fjhw.113414","url":null,"abstract":"The ethical operational model developed in SotePeda 24/7 project in 2018-2020 has since its launch been used in continuous learning in social and health care. The model was developed to work as a tool in identification of ethical issues in the digitising operational environment of social and health care, as well as to support ethical evaluation and decision-making. When the ethical operational model is embraced, it results into internalizing the reflective process of the model and increases the ability to face ethical dilemmas in the mode of modus operandi indicating socio-culturally established ways of engaging and of doing things.\u0000Our aim in this study is to evaluate the experiences gained of the implementation of the ethical operational model in continuous learning in social and health care. As research methods we apply qualitative evaluation: program theory-based and systems approach. As material of the study, we address the experiences gained from the practical use of the model. Additionally, we scrutinize the ethical operational model as an artefact, as co-constructed object, and make use of the multifaceted data from the time of developing the model.\u0000The results of our study indicate that when the ethical operational model has been systematically used in continuous learning, the experiences have been overall positive, increasing awareness and ethical competence of the participants. From the point of view of its systemic impact, the scrutiny of the ethical operational model as an artefact, indicates that the focal constituents embedded enable even those new to the model to engage in it and to develop the content further via reflection.\u0000We conclude that the ethical operational model has found its way in active use as means of continuous learning in social and health care. The model may gradually become infused in digital era practices and be vitally present in action as modus operandi.","PeriodicalId":424295,"journal":{"name":"Finnish Journal of eHealth and eWelfare","volume":"1 1","pages":"0"},"PeriodicalIF":0.0,"publicationDate":"2022-12-23","publicationTypes":"Journal Article","fieldsOfStudy":null,"isOpenAccess":false,"openAccessPdf":"","citationCount":null,"resultStr":null,"platform":"Semanticscholar","paperid":"131344923","PeriodicalName":null,"FirstCategoryId":null,"ListUrlMain":null,"RegionNum":0,"RegionCategory":"","ArticlePicture":[],"TitleCN":null,"AbstractTextCN":null,"PMCID":"","EPubDate":null,"PubModel":null,"JCR":null,"JCRName":null,"Score":null,"Total":0}
Mira Hammaren, Erika Jarva, K. Mikkonen, M. Kääriäinen, Outi Kanste
Due to the rapid digitalization of healthcare, it is important to strengthen professionals’ digital competence, particularly to support older professionals to stay in work until retirement age. People of different ages have different digital competencies. Younger generations are ‘digital natives’ who have learned to use digital devices fluently from a young age, while older generations have had to learn to use them in adulthood. The increasing number of new technologies causes in some cases stress, especially for more older healthcare workers. Intergenerational learning methods for developing digital competence may offer a way to narrow digital competence gaps in healthcare. The aim of this scoping review was to identify current evidence regarding intergenerational learning methods for developing digital competence, and their outcomes. The results can be used to help develop methods for intergenerational digital competence development and improve healthcare professionals’ digital competence. A scoping review was conducted across four databases (Scopus, CINAHL, Web of Science, ProQuest) without time limits. The search produced 2905 references, of which 23 studies are included in the review. Thematic analysis was used to analyze these studies’ results. The results showed that a key method for intergenerational digital competence development is reverse mentoring, where a less experienced person serves as a mentor to a more experienced one. Intergenerational digital competence development methods can be done one-on-one or in groups, in classes or on digital platforms. The outcomes of these methods illustrated that they promote mutual learning, increase the digital competence of older adults and the work life skills of young mentors, and narrow the gap between generations. Using such methods, it is possible to make better use of each generation’s expertise. Intergenerational learning could suggest ways of narrowing the digital gap and enhancing intergenerational communication. Healthcare could benefit from implementing intergenerational learning methods for developing digital competence, increasing the digital competence of healthcare professionals, and narrowing the gap between generations.
由于医疗保健的快速数字化，加强专业人员的数字能力非常重要，特别是支持老年专业人员继续工作到退休年龄。不同年龄的人具有不同的数字能力。年轻一代是“数字原住民”，他们从小就学会了流利地使用数字设备，而老一辈人则不得不在成年后学习使用它们。越来越多的新技术在某些情况下造成压力，特别是对更多的老年保健工作者。发展数字能力的代际学习方法可能为缩小医疗保健领域的数字能力差距提供一种方法。本综述的目的是确定关于发展数字能力的代际学习方法及其结果的现有证据。研究结果可用于帮助制定代际数字能力发展方法，提高医疗保健专业人员的数字能力。在没有时间限制的情况下，对四个数据库(Scopus、CINAHL、Web of Science、ProQuest)进行了范围审查。搜索产生了2905篇参考文献，其中23篇研究被纳入了综述。采用主题分析法对研究结果进行分析。结果表明，代际数字能力发展的关键方法是反向指导，即经验不足的人充当经验丰富的人的导师。代际数字能力发展方法可以一对一或分组进行，可以在课堂上或在数字平台上进行。这些方法的结果表明，它们促进了相互学习，提高了老年人的数字能力和青年导师的工作生活技能，并缩小了代际差距。使用这些方法，可以更好地利用每一代人的专门知识。代际学习可以提供缩小数字鸿沟和加强代际交流的方法。医疗保健可以通过实施代际学习方法来开发数字能力，提高医疗保健专业人员的数字能力，并缩小代际差距。
{"title":"Scoping review of intergenerational learning methods for developing digital competence and their outcomes","authors":"Mira Hammaren, Erika Jarva, K. Mikkonen, M. Kääriäinen, Outi Kanste","doi":"10.23996/fjhw.122044","DOIUrl":"https://doi.org/10.23996/fjhw.122044","url":null,"abstract":"Due to the rapid digitalization of healthcare, it is important to strengthen professionals’ digital competence, particularly to support older professionals to stay in work until retirement age. People of different ages have different digital competencies. Younger generations are ‘digital natives’ who have learned to use digital devices fluently from a young age, while older generations have had to learn to use them in adulthood. The increasing number of new technologies causes in some cases stress, especially for more older healthcare workers. Intergenerational learning methods for developing digital competence may offer a way to narrow digital competence gaps in healthcare.\u0000The aim of this scoping review was to identify current evidence regarding intergenerational learning methods for developing digital competence, and their outcomes. The results can be used to help develop methods for intergenerational digital competence development and improve healthcare professionals’ digital competence. A scoping review was conducted across four databases (Scopus, CINAHL, Web of Science, ProQuest) without time limits. The search produced 2905 references, of which 23 studies are included in the review. Thematic analysis was used to analyze these studies’ results.\u0000The results showed that a key method for intergenerational digital competence development is reverse mentoring, where a less experienced person serves as a mentor to a more experienced one. Intergenerational digital competence development methods can be done one-on-one or in groups, in classes or on digital platforms. The outcomes of these methods illustrated that they promote mutual learning, increase the digital competence of older adults and the work life skills of young mentors, and narrow the gap between generations. Using such methods, it is possible to make better use of each generation’s expertise. Intergenerational learning could suggest ways of narrowing the digital gap and enhancing intergenerational communication. Healthcare could benefit from implementing intergenerational learning methods for developing digital competence, increasing the digital competence of healthcare professionals, and narrowing the gap between generations.","PeriodicalId":424295,"journal":{"name":"Finnish Journal of eHealth and eWelfare","volume":"55 1","pages":"0"},"PeriodicalIF":0.0,"publicationDate":"2022-12-23","publicationTypes":"Journal Article","fieldsOfStudy":null,"isOpenAccess":false,"openAccessPdf":"","citationCount":null,"resultStr":null,"platform":"Semanticscholar","paperid":"115663840","PeriodicalName":null,"FirstCategoryId":null,"ListUrlMain":null,"RegionNum":0,"RegionCategory":"","ArticlePicture":[],"TitleCN":null,"AbstractTextCN":null,"PMCID":"","EPubDate":null,"PubModel":null,"JCR":null,"JCRName":null,"Score":null,"Total":0}
Kirsi Tuomikoski, Pia Liljamo, Jarmo Reponen, Outi Kanste
Terveydenhuollossa on käytössä entistä enemmän potilaiden omahoitoa tukevia sähköisiä terveyspalveluja, jotka mahdollistavat aktiivisen osallistumisen omaan hoitoon. Omahoitopalvelujen lisääntyessä uudet sähköiset terveydenhuollon palvelut ovat myös osa ammattilaisten arkea, mikä vaikuttaa työhön ja työn sisältöön muuttaen ammattilaisten toimintaprosesseja. Terveydenhuollon ammattilaisten toimintaprosesseja tarkastellaan ammattilaisen ja potilaan välisenä vuorovaikutuksena sekä asiantuntijatyönä. Tutkimuksen kohteena on erikoissairaanhoidon omahoitopalvelu, Terveyskylän digihoitopolut. Tutkimuksen tarkoituksena on kuvata digihoitopolkujen vaikutuksia terveydenhuollon ammattilaisten toimintaprosesseihin erikoissairaanhoidossa. Tutkimus toteutettiin teemahaastatteluina neljässä yliopistollisessa sairaalassa digihoitopolkuja käyttäville ammattilaisille (n=11). Aineisto kerättiin kesän 2019 ja kevään 2020 aikana. Tiedonantajista suurin osa oli sairaanhoitajia (n=8). Muut tutkimukseen osallistuneet (n=3) toimivat lääkärinä, kuntoutusohjaajana ja ravitsemusterapeuttina. Aineiston analyysimenetelmänä oli teoriaohjaava sisällönanalyysi. Tulokset osoittavat digihoitopolkujen vaikuttaneen terveydenhuollon ammattilaisten ja potilaiden väliseen yhteistyöhön muuttamalla potilaan ja ammattilaisen välistä vuorovaikutusta sekä lisäämällä potilaan osallistamista. Potilaiden tuottama tieto digihoitopoluilla mahdollisti uudella tavalla valmistelevan toiminnan ennen vuorovaikutustilannetta. Terveydenhuollon ammattilaisten tehtävien luonne muuttui. Toimintaprosessit monipuolistuivat ja työn tekeminen uudistui, kun työssä voitiin käyttää uusia menetelmiä. Tulosten perusteella ammattilaisten osaaminen kehittyi ja työtehtävien osaamistarpeet uudistuivat. Digihoitopolkujen arvioitiin lisäävän ajankäytön suunnitelmallisuutta, kun työnjako muuttui ja työajan käyttö tehostui. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että digihoitopolut muuttivat terveydenhuollon ammattilaisten toimintaprosesseja. Toimintaprosesseissa muuttuivat ammattilaisen ja potilaan välinen vuorovaikutus ja toteutettavien tehtävien luonne. Työnjako ja työajan käyttö tehostuivat. Tuloksia voidaan hyödyntää sähköisiä terveyspalveluja suunniteltaessa.
{"title":"Digihoitopolkujen vaikutukset terveydenhuollon ammattilaisten toimintaprosesseihin erikoissairaanhoidossa","authors":"Kirsi Tuomikoski, Pia Liljamo, Jarmo Reponen, Outi Kanste","doi":"10.23996/fjhw.112648","DOIUrl":"https://doi.org/10.23996/fjhw.112648","url":null,"abstract":"Terveydenhuollossa on käytössä entistä enemmän potilaiden omahoitoa tukevia sähköisiä terveyspalveluja, jotka mahdollistavat aktiivisen osallistumisen omaan hoitoon. Omahoitopalvelujen lisääntyessä uudet sähköiset terveydenhuollon palvelut ovat myös osa ammattilaisten arkea, mikä vaikuttaa työhön ja työn sisältöön muuttaen ammattilaisten toimintaprosesseja. Terveydenhuollon ammattilaisten toimintaprosesseja tarkastellaan ammattilaisen ja potilaan välisenä vuorovaikutuksena sekä asiantuntijatyönä. Tutkimuksen kohteena on erikoissairaanhoidon omahoitopalvelu, Terveyskylän digihoitopolut. Tutkimuksen tarkoituksena on kuvata digihoitopolkujen vaikutuksia terveydenhuollon ammattilaisten toimintaprosesseihin erikoissairaanhoidossa.\u0000Tutkimus toteutettiin teemahaastatteluina neljässä yliopistollisessa sairaalassa digihoitopolkuja käyttäville ammattilaisille (n=11). Aineisto kerättiin kesän 2019 ja kevään 2020 aikana. Tiedonantajista suurin osa oli sairaanhoitajia (n=8). Muut tutkimukseen osallistuneet (n=3) toimivat lääkärinä, kuntoutusohjaajana ja ravitsemusterapeuttina. Aineiston analyysimenetelmänä oli teoriaohjaava sisällönanalyysi.\u0000Tulokset osoittavat digihoitopolkujen vaikuttaneen terveydenhuollon ammattilaisten ja potilaiden väliseen yhteistyöhön muuttamalla potilaan ja ammattilaisen välistä vuorovaikutusta sekä lisäämällä potilaan osallistamista. Potilaiden tuottama tieto digihoitopoluilla mahdollisti uudella tavalla valmistelevan toiminnan ennen vuorovaikutustilannetta. Terveydenhuollon ammattilaisten tehtävien luonne muuttui. Toimintaprosessit monipuolistuivat ja työn tekeminen uudistui, kun työssä voitiin käyttää uusia menetelmiä. Tulosten perusteella ammattilaisten osaaminen kehittyi ja työtehtävien osaamistarpeet uudistuivat. Digihoitopolkujen arvioitiin lisäävän ajankäytön suunnitelmallisuutta, kun työnjako muuttui ja työajan käyttö tehostui.\u0000Johtopäätöksenä voidaan todeta, että digihoitopolut muuttivat terveydenhuollon ammattilaisten toimintaprosesseja. Toimintaprosesseissa muuttuivat ammattilaisen ja potilaan välinen vuorovaikutus ja toteutettavien tehtävien luonne. Työnjako ja työajan käyttö tehostuivat. Tuloksia voidaan hyödyntää sähköisiä terveyspalveluja suunniteltaessa.","PeriodicalId":424295,"journal":{"name":"Finnish Journal of eHealth and eWelfare","volume":"25 1","pages":"0"},"PeriodicalIF":0.0,"publicationDate":"2022-11-07","publicationTypes":"Journal Article","fieldsOfStudy":null,"isOpenAccess":false,"openAccessPdf":"","citationCount":null,"resultStr":null,"platform":"Semanticscholar","paperid":"125464910","PeriodicalName":null,"FirstCategoryId":null,"ListUrlMain":null,"RegionNum":0,"RegionCategory":"","ArticlePicture":[],"TitleCN":null,"AbstractTextCN":null,"PMCID":"","EPubDate":null,"PubModel":null,"JCR":null,"JCRName":null,"Score":null,"Total":0}
T. Vehko, Maiju Kyytsönen, Jonna Ikonen, Timo Koskela, Emma Kainiemi, Suvi Parikka
Sähköistä asiointia kohtaan on asetettu terveyspoliittisia tavoitteita harvaan asutuissa länsimaissa. Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita voidaan toteuttaa soveltuvin osin sähköisinä palveluina. Sähköisten palveluiden käyttö edellyttää asiakkailta välineitä sekä osaamista ja tietoa palveluista, joihin hakeutua. Selvitimme sähköisten sosiaali- ja terveydenhuollon vastaanottopalveluiden käyttöä eri alueilla. Tutkimus perustuu satunnaisesti valittujen 20–99 vuotiaiden henkilöiden antamiin vastauksiin aikuisväestöä edustavassa FinSote 2020 kyselytutkimuksessa (n=28 199, osallistumisaktiivisuus 46 prosenttia). Alueluokituksena käytettiin seitsemänluokkaista kaupunki-maaseutu-alueluokitusta. Tulokset esitetään työikäisille (20–64 vuotiaat) ja eläkeikäisille (65–99 vuotiaat) väestöä edustavina osuuksina vakioimattomina ja demografisten tekijöiden suhteen vakioituna. Sähköisesti vastaanottopalveluita käyttäneiden osuus laskettiin edeltävän vuoden aikana sosiaali- tai terveyspalveluja käyttäneistä. Vastaajan antama arvio siitä, korvasiko sähköinen asiointi vähintään yhden perinteisen soiton tai käynnin, laskettiin sähköisiä sosiaali- ja terveyspalveluja käyttäneistä. Kaupunkimaisilla alueilla käytettiin useammin sähköisiä vastaanottopalveluja verrattuna maaseutumaisiin alueisiin. Sosiaali- tai terveydenhuollon palveluita käyttäneistä työikäisistä 39 prosenttia oli käyttänyt sähköisiä vastaanottopalveluita sisemmällä kaupunkialueella, kun vastaava osuus harvaan asutulla maaseudulla oli vain 25 prosenttia. Eläkeikäisistä nämä osuudet olivat pienempiä: sisemmällä kaupunkialueella 13 prosenttia ja harvaan asutulla maaseudulla kahdeksan prosenttia. Kun työikäisistä 86 prosenttia ulommalla kaupunkialueella ja 75 prosenttia maaseudun paikalliskeskuksissa raportoi sähköisen asioinnin korvanneen vähintään yhden perinteisen käynnin, niin eläkeikäisillä osuudet olivat pienempiä: 70 prosenttia sisemmällä kaupunkialueella ja 54 prosenttia harvaan asutulla maaseudulla. Sähköisesti sosiaali- ja terveydenhuollon vastaanottopalveluita käyttäneiden osuus oli melko korkea. Sähköisten vastaanottopalveluiden käyttö oli yleisempää kaupunkialueella kuin harvaan asutulla maaseudulla. Ne, jotka olivat asioineet sosiaali- ja terveydenhuollossa sähköisesti, arvioivat useimmiten, että sähköinen asiointi korvasi perinteisen käynnin. Työikäiset käyttivät sähköistä vastaanottopalvelua useammin kuin ikääntyneet. Sähköiset palvelut mahdollistavat asioinnin myös harvaan asutuilla seuduilla. Se, miten pitää välineet kaikkien tavoitettavissa, miten voidaan kohentaa osaamista ja tukea sähköisten palveluiden käyttöön ovat haasteita, joihin sosiaali- ja terveyspolitiikan sekä työllisyys- ja koulutuspolitiikan keinoin on vastattava.
{"title":"Sosiaali- ja terveydenhuollon sähköisten vastaanottopalveluiden käyttö kaupunki-maaseutu-alueluokituksen mukaan Suomessa","authors":"T. Vehko, Maiju Kyytsönen, Jonna Ikonen, Timo Koskela, Emma Kainiemi, Suvi Parikka","doi":"10.23996/fjhw.114017","DOIUrl":"https://doi.org/10.23996/fjhw.114017","url":null,"abstract":"Sähköistä asiointia kohtaan on asetettu terveyspoliittisia tavoitteita harvaan asutuissa länsimaissa. Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita voidaan toteuttaa soveltuvin osin sähköisinä palveluina. Sähköisten palveluiden käyttö edellyttää asiakkailta välineitä sekä osaamista ja tietoa palveluista, joihin hakeutua.\u0000Selvitimme sähköisten sosiaali- ja terveydenhuollon vastaanottopalveluiden käyttöä eri alueilla. Tutkimus perustuu satunnaisesti valittujen 20–99 vuotiaiden henkilöiden antamiin vastauksiin aikuisväestöä edustavassa FinSote 2020 kyselytutkimuksessa (n=28 199, osallistumisaktiivisuus 46 prosenttia). Alueluokituksena käytettiin seitsemänluokkaista kaupunki-maaseutu-alueluokitusta. Tulokset esitetään työikäisille (20–64 vuotiaat) ja eläkeikäisille (65–99 vuotiaat) väestöä edustavina osuuksina vakioimattomina ja demografisten tekijöiden suhteen vakioituna. Sähköisesti vastaanottopalveluita käyttäneiden osuus laskettiin edeltävän vuoden aikana sosiaali- tai terveyspalveluja käyttäneistä. Vastaajan antama arvio siitä, korvasiko sähköinen asiointi vähintään yhden perinteisen soiton tai käynnin, laskettiin sähköisiä sosiaali- ja terveyspalveluja käyttäneistä.\u0000Kaupunkimaisilla alueilla käytettiin useammin sähköisiä vastaanottopalveluja verrattuna maaseutumaisiin alueisiin. Sosiaali- tai terveydenhuollon palveluita käyttäneistä työikäisistä 39 prosenttia oli käyttänyt sähköisiä vastaanottopalveluita sisemmällä kaupunkialueella, kun vastaava osuus harvaan asutulla maaseudulla oli vain 25 prosenttia. Eläkeikäisistä nämä osuudet olivat pienempiä: sisemmällä kaupunkialueella 13 prosenttia ja harvaan asutulla maaseudulla kahdeksan prosenttia. Kun työikäisistä 86 prosenttia ulommalla kaupunkialueella ja 75 prosenttia maaseudun paikalliskeskuksissa raportoi sähköisen asioinnin korvanneen vähintään yhden perinteisen käynnin, niin eläkeikäisillä osuudet olivat pienempiä: 70 prosenttia sisemmällä kaupunkialueella ja 54 prosenttia harvaan asutulla maaseudulla.\u0000Sähköisesti sosiaali- ja terveydenhuollon vastaanottopalveluita käyttäneiden osuus oli melko korkea. Sähköisten vastaanottopalveluiden käyttö oli yleisempää kaupunkialueella kuin harvaan asutulla maaseudulla. Ne, jotka olivat asioineet sosiaali- ja terveydenhuollossa sähköisesti, arvioivat useimmiten, että sähköinen asiointi korvasi perinteisen käynnin. Työikäiset käyttivät sähköistä vastaanottopalvelua useammin kuin ikääntyneet.\u0000Sähköiset palvelut mahdollistavat asioinnin myös harvaan asutuilla seuduilla. Se, miten pitää välineet kaikkien tavoitettavissa, miten voidaan kohentaa osaamista ja tukea sähköisten palveluiden käyttöön ovat haasteita, joihin sosiaali- ja terveyspolitiikan sekä työllisyys- ja koulutuspolitiikan keinoin on vastattava.","PeriodicalId":424295,"journal":{"name":"Finnish Journal of eHealth and eWelfare","volume":"36 1","pages":"0"},"PeriodicalIF":0.0,"publicationDate":"2022-11-07","publicationTypes":"Journal Article","fieldsOfStudy":null,"isOpenAccess":false,"openAccessPdf":"","citationCount":null,"resultStr":null,"platform":"Semanticscholar","paperid":"122949203","PeriodicalName":null,"FirstCategoryId":null,"ListUrlMain":null,"RegionNum":0,"RegionCategory":"","ArticlePicture":[],"TitleCN":null,"AbstractTextCN":null,"PMCID":"","EPubDate":null,"PubModel":null,"JCR":null,"JCRName":null,"Score":null,"Total":0}
京公网安备 11010802042870号
京ICP备2023020795号-1
扫码关注我们
求助内容：
应助结果提醒方式：