Väkivaltatyön palvelut ovat tavanomaisesti erillistä työskentelyä lapsille ja vanhemmille. Vanhempien lapsiinsa kohdistamassa kuritusväkivallassa on usein kyse vuorovaikutuksen, vanhemmuuden taitojen ja ylisukupolvisten pulmien vaikutuksesta vanhemmuuteen. Silti palveluvalikostamme puuttuu näyttöön perustuvia väkivaltatyön työmuotoja, joissa vanhemmat ja lapset olisivat yhtäaikaisessa työskentelyssä. Tämä artikkeli käsittelee Yhdysvalloissa kehitettyä, näyttöön perustuvaa Combined Parent-Child Cognitive Behavioral Therapy -menetelmää (CPC-CBT), jonka tavoitteena on saada vanhempien lapsiinsa kohdistama kuritusväkivalta loppumaan ja parantaa vanhempien ja lasten keskinäistä vuorovaikutusta. Menetelmä soveltuu myös ennaltaehkäisevästi kaltoinkohtelun riskin vähentämiseen. Mallissa työskennellään samanaikaisesti sekä lasten että vanhempien kanssa, erikseen ja yhdessä. Artikkeli on kuvaileva kirjallisuuskatsaus, joka tarjoaa tutkimustietoa CPC-CBT -työmuodosta. Aineistoon valittiin 17 tutkimusta tai raporttia kesällä 2018. Tutkimusmenetelmä on sisällönanalyysi. Tuloksissa on esitetty lasten, vanhempien ja työntekijöiden kokemuksia CPC-CBT -työskentelyyn osallistumisesta ja työskentelyllä tavoiteltuihin muutoksiin pääsemisestä. Lisäksi artikkelissa on tarkasteltu aiemmissa kirjallisuuskatsauksissa raportoituja, menetelmällä saavutettuja muutoksia perheissä sekä tutkimuksista saatua tietoa menetelmää käyttävien työntekijöiden tietotaitovaatimuksista. Työskentelystä on saatu hyviä kokemuksia sekä työmuodon kehittäjämaassa Yhdysvalloissa että Ruotsissa. Tutkimusten tulosten mukaan kuritusväkivalta on loppunut tai vähentynyt, lasten posttraumaattiset oireet ovat vähentyneet, lasten ja vanhempien vuorovaikutus on parantunut ja positiivinen kasvatus on lisääntynyt. Lisätutkimusta tarvitaan vielä, sillä tutkimukset ovat osin pilottitutkimuksia pienillä otoksilla vailla pitkän ajan seurantaa.
{"title":"Kuvaileva kirjallisuuskatsaus vanhempien lapsiinsa kohdistaman väkivallan loppumiseksi tarkoitetun CPC-CBT -työmenetelmän kansainvälisistä tutkimuksista","authors":"Merja Kortelainen, Riitta Vornanen, Merja Anis","doi":"10.23990/SA.87899","DOIUrl":"https://doi.org/10.23990/SA.87899","url":null,"abstract":"Väkivaltatyön palvelut ovat tavanomaisesti erillistä työskentelyä lapsille ja vanhemmille. Vanhempien lapsiinsa kohdistamassa kuritusväkivallassa on usein kyse vuorovaikutuksen, vanhemmuuden taitojen ja ylisukupolvisten pulmien vaikutuksesta vanhemmuuteen. Silti palveluvalikostamme puuttuu näyttöön perustuvia väkivaltatyön työmuotoja, joissa vanhemmat ja lapset olisivat yhtäaikaisessa työskentelyssä. \u0000Tämä artikkeli käsittelee Yhdysvalloissa kehitettyä, näyttöön perustuvaa Combined Parent-Child Cognitive Behavioral Therapy -menetelmää (CPC-CBT), jonka tavoitteena on saada vanhempien lapsiinsa kohdistama kuritusväkivalta loppumaan ja parantaa vanhempien ja lasten keskinäistä vuorovaikutusta. Menetelmä soveltuu myös ennaltaehkäisevästi kaltoinkohtelun riskin vähentämiseen. Mallissa työskennellään samanaikaisesti sekä lasten että vanhempien kanssa, erikseen ja yhdessä. \u0000Artikkeli on kuvaileva kirjallisuuskatsaus, joka tarjoaa tutkimustietoa CPC-CBT -työmuodosta. Aineistoon valittiin 17 tutkimusta tai raporttia kesällä 2018. Tutkimusmenetelmä on sisällönanalyysi. Tuloksissa on esitetty lasten, vanhempien ja työntekijöiden kokemuksia CPC-CBT -työskentelyyn osallistumisesta ja työskentelyllä tavoiteltuihin muutoksiin pääsemisestä. Lisäksi artikkelissa on tarkasteltu aiemmissa kirjallisuuskatsauksissa raportoituja, menetelmällä saavutettuja muutoksia perheissä sekä tutkimuksista saatua tietoa menetelmää käyttävien työntekijöiden tietotaitovaatimuksista. \u0000Työskentelystä on saatu hyviä kokemuksia sekä työmuodon kehittäjämaassa Yhdysvalloissa että Ruotsissa. Tutkimusten tulosten mukaan kuritusväkivalta on loppunut tai vähentynyt, lasten posttraumaattiset oireet ovat vähentyneet, lasten ja vanhempien vuorovaikutus on parantunut ja positiivinen kasvatus on lisääntynyt. Lisätutkimusta tarvitaan vielä, sillä tutkimukset ovat osin pilottitutkimuksia pienillä otoksilla vailla pitkän ajan seurantaa.","PeriodicalId":85557,"journal":{"name":"Sosiaalilaaketieteellinen Aikakauslehti","volume":"1 1","pages":""},"PeriodicalIF":0.0,"publicationDate":"2021-02-11","publicationTypes":"Journal Article","fieldsOfStudy":null,"isOpenAccess":false,"openAccessPdf":"","citationCount":null,"resultStr":null,"platform":"Semanticscholar","paperid":"68797057","PeriodicalName":null,"FirstCategoryId":null,"ListUrlMain":null,"RegionNum":0,"RegionCategory":"","ArticlePicture":[],"TitleCN":null,"AbstractTextCN":null,"PMCID":"","EPubDate":null,"PubModel":null,"JCR":null,"JCRName":null,"Score":null,"Total":0}
Hannu Pursio, Anna Siukola, Heini Huhtala, Clas-Håkan Nygård
Riittämätön psykologinen palautuminen työkuormituksesta on työn muutoksesta nouseva työkykyhaaste. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan psykologisen palautumisen yhteyttä koettuun työkykyyn ja sairauspoissaoloihin sekä työn vaatimuksiin ja voimavaroihin. Psykologinen palautuminen on työntekijän kokemus palautumisesta ja kokemus siitä, että pystyy jatkamaan hänelle osoitetuissa työtehtävissä. Tutkimuskyselyyn vastasi vuonna 2018 yhteensä 322 keskimäärin 46-vuotiasta (vaihteluväli 21–77 vuotta) metsäkoneyrittäjää ja -kuljettajaa eri puolelta Suomea. Työn vaatimusten ja voimavarojen yhteyttä psykologiseen palautumiseen selvitettiin työn vaatimukset ja voimavarat -mallin viitekehyksessä. Menetelminä käytettiin Mann-Whitney U-testiä ja logistista regressioanalyysiä. Puolet tutkimukseen osallistuneista palautui riittämättömästi päivittäisestä työkuormituksesta. Riittämätön palautuminen oli yhteydessä heikentyneeseen työkykyyn. Riittävästi palautuneilla työkykypistemäärän keskiarvo oli 8,3 (asteikolla 0–10) ja riittämättömästi palautuneilla 6,2. Sairauspoissaolopäiviä oli riittävästi palautuneilla vuodessa keskimäärin 2,7 ja riittämättömästi palautuneilla 10,2 työpäivää. Työn hyvä organisointi ja vaatimusten hallinta sekä vahvat työn voimavarat esimerkiksi työn varmuus ja työn merkityksellisyyden kokemus lisäsivät riittävän palautumisen todennäköisyyttä. Tämä tutkimus tukee näkemystä, että työn vaatimusten hallinta ja samanaikainen työn voimavaroista huolehtiminen sekä työn kehittäminen ovat palautumista ja työntekijöiden työkykyä tukevia tekijöitä, joihin voidaan ennakoivalla johtamisella vaikuttaa ja samalla tukea yrityksen tavoitteiden saavuttamista muuttuvassa kilpailuympäristössä. Asiasanat: työkyky, palautuminen, työn vaatimukset, työn voimavarat
{"title":"Metsäkoneyrittäjien ja -kuljettajien työkuormituksesta palautuminen ja työkyky työn muutoksessa","authors":"Hannu Pursio, Anna Siukola, Heini Huhtala, Clas-Håkan Nygård","doi":"10.23990/SA.89732","DOIUrl":"https://doi.org/10.23990/SA.89732","url":null,"abstract":"Riittämätön psykologinen palautuminen työkuormituksesta on työn muutoksesta nouseva työkykyhaaste. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan psykologisen palautumisen yhteyttä koettuun työkykyyn ja sairauspoissaoloihin sekä työn vaatimuksiin ja voimavaroihin. Psykologinen palautuminen on työntekijän kokemus palautumisesta ja kokemus siitä, että pystyy jatkamaan hänelle osoitetuissa työtehtävissä. \u0000Tutkimuskyselyyn vastasi vuonna 2018 yhteensä 322 keskimäärin 46-vuotiasta (vaihteluväli 21–77 vuotta) metsäkoneyrittäjää ja -kuljettajaa eri puolelta Suomea. Työn vaatimusten ja voimavarojen yhteyttä psykologiseen palautumiseen selvitettiin työn vaatimukset ja voimavarat -mallin viitekehyksessä. Menetelminä käytettiin Mann-Whitney U-testiä ja logistista regressioanalyysiä. Puolet tutkimukseen osallistuneista palautui riittämättömästi päivittäisestä työkuormituksesta. Riittämätön palautuminen oli yhteydessä heikentyneeseen työkykyyn. Riittävästi palautuneilla työkykypistemäärän keskiarvo oli 8,3 (asteikolla 0–10) ja riittämättömästi palautuneilla 6,2. Sairauspoissaolopäiviä oli riittävästi palautuneilla vuodessa keskimäärin 2,7 ja riittämättömästi palautuneilla 10,2 työpäivää. Työn hyvä organisointi ja vaatimusten hallinta sekä vahvat työn voimavarat esimerkiksi työn varmuus ja työn merkityksellisyyden kokemus lisäsivät riittävän palautumisen todennäköisyyttä. \u0000Tämä tutkimus tukee näkemystä, että työn vaatimusten hallinta ja samanaikainen työn voimavaroista huolehtiminen sekä työn kehittäminen ovat palautumista ja työntekijöiden työkykyä tukevia tekijöitä, joihin voidaan ennakoivalla johtamisella vaikuttaa ja samalla tukea yrityksen tavoitteiden saavuttamista muuttuvassa kilpailuympäristössä. \u0000Asiasanat: työkyky, palautuminen, työn vaatimukset, työn voimavarat","PeriodicalId":85557,"journal":{"name":"Sosiaalilaaketieteellinen Aikakauslehti","volume":"1 1","pages":""},"PeriodicalIF":0.0,"publicationDate":"2021-02-10","publicationTypes":"Journal Article","fieldsOfStudy":null,"isOpenAccess":false,"openAccessPdf":"","citationCount":null,"resultStr":null,"platform":"Semanticscholar","paperid":"68797071","PeriodicalName":null,"FirstCategoryId":null,"ListUrlMain":null,"RegionNum":0,"RegionCategory":"","ArticlePicture":[],"TitleCN":null,"AbstractTextCN":null,"PMCID":"","EPubDate":null,"PubModel":null,"JCR":null,"JCRName":null,"Score":null,"Total":0}
{"title":"Ravitsevaa ruokaa huokeaan hintaan – Carl Tigerstedt suomalaisen kansanravitsemuksen edistäjänä","authors":"Kaija Rautavirta","doi":"10.23990/SA.97551","DOIUrl":"https://doi.org/10.23990/SA.97551","url":null,"abstract":"","PeriodicalId":85557,"journal":{"name":"Sosiaalilaaketieteellinen Aikakauslehti","volume":"1 1","pages":""},"PeriodicalIF":0.0,"publicationDate":"2020-12-01","publicationTypes":"Journal Article","fieldsOfStudy":null,"isOpenAccess":false,"openAccessPdf":"","citationCount":null,"resultStr":null,"platform":"Semanticscholar","paperid":"48247594","PeriodicalName":null,"FirstCategoryId":null,"ListUrlMain":null,"RegionNum":0,"RegionCategory":"","ArticlePicture":[],"TitleCN":null,"AbstractTextCN":null,"PMCID":"","EPubDate":null,"PubModel":null,"JCR":null,"JCRName":null,"Score":null,"Total":0}
Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvailla vanhempien kokemuksia moniammatillisesta verkostoyhteistyöstä asiakaslähtöisyyden näkökulmasta lapsi- ja perhepalveluissa. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa asiakaslähtöisyyden toteutumisesta lapsi- ja perhepalveluiden moniammatillisessa verkostoyhteistyössä. Moniammatillinen verkostoyhteistyö on lapsi- ja perhepalveluiden oleellinen toimintamalli lapsen ja/tai perheen tuen tarpeen arvioinnissa, suunnittelussa ja seurannassa. Tutkimuksen tiedonantajina olivat kymmenen vanhempaa (n=10) ja tiedonantajat olivat osallistuneet moniammatillisiin verkostotapaamisiin sekä kuntien että erikoissairaanhoidon lapsi- ja perhepalveluissa erään maakunnan alueella. Aineisto kerättiin avoimella haastattelulla ja analysoitiin sisällön analyysillä. Tämän tutkimuksen perusteella lapsi- ja perhepalveluiden moniammatillinen verkostoyhteistyö parhaimmillaan tukee vanhempia ja luo vahvan pohjan hyvälle asiakassuhteelle. Asiakaslähtöisyyden toteutumisen perustana nähtiin vanhemman osallistaminen verkostoyhteistyöprosessiin ja verkostoyhteistyön suunnittelu, tiedonkulku ja ammattilaisten yhteistyöosaaminen. Puutteet verkostoyhteistyöprosessin suunnittelussa ja arvioinnissa yhdessä vanhemman kanssa sekä riittävässä tiedonkulussa ja vanhemman osallistamisessa verkostoyhteistyöhön koettiin verkostoyhteistyön haasteina. Tutkimus tuottaa uutta tietoa, jota voi hyödyntää moniammatillista verkostoyhteistyötä kehitettäessä. Tutkimus tuottaa tärkeää tietoa myös moniammatillisen verkostoyhteistyön koordinoimiseen ja sen kehittämiseen.
{"title":"Asiakaslähtöisyys lapsi- ja perhepalveluiden moniammatillisessa verkostoyhteistyössä vanhempien kokemana","authors":"Heidi Laitila, Nina Lunkka, Marjo Suhonen","doi":"10.23990/sa.75675","DOIUrl":"https://doi.org/10.23990/sa.75675","url":null,"abstract":"Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvailla vanhempien kokemuksia moniammatillisesta verkostoyhteistyöstä asiakaslähtöisyyden näkökulmasta lapsi- ja perhepalveluissa. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa asiakaslähtöisyyden toteutumisesta lapsi- ja perhepalveluiden moniammatillisessa verkostoyhteistyössä. Moniammatillinen verkostoyhteistyö on lapsi- ja perhepalveluiden oleellinen toimintamalli lapsen ja/tai perheen tuen tarpeen arvioinnissa, suunnittelussa ja seurannassa. Tutkimuksen tiedonantajina olivat kymmenen vanhempaa (n=10) ja tiedonantajat olivat osallistuneet moniammatillisiin verkostotapaamisiin sekä kuntien että erikoissairaanhoidon lapsi- ja perhepalveluissa erään maakunnan alueella. Aineisto kerättiin avoimella haastattelulla ja analysoitiin sisällön analyysillä. \u0000Tämän tutkimuksen perusteella lapsi- ja perhepalveluiden moniammatillinen verkostoyhteistyö parhaimmillaan tukee vanhempia ja luo vahvan pohjan hyvälle asiakassuhteelle. Asiakaslähtöisyyden toteutumisen perustana nähtiin vanhemman osallistaminen verkostoyhteistyöprosessiin ja verkostoyhteistyön suunnittelu, tiedonkulku ja ammattilaisten yhteistyöosaaminen. Puutteet verkostoyhteistyöprosessin suunnittelussa ja arvioinnissa yhdessä vanhemman kanssa sekä riittävässä tiedonkulussa ja vanhemman osallistamisessa verkostoyhteistyöhön koettiin verkostoyhteistyön haasteina. Tutkimus tuottaa uutta tietoa, jota voi hyödyntää moniammatillista verkostoyhteistyötä kehitettäessä. Tutkimus tuottaa tärkeää tietoa myös moniammatillisen verkostoyhteistyön koordinoimiseen ja sen kehittämiseen.","PeriodicalId":85557,"journal":{"name":"Sosiaalilaaketieteellinen Aikakauslehti","volume":"1 1","pages":""},"PeriodicalIF":0.0,"publicationDate":"2020-01-31","publicationTypes":"Journal Article","fieldsOfStudy":null,"isOpenAccess":false,"openAccessPdf":"","citationCount":null,"resultStr":null,"platform":"Semanticscholar","paperid":"68796869","PeriodicalName":null,"FirstCategoryId":null,"ListUrlMain":null,"RegionNum":0,"RegionCategory":"","ArticlePicture":[],"TitleCN":null,"AbstractTextCN":null,"PMCID":"","EPubDate":null,"PubModel":null,"JCR":null,"JCRName":null,"Score":null,"Total":0}
Ilmastonmuutos uhkaa ruoantuotannon edellytyksiä, mutta toisaalta ruoantuotanto ja kulutustottumukset vaikuttavat ilmastonmuutokseen. Kestävän kehityksen osalta ilmasto- ja terveysnäkökulmat tulisi huomioida samanaikaisesti. Suomen keskeisimmät kansanterveysongelmat ovat elintapaperäiset sairaudet sekä väestöryhmien väliset terveyserot. Ilmasto- ja terveysnäkökulmat yhdistyvät ainutlaatuisesti ruoan, etenkin kalan, kulutuksessa. Kuluttajat etsivät vaihtoehtoja lihan kulutukselle niin terveys- kuin ilmastonäkökohtien motivoimina. Väestöryhmät eivät kuitenkaan omaksu uusia kulutustottumuksia tasaisesti. Eräiden tutkimusten mukaan lyhin tie terveyttä ja ympäristöystävällisyyttä samanaikaisesti parantaviin ruokatottumuksiin olisivat kalaan ja kasvikunnan tuotteisiin pohjautuvat semivegetaariset tai pescovegetaariset ruokavaliot. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää miten tuloilla ja koulutuksella mitatun sosioekonomisen aseman yhteys kalan kulutukseen on muuttunut suomalaisissa kotitalouksissa vuosina 1985−2016 ja miten kotitalouden viitehenkilön ikä, kotitalouden tyyppi ja kotikunnan kaupunkimaisuus vaikuttavat tähän yhteyteen. Aineistona käytettiin Tilastokeskuksen kulutustutkimusaineistojen aikasarjaa, johon sisältyy kahdeksan poikkileikkausta vuosilta 1985–2016 (n=44286). Kalan kulutusta mitattiin osuutena kokonaisruokamenoista. Kuvailevien menetelmien lisäksi käytettiin lineaarista regressioanalyysiä. Tulosten mukaan ylimmän ja alimman tulokvintiilin väliset erot kalan kulutuksessa kasvoivat 2000-luvulla, mutta peruskoulutettujen ja ylemmän korkea-asteen koulutuksen saaneiden väliset erot pysyivät maltillisina ja vakaina koko tarkastelujakson ajan. Tuloryhmien välillä havaittujen erojen kasvun arvioidaan liittyvän muun muassa kalan hinnan muutoksiin sekä kasvaneeseen ilmasto- ja terveystietoisuuteen. Artikkeli luo pohjaa ilmastoystävällisten ja terveellisten kulutusvalintojen edistämiseen tähtääville toimenpiteille ja jatkotutkimuksille.
{"title":"Sosioekonomisen aseman yhteys kalan osuuteen ruokamenoista vuosina 1985−2016","authors":"Antti Kähäri, Taru Lindblom","doi":"10.23990/sa.83102","DOIUrl":"https://doi.org/10.23990/sa.83102","url":null,"abstract":"Ilmastonmuutos uhkaa ruoantuotannon edellytyksiä, mutta toisaalta ruoantuotanto ja kulutustottumukset vaikuttavat ilmastonmuutokseen. Kestävän kehityksen osalta ilmasto- ja terveysnäkökulmat tulisi huomioida samanaikaisesti. Suomen keskeisimmät kansanterveysongelmat ovat elintapaperäiset sairaudet sekä väestöryhmien väliset terveyserot. Ilmasto- ja terveysnäkökulmat yhdistyvät ainutlaatuisesti ruoan, etenkin kalan, kulutuksessa. Kuluttajat etsivät vaihtoehtoja lihan kulutukselle niin terveys- kuin ilmastonäkökohtien motivoimina. Väestöryhmät eivät kuitenkaan omaksu uusia kulutustottumuksia tasaisesti. Eräiden tutkimusten mukaan lyhin tie terveyttä ja ympäristöystävällisyyttä samanaikaisesti parantaviin ruokatottumuksiin olisivat kalaan ja kasvikunnan tuotteisiin pohjautuvat semivegetaariset tai pescovegetaariset ruokavaliot. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää miten tuloilla ja koulutuksella mitatun sosioekonomisen aseman yhteys kalan kulutukseen on muuttunut suomalaisissa kotitalouksissa vuosina 1985−2016 ja miten kotitalouden viitehenkilön ikä, kotitalouden tyyppi ja kotikunnan kaupunkimaisuus vaikuttavat tähän yhteyteen. Aineistona käytettiin Tilastokeskuksen kulutustutkimusaineistojen aikasarjaa, johon sisältyy kahdeksan poikkileikkausta vuosilta 1985–2016 (n=44286). Kalan kulutusta mitattiin osuutena kokonaisruokamenoista. Kuvailevien menetelmien lisäksi käytettiin lineaarista regressioanalyysiä. Tulosten mukaan ylimmän ja alimman tulokvintiilin väliset erot kalan kulutuksessa kasvoivat 2000-luvulla, mutta peruskoulutettujen ja ylemmän korkea-asteen koulutuksen saaneiden väliset erot pysyivät maltillisina ja vakaina koko tarkastelujakson ajan. Tuloryhmien välillä havaittujen erojen kasvun arvioidaan liittyvän muun muassa kalan hinnan muutoksiin sekä kasvaneeseen ilmasto- ja terveystietoisuuteen. Artikkeli luo pohjaa ilmastoystävällisten ja terveellisten kulutusvalintojen edistämiseen tähtääville toimenpiteille ja jatkotutkimuksille.","PeriodicalId":85557,"journal":{"name":"Sosiaalilaaketieteellinen Aikakauslehti","volume":" ","pages":""},"PeriodicalIF":0.0,"publicationDate":"2019-12-04","publicationTypes":"Journal Article","fieldsOfStudy":null,"isOpenAccess":false,"openAccessPdf":"","citationCount":null,"resultStr":null,"platform":"Semanticscholar","paperid":"49632048","PeriodicalName":null,"FirstCategoryId":null,"ListUrlMain":null,"RegionNum":0,"RegionCategory":"","ArticlePicture":[],"TitleCN":null,"AbstractTextCN":null,"PMCID":"","EPubDate":null,"PubModel":null,"JCR":null,"JCRName":null,"Score":null,"Total":0}
Omaishoitajan psyykkisen terveydentilan ja kuormittuneisuuden indikaattorina voidaan pitää hänen psyykenlääkkeiden käyttöään. Aiheesta ei ole julkaistu suomalaista tutkimustietoa. Tavoitteenamme oli selvittää, erosivatko psyykenlääkkeitä kalenterivuoden aikana ostaneiden osuudet omaishoitajien ja muun saman ikäisen väestön välillä. Lisäksi kuvailemme omaishoidettavien terveydentilaa ja psyykenlääkkeen oston yleisyyttä. Rekisteritutkimuksemme kohteena olivat Oulussa vuonna 2013 asuneet henkilöt, joiden tietoja analysoitiin kuvailevin tilastollisin menetelmin ja logistisella regressioanalyysilla. Omaishoitajien (N=1 905) keski-ikä oli 59 vuotta ja 62 % oli naisia. Keskimäärin yksi neljästä omaishoitajasta oli ostanut jotain psyykenlääkettä sairausvakuutuksen korvaamana. Työikäiset (18−64-vuotiaat) omaishoitajat ostivat yleisimmin masennuslääkettä (16 %) ja ikääntyneet (65–95-vuotiaat) unilääkettä (18 %). Psyykenlääkettä ostaneita oli enemmän työikäisissä omaishoitajissa kuin vertailuväestössä (23 % vs. 14 %); ikääntyneillä ei ollut merkitsevää eroa. Kun psyykenlääkkeen ostoa tarkasteltiin tarkemmin neljässä yleisimmässä lääkeryhmässä, havaittiin vertailussa sukupuolittaisia eroja: työikäisen miespuolisen omaishoitajan unilääkkeen ostamisen vetosuhde (odds ratio) väestöön verrattuna oli 1,4 ja naisilla masennuslääkkeen ostamisen vetosuhde 1,2. Psykoosilääkkeen käyttö oli naispuolisilla omaishoitajilla vertailuväestöä harvinaisempaa: työikäisellä naisella vetosuhde oli 0,8 ja ikääntyneellä 0,6. Omaishoidettavien keski-ikä oli 60 vuotta, ja ikääntyneitä kuoli 13 % vuoden 2013 aikana. Lähes joka toisella työikäisellä ja ikääntyneellä omaishoidettavalla oli vähintään yksi psyykenlääkkeen osto. Omaishoito jatkuu usein vuosia, joten omaishoitajien kanssa toimivien tulee kiinnittää huomiota hoitajan psyykkiseen jaksamiseen. Omaishoitoa tukevia palveluja ja järjestelyjä tulee kehittää entisestään tukemalla myös omaishoitajan psyykettä.
{"title":"Rekisteritutkimus psyykenlääkkeiden käytön yleisyydestä oululaisilla omaishoitajilla vuonna 2013","authors":"L. Virta, P. Tillman, J. Blomgren","doi":"10.23990/sa.76290","DOIUrl":"https://doi.org/10.23990/sa.76290","url":null,"abstract":"Omaishoitajan psyykkisen terveydentilan ja kuormittuneisuuden indikaattorina voidaan pitää hänen psyykenlääkkeiden käyttöään. Aiheesta ei ole julkaistu suomalaista tutkimustietoa. Tavoitteenamme oli selvittää, erosivatko psyykenlääkkeitä kalenterivuoden aikana ostaneiden osuudet omaishoitajien ja muun saman ikäisen väestön välillä. Lisäksi kuvailemme omaishoidettavien terveydentilaa ja psyykenlääkkeen oston yleisyyttä. Rekisteritutkimuksemme kohteena olivat Oulussa vuonna 2013 asuneet henkilöt, joiden tietoja analysoitiin kuvailevin tilastollisin menetelmin ja logistisella regressioanalyysilla. \u0000Omaishoitajien (N=1 905) keski-ikä oli 59 vuotta ja 62 % oli naisia. Keskimäärin yksi neljästä omaishoitajasta oli ostanut jotain psyykenlääkettä sairausvakuutuksen korvaamana. Työikäiset (18−64-vuotiaat) omaishoitajat ostivat yleisimmin masennuslääkettä (16 %) ja ikääntyneet (65–95-vuotiaat) unilääkettä (18 %). Psyykenlääkettä ostaneita oli enemmän työikäisissä omaishoitajissa kuin vertailuväestössä (23 % vs. 14 %); ikääntyneillä ei ollut merkitsevää eroa. Kun psyykenlääkkeen ostoa tarkasteltiin tarkemmin neljässä yleisimmässä lääkeryhmässä, havaittiin vertailussa sukupuolittaisia eroja: työikäisen miespuolisen omaishoitajan unilääkkeen ostamisen vetosuhde (odds ratio) väestöön verrattuna oli 1,4 ja naisilla masennuslääkkeen ostamisen vetosuhde 1,2. Psykoosilääkkeen käyttö oli naispuolisilla omaishoitajilla vertailuväestöä harvinaisempaa: työikäisellä naisella vetosuhde oli 0,8 ja ikääntyneellä 0,6. Omaishoidettavien keski-ikä oli 60 vuotta, ja ikääntyneitä kuoli 13 % vuoden 2013 aikana. Lähes joka toisella työikäisellä ja ikääntyneellä omaishoidettavalla oli vähintään yksi psyykenlääkkeen osto. \u0000Omaishoito jatkuu usein vuosia, joten omaishoitajien kanssa toimivien tulee kiinnittää huomiota hoitajan psyykkiseen jaksamiseen. Omaishoitoa tukevia palveluja ja järjestelyjä tulee kehittää entisestään tukemalla myös omaishoitajan psyykettä.","PeriodicalId":85557,"journal":{"name":"Sosiaalilaaketieteellinen Aikakauslehti","volume":"13 13 1","pages":""},"PeriodicalIF":0.0,"publicationDate":"2019-08-25","publicationTypes":"Journal Article","fieldsOfStudy":null,"isOpenAccess":false,"openAccessPdf":"","citationCount":null,"resultStr":null,"platform":"Semanticscholar","paperid":"68796877","PeriodicalName":null,"FirstCategoryId":null,"ListUrlMain":null,"RegionNum":0,"RegionCategory":"","ArticlePicture":[],"TitleCN":null,"AbstractTextCN":null,"PMCID":"","EPubDate":null,"PubModel":null,"JCR":null,"JCRName":null,"Score":null,"Total":0}
Yksin maahan tulleet alaikäiset turvapaikanhakijat tarvitsevat erityisen vahvaa selviytymiskykyä, sillä he ovat kohdanneet sotaa ja traumaattisia tapahtumia kotimaassaan ja pakomatkallaan. Heillä on myös Suomessa edessään uusia haasteita, kuten raskas turvapaikkaprosessi. Selviytymiskyvyllä eli resilienssillä tarkoitetaan tässä tutkimuksessa yksilön kykyä kohdata vaikeuksia ja selvitä vastoinkäymisistä toimintakykyisenä. Näiden nuorten selviytymiskyvyn tukeminen on avainasemassa heidän kotoutumisensa ja hyvinvointinsa edistämisessä. Tukemisen keinoista tämän ryhmän kohdalla on kuitenkin vain vähän tutkimustietoa. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan yksin maahan tulleiden alaikäisten turvapaikanhakijoiden selviytymiskyvyn tukemista ryhmäkotien ohjaajien näkökulmasta. Aineisto muodostui 19 ohjaajan ryhmähaastatteluista, jotka tehtiin neljässä ryhmäkodissa eri puolilla Suomea. Aineiston laajuus kirjoitettuna oli 62 sivua, jotka analysoitiin laadullisella aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla. Tulosten mukaan ohjaajat käyttävät laajasti eri tuen keinoja hyödyntäen ammattitaitoaan, vuorovaikutustaitojaan ja arjen toimintoja ja näkevät myös eri palvelujen, yhteistyötahojen ja sosiaalisen verkoston tarjoavan keinoja turvapaikanhakijalasten ja -nuorten tukemiseen. Tuen keinoista muodostui kolme kehää sisältäen nuoren sisäisen maailman, sosiaalisten suhteiden ja yhteiskunnan rakenteiden tasolla toimivia tekijöitä, jotka toimivat lomittain ja toisiinsa vaikuttaen. Eri tuen keinojen hyödyntäminen kaikilla näillä tasoilla on tarpeen. Tutkimuksen tuottamaa tietoa voidaan hyödyntää tukijärjestelmien kehittämisessä, sillä tiukentunut turvapaikkapolitiikka on johtanut nuorten selviytymisen vaikeutumiseen.
{"title":"Yksin maahan tulleiden alaikäisten turvapaikanhakijoiden selviytymiskyvyn tukeminen ohjaajien näkökulmasta","authors":"Annamaija Nahkiaisoja, Annukka Isokoski, Meeri Koivula","doi":"10.23990/sa.76353","DOIUrl":"https://doi.org/10.23990/sa.76353","url":null,"abstract":"Yksin maahan tulleet alaikäiset turvapaikanhakijat tarvitsevat erityisen vahvaa selviytymiskykyä, sillä he ovat kohdanneet sotaa ja traumaattisia tapahtumia kotimaassaan ja pakomatkallaan. Heillä on myös Suomessa edessään uusia haasteita, kuten raskas turvapaikkaprosessi. Selviytymiskyvyllä eli resilienssillä tarkoitetaan tässä tutkimuksessa yksilön kykyä kohdata vaikeuksia ja selvitä vastoinkäymisistä toimintakykyisenä. Näiden nuorten selviytymiskyvyn tukeminen on avainasemassa heidän kotoutumisensa ja hyvinvointinsa edistämisessä. Tukemisen keinoista tämän ryhmän kohdalla on kuitenkin vain vähän tutkimustietoa. \u0000Tässä tutkimuksessa tarkastellaan yksin maahan tulleiden alaikäisten turvapaikanhakijoiden selviytymiskyvyn tukemista ryhmäkotien ohjaajien näkökulmasta. Aineisto muodostui 19 ohjaajan ryhmähaastatteluista, jotka tehtiin neljässä ryhmäkodissa eri puolilla Suomea. Aineiston laajuus kirjoitettuna oli 62 sivua, jotka analysoitiin laadullisella aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla. Tulosten mukaan ohjaajat käyttävät laajasti eri tuen keinoja hyödyntäen ammattitaitoaan, vuorovaikutustaitojaan ja arjen toimintoja ja näkevät myös eri palvelujen, yhteistyötahojen ja sosiaalisen verkoston tarjoavan keinoja turvapaikanhakijalasten ja -nuorten tukemiseen. Tuen keinoista muodostui kolme kehää sisältäen nuoren sisäisen maailman, sosiaalisten suhteiden ja yhteiskunnan rakenteiden tasolla toimivia tekijöitä, jotka toimivat lomittain ja toisiinsa vaikuttaen. Eri tuen keinojen hyödyntäminen kaikilla näillä tasoilla on tarpeen. Tutkimuksen tuottamaa tietoa voidaan hyödyntää tukijärjestelmien kehittämisessä, sillä tiukentunut turvapaikkapolitiikka on johtanut nuorten selviytymisen vaikeutumiseen.","PeriodicalId":85557,"journal":{"name":"Sosiaalilaaketieteellinen Aikakauslehti","volume":"1 1","pages":""},"PeriodicalIF":0.0,"publicationDate":"2019-08-25","publicationTypes":"Journal Article","fieldsOfStudy":null,"isOpenAccess":false,"openAccessPdf":"","citationCount":null,"resultStr":null,"platform":"Semanticscholar","paperid":"68796936","PeriodicalName":null,"FirstCategoryId":null,"ListUrlMain":null,"RegionNum":0,"RegionCategory":"","ArticlePicture":[],"TitleCN":null,"AbstractTextCN":null,"PMCID":"","EPubDate":null,"PubModel":null,"JCR":null,"JCRName":null,"Score":null,"Total":0}
Meillä vallitsee laaja yhteisymmärrys siitä, että poliittisten päätösten tulisi perustua nykyistä vah vemmin tutkimustietoon. Tätä mieltä ovat poliittiset päättäjät (1), kansalaiset (2) sekä oletettavasti myös asiantuntijat ja virkamiehet. Terveyspolitiikassa yhteinen näkemys on ehkä erityi sen selkeä, sillä terveyspolitiikkaan vaikuttaa luonnontieteille ja lääketieteelle tyypillinen positi vismi. Toisaalta terveyden edistäminen osana terveyspolitiikkaa perustuu lääketieteen ohella terveystieteeseen, yhteiskuntatieteisiin ja käyttäytymistieteisiin. Tämä tekee terveyden edistämisestä paikoin jännitteisen kentän, jolla kiistellään siitä, mikä tutkimustieto riittää näytöksi. Käytännössä yhteinen tahtotila ei toteudu toivotusti, ja tähän vaikuttavat monet tekijät. Tut kimustietoa ei aina ole saatavilla ajankohtaisten poliittisten tavoitteiden tueksi. Tiedon puute on harvoin täydellistä. Sen sijaan on varsin tavallista, että aiheen ympäriltä löytyy paljon tietoa, mutta se ei vastaa täsmällisesti ratkaistavaan kysymykseen. Toisinaan poliittisen päätöksen kohteeksi voi ajankohtaistua ilmiö tai ongelma, joka on yllättävä ja vaatii nopeita ratkaisuja, mutta tutkittua tietoa ei todella ole saatavilla. Usein onkin realistista puhua evidence-informed päätöksenteosta evidence-based päätöksenteon sijaan. Joskus tutkimustieto sivuutetaan, koska se ei ole sopusoinnussa muiden poliittisten tavoitteiden kanssa tai se ei vastaa päättäjien ja väestön arvoja. Terveyden edistämisen kohdalla ei ole tavatonta, että vastakkain ovat tutkimustieto ja taloudelliset realiteetit. Valitettavasti taloudelliset laskelmat laaditaan usein kapeahkosta perspektiivistä, johon ei osata sisällyttää yhteiskunnallisia kokonaiskuluja tai -hyötyjä.
{"title":"Tutkimustieto terveyden edistämisen tukena","authors":"M. Larivaara","doi":"10.23990/sa.84764","DOIUrl":"https://doi.org/10.23990/sa.84764","url":null,"abstract":"Meillä vallitsee laaja yhteisymmärrys siitä, että poliittisten päätösten tulisi perustua nykyistä vah vemmin tutkimustietoon. Tätä mieltä ovat poliittiset päättäjät (1), kansalaiset (2) sekä oletettavasti myös asiantuntijat ja virkamiehet. Terveyspolitiikassa yhteinen näkemys on ehkä erityi sen selkeä, sillä terveyspolitiikkaan vaikuttaa luonnontieteille ja lääketieteelle tyypillinen positi vismi. Toisaalta terveyden edistäminen osana terveyspolitiikkaa perustuu lääketieteen ohella terveystieteeseen, yhteiskuntatieteisiin ja käyttäytymistieteisiin. Tämä tekee terveyden edistämisestä paikoin jännitteisen kentän, jolla kiistellään siitä, mikä tutkimustieto riittää näytöksi. Käytännössä yhteinen tahtotila ei toteudu toivotusti, ja tähän vaikuttavat monet tekijät. Tut kimustietoa ei aina ole saatavilla ajankohtaisten poliittisten tavoitteiden tueksi. Tiedon puute on harvoin täydellistä. Sen sijaan on varsin tavallista, että aiheen ympäriltä löytyy paljon tietoa, mutta se ei vastaa täsmällisesti ratkaistavaan kysymykseen. Toisinaan poliittisen päätöksen kohteeksi voi ajankohtaistua ilmiö tai ongelma, joka on yllättävä ja vaatii nopeita ratkaisuja, mutta tutkittua tietoa ei todella ole saatavilla. Usein onkin realistista puhua evidence-informed päätöksenteosta evidence-based päätöksenteon sijaan. Joskus tutkimustieto sivuutetaan, koska se ei ole sopusoinnussa muiden poliittisten tavoitteiden kanssa tai se ei vastaa päättäjien ja väestön arvoja. Terveyden edistämisen kohdalla ei ole tavatonta, että vastakkain ovat tutkimustieto ja taloudelliset realiteetit. Valitettavasti taloudelliset laskelmat laaditaan usein kapeahkosta perspektiivistä, johon ei osata sisällyttää yhteiskunnallisia kokonaiskuluja tai -hyötyjä.","PeriodicalId":85557,"journal":{"name":"Sosiaalilaaketieteellinen Aikakauslehti","volume":" ","pages":""},"PeriodicalIF":0.0,"publicationDate":"2019-08-25","publicationTypes":"Journal Article","fieldsOfStudy":null,"isOpenAccess":false,"openAccessPdf":"","citationCount":null,"resultStr":null,"platform":"Semanticscholar","paperid":"47151769","PeriodicalName":null,"FirstCategoryId":null,"ListUrlMain":null,"RegionNum":0,"RegionCategory":"","ArticlePicture":[],"TitleCN":null,"AbstractTextCN":null,"PMCID":"","EPubDate":null,"PubModel":null,"JCR":null,"JCRName":null,"Score":null,"Total":0}
{"title":"Painoon liittyvien ihanteiden ja käyttäytymisten vaikutus pitkän aikavälin terveyteen","authors":"U. Kärkkäinen","doi":"10.23990/sa.80435","DOIUrl":"https://doi.org/10.23990/sa.80435","url":null,"abstract":"","PeriodicalId":85557,"journal":{"name":"Sosiaalilaaketieteellinen Aikakauslehti","volume":"1 1","pages":""},"PeriodicalIF":0.0,"publicationDate":"2019-08-25","publicationTypes":"Journal Article","fieldsOfStudy":null,"isOpenAccess":false,"openAccessPdf":"","citationCount":null,"resultStr":null,"platform":"Semanticscholar","paperid":"46979174","PeriodicalName":null,"FirstCategoryId":null,"ListUrlMain":null,"RegionNum":0,"RegionCategory":"","ArticlePicture":[],"TitleCN":null,"AbstractTextCN":null,"PMCID":"","EPubDate":null,"PubModel":null,"JCR":null,"JCRName":null,"Score":null,"Total":0}
京公网安备 11010802042870号
京ICP备2023020795号-1
扫码关注我们
求助内容：
应助结果提醒方式：