Meeri Keurulainen, Juha Holma, Elina Wallenius, M. Pänkäläinen, J. Hintikka, Markku Partinen
Krooninen väsymysoireyhtymä (ME/CFS [myalgic encephalomyelitis/ chronic fatigue syndrome]; G93.3) on pitkäkestoinen, harvinainen ja vaikeasti diagnosoitava sairaus, jolle on tyypillistä voimakas pitkäaikainen väsymys, joka ei selity millään muulla fyysisellä tai psykiatrisella sairaudella. Valtakunnalliset Hyvä käytäntö konsensussuositukset sairauden hoitoon julkaistiin helmikuussa 2021. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan viiden kroonista väsymysoireyhtymää sairastavan toimijuuden kokemuksia. Erityisenä tarkastelun kohteena ovat terveydenhuollon palvelu- ja hoitojärjestelmän vaikutukset sairastuneiden toimijuuteen. Aineisto on kerätty ennen konsensussuositusten julkaisemista. Tutkimus on laadullinen. Aineisto analysoitiin teoriaohjautuneen sisällönanalyysin avulla. Analysoinnissa hyödynnettiin Jyrkämän teoreettismetodologista viitekehystä toimijuuden modaliteeteista. Tuloksissa eri modaliteetit kietoutuivat monisyisesti toisiinsa osoittaen sairastumisen monimuotoisia ja kokonaisvaltaisia vaikutuksia ihmisen toimijuuteen. Sairastuminen horjuttaa kokemusta omasta kykeneväisyydestä, kuntoutumisen mahdollisuuksista ja osallisuudesta yhteiskuntaan. Omaan sairauteen liittyvä toimijuus lähti muodostumaan tilanteessa, jossa terveydenhuollosta puuttuivat toimivat hoitokäytännöt sekä sairauteen liittyvä ymmärrys ja osaaminen. Toimintakykyä kuntoutettiin ja sairauden herättämiä tuntemuksia purettiin läheisten ja vertaisten avulla. Terveydenhuollosta sairastuneet toivoivat saavansa tietoa sairaudesta, toimivia kuntoutuskäytäntöjä sekä ymmärrystä ja tukea sairauden herättämiin tuntemuksiin. Tulosten perusteella sairastuneiden toimijuutta voidaan vahvistaa ja tukea terveydenhuollossa monin eri tavoin. Sairauteen liittyviin ennakkoluuloihin ja asenteisiin vaikuttaminen, merkityksellisten rakenteellisten tekijöiden ja terveydenhuollon osaamisen vahvistaminen mahdollistaisivat kuntoutumista ja omaa sairauteen liittyvää toimijuuden rakentumista. Sairastunut on tärkeä kohdata myös inhimillisenä toimijana, jolle sairastumisella on kokemuksellisia, kulttuurisia ja sosiaalisia vaikutuksia.
{"title":"”Mä kertakaikkiaan löydän jonkun konstin, että nousen täältä” - Kroonista väsymysoireyhtymää (ME/CFS) sairastavien toimijuuden modaliteetit","authors":"Meeri Keurulainen, Juha Holma, Elina Wallenius, M. Pänkäläinen, J. Hintikka, Markku Partinen","doi":"10.23990/sa.100457","DOIUrl":"https://doi.org/10.23990/sa.100457","url":null,"abstract":"Krooninen väsymysoireyhtymä (ME/CFS [myalgic encephalomyelitis/ chronic fatigue syndrome]; G93.3) on pitkäkestoinen, harvinainen ja vaikeasti diagnosoitava sairaus, jolle on tyypillistä voimakas pitkäaikainen väsymys, joka ei selity millään muulla fyysisellä tai psykiatrisella sairaudella. Valtakunnalliset Hyvä käytäntö konsensussuositukset sairauden hoitoon julkaistiin helmikuussa 2021. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan viiden kroonista väsymysoireyhtymää sairastavan toimijuuden kokemuksia. Erityisenä tarkastelun kohteena ovat terveydenhuollon palvelu- ja hoitojärjestelmän vaikutukset sairastuneiden toimijuuteen. Aineisto on kerätty ennen konsensussuositusten julkaisemista. Tutkimus on laadullinen. Aineisto analysoitiin teoriaohjautuneen sisällönanalyysin avulla. Analysoinnissa hyödynnettiin Jyrkämän teoreettismetodologista viitekehystä toimijuuden modaliteeteista. Tuloksissa eri modaliteetit kietoutuivat monisyisesti toisiinsa osoittaen sairastumisen monimuotoisia ja kokonaisvaltaisia vaikutuksia ihmisen toimijuuteen. Sairastuminen horjuttaa kokemusta omasta kykeneväisyydestä, kuntoutumisen mahdollisuuksista ja osallisuudesta yhteiskuntaan. Omaan sairauteen liittyvä toimijuus lähti muodostumaan tilanteessa, jossa terveydenhuollosta puuttuivat toimivat hoitokäytännöt sekä sairauteen liittyvä ymmärrys ja osaaminen. Toimintakykyä kuntoutettiin ja sairauden herättämiä tuntemuksia purettiin läheisten ja vertaisten avulla. Terveydenhuollosta sairastuneet toivoivat saavansa tietoa sairaudesta, toimivia kuntoutuskäytäntöjä sekä ymmärrystä ja tukea sairauden herättämiin tuntemuksiin. Tulosten perusteella sairastuneiden toimijuutta voidaan vahvistaa ja tukea terveydenhuollossa monin eri tavoin. Sairauteen liittyviin ennakkoluuloihin ja asenteisiin vaikuttaminen, merkityksellisten rakenteellisten tekijöiden ja terveydenhuollon osaamisen vahvistaminen mahdollistaisivat kuntoutumista ja omaa sairauteen liittyvää toimijuuden rakentumista. Sairastunut on tärkeä kohdata myös inhimillisenä toimijana, jolle sairastumisella on kokemuksellisia, kulttuurisia ja sosiaalisia vaikutuksia.","PeriodicalId":85557,"journal":{"name":"Sosiaalilaaketieteellinen Aikakauslehti","volume":" ","pages":""},"PeriodicalIF":0.0,"publicationDate":"2022-09-30","publicationTypes":"Journal Article","fieldsOfStudy":null,"isOpenAccess":false,"openAccessPdf":"","citationCount":null,"resultStr":null,"platform":"Semanticscholar","paperid":"48392276","PeriodicalName":null,"FirstCategoryId":null,"ListUrlMain":null,"RegionNum":0,"RegionCategory":"","ArticlePicture":[],"TitleCN":null,"AbstractTextCN":null,"PMCID":"","EPubDate":null,"PubModel":null,"JCR":null,"JCRName":null,"Score":null,"Total":0}
{"title":"Ukrainan kriisi - miten tukea sotaa paenneiden mielenterveyttä?","authors":"Kirsi Peltonen, Mari Tikkanen","doi":"10.23990/sa.121768","DOIUrl":"https://doi.org/10.23990/sa.121768","url":null,"abstract":"","PeriodicalId":85557,"journal":{"name":"Sosiaalilaaketieteellinen Aikakauslehti","volume":" ","pages":""},"PeriodicalIF":0.0,"publicationDate":"2022-09-30","publicationTypes":"Journal Article","fieldsOfStudy":null,"isOpenAccess":false,"openAccessPdf":"","citationCount":null,"resultStr":null,"platform":"Semanticscholar","paperid":"48928255","PeriodicalName":null,"FirstCategoryId":null,"ListUrlMain":null,"RegionNum":0,"RegionCategory":"","ArticlePicture":[],"TitleCN":null,"AbstractTextCN":null,"PMCID":"","EPubDate":null,"PubModel":null,"JCR":null,"JCRName":null,"Score":null,"Total":0}
Sosiaali- ja terveysministeriö rahoitti vuosina 2017–2018 terveyden ja hyvinvoinninedistämisen ja terveyserojen kaventamisen kärkihankkeen osana VESOTE-hanketta (Vaikuttavaa elintapaohjausta sosiaali- ja terveydenhuoltoon poikkihallinnollisesti), jonka tavoitteena oli levittää joukko näyttöön perustuvia elintapaohjauksen hyviä käytäntöjä tai toimintamalleja. Tutkimuksen tarkoitus on analysoida VESOTE -kärkihankkeen kautta väestötasoisen terveyden edistämisen ohjelman implementoinnin toteuttamista maakuntatasolla. Tutkimusmaakunta kattaa sairaanhoitopiirin 27 kuntaa sekä 500000 asukasta. Tavoitteena on kuvata terveyden edistämisen ohjelman käynnistyminen, haasteet ja edistäjät käytettäväksi muiden väestötason terveyden edistämisen ohjelmien implementoinnin tueksi. Laadullisen analyysin aineistona toimivat VESOTE – kärkihankkeen aikana syntyneet dokumentit: UKK-instituutin valtakunnallinen hankesuunnitelma 2016, aluehankkeen hankesuunnitelma 2017, aluehankeen rahoittajalle laatimat väliraportit 2017–2018, valtakunnallinen loppuraportti 2019 sekä aluehankkeen avainhenkilöiden kokemukset. Toteuttamisen onnistumista arvioitiin suomalaisessa käypä hoito suositustyössä käytetyn implementointitutkimuksen ja kansainvälisen EPIS -viitekehyksien avulla. Teorioiden avulla voidaan selittää mitä vaiheita implementointiprosessi pitää sisällään ja miten ja miksi implementointi onnistuu tai epäonnistuu. Tämän tiedon varassa tehtiin analyysirunko, johon etsittiin sisällöllisesti sopivia asioita aineistosta. Terveydenhuollon toimintaa kehitettäessä tarvitaan terveyshyödyn mittaamisen rinnalle selittävää tutkimusta muutoksen edellytyksistä ja esteistä. Implementointiprosessin kartoitus-, valmistelu-, toteutus- ja ylläpitovaiheet ovat tärkeitä, koska ne kaikki vaikuttavat lopputulokseen. Tulokset ja vaikutukset ovat yhteydessä keinoihin, joita implementoinnissa käytetään. Sairaanhoitopiirin rooli keskittyi toteutusvaiheeseen. Ylläpitovaiheeseen eli toiminnan juurtumiseen ja sen vaikuttamiseen systemaattisesti palvelujärjestelmätasolla ei päästy.
{"title":"Implementointitutkimus sairaanhoitopiirin roolista kansallisen terveyden edistämisen ohjelman toimeenpanijana","authors":"Linda Dalbom, Miia Tuominen, Päivi Rautava","doi":"10.23990/sa.103114","DOIUrl":"https://doi.org/10.23990/sa.103114","url":null,"abstract":"Sosiaali- ja terveysministeriö rahoitti vuosina 2017–2018 terveyden ja hyvinvoinninedistämisen ja terveyserojen kaventamisen kärkihankkeen osana VESOTE-hanketta (Vaikuttavaa elintapaohjausta sosiaali- ja terveydenhuoltoon poikkihallinnollisesti), jonka tavoitteena oli levittää joukko näyttöön perustuvia elintapaohjauksen hyviä käytäntöjä tai toimintamalleja. Tutkimuksen tarkoitus on analysoida VESOTE -kärkihankkeen kautta väestötasoisen terveyden edistämisen ohjelman implementoinnin toteuttamista maakuntatasolla. Tutkimusmaakunta kattaa sairaanhoitopiirin 27 kuntaa sekä 500000 asukasta. Tavoitteena on kuvata terveyden edistämisen ohjelman käynnistyminen, haasteet ja edistäjät käytettäväksi muiden väestötason terveyden edistämisen ohjelmien implementoinnin tueksi. Laadullisen analyysin aineistona toimivat VESOTE – kärkihankkeen aikana syntyneet dokumentit: UKK-instituutin valtakunnallinen hankesuunnitelma 2016, aluehankkeen hankesuunnitelma 2017, aluehankeen rahoittajalle laatimat väliraportit 2017–2018, valtakunnallinen loppuraportti 2019 sekä aluehankkeen avainhenkilöiden kokemukset. Toteuttamisen onnistumista arvioitiin suomalaisessa käypä hoito suositustyössä käytetyn implementointitutkimuksen ja kansainvälisen EPIS -viitekehyksien avulla. Teorioiden avulla voidaan selittää mitä vaiheita implementointiprosessi pitää sisällään ja miten ja miksi implementointi onnistuu tai epäonnistuu. Tämän tiedon varassa tehtiin analyysirunko, johon etsittiin sisällöllisesti sopivia asioita aineistosta. Terveydenhuollon toimintaa kehitettäessä tarvitaan terveyshyödyn mittaamisen rinnalle selittävää tutkimusta muutoksen edellytyksistä ja esteistä. Implementointiprosessin kartoitus-, valmistelu-, toteutus- ja ylläpitovaiheet ovat tärkeitä, koska ne kaikki vaikuttavat lopputulokseen. Tulokset ja vaikutukset ovat yhteydessä keinoihin, joita implementoinnissa käytetään. Sairaanhoitopiirin rooli keskittyi toteutusvaiheeseen. Ylläpitovaiheeseen eli toiminnan juurtumiseen ja sen vaikuttamiseen systemaattisesti palvelujärjestelmätasolla ei päästy.","PeriodicalId":85557,"journal":{"name":"Sosiaalilaaketieteellinen Aikakauslehti","volume":" ","pages":""},"PeriodicalIF":0.0,"publicationDate":"2022-09-30","publicationTypes":"Journal Article","fieldsOfStudy":null,"isOpenAccess":false,"openAccessPdf":"","citationCount":null,"resultStr":null,"platform":"Semanticscholar","paperid":"49657806","PeriodicalName":null,"FirstCategoryId":null,"ListUrlMain":null,"RegionNum":0,"RegionCategory":"","ArticlePicture":[],"TitleCN":null,"AbstractTextCN":null,"PMCID":"","EPubDate":null,"PubModel":null,"JCR":null,"JCRName":null,"Score":null,"Total":0}
Minun isäni ei ymmärtänyt, että Suomessa nauretaan hiljaa ja suomeksi oudoista asiois ta ja että lapset eivät hymyile jos heitä ei hu vita hymyillä, eivätkä aikuisetkaan, ja että pohjoisessa on ihmisiä niin harvassa, että he kuolevat yksinäisyyteen, sillä ihminen ei elä ilman toista ihmistä, ja vihannekset pestään kaupoissa ja pakataan muoviin, ja vesimelo ni on kalpeaa kuin sairas tytär, sen siemenet vain vihjeitä. Minun isäni ei ymmärtänyt että kuukin on toisessa asennossa ja että kaikki kadut on merkitty karttaan ja että tavara taloissa ei tingitä.” (Ranya ElRAmly, Auringon asema, s. 87, Otava 2002)
{"title":"Päihteiden käyttö ja mielenterveys Suomessa asuvien venäläis-, somali- ja kurditaustaisten keskuudessa","authors":"Essi Salama","doi":"10.23990/sa.120675","DOIUrl":"https://doi.org/10.23990/sa.120675","url":null,"abstract":"Minun isäni ei ymmärtänyt, että Suomessa nauretaan hiljaa ja suomeksi oudoista asiois ta ja että lapset eivät hymyile jos heitä ei hu vita hymyillä, eivätkä aikuisetkaan, ja että pohjoisessa on ihmisiä niin harvassa, että he kuolevat yksinäisyyteen, sillä ihminen ei elä ilman toista ihmistä, ja vihannekset pestään kaupoissa ja pakataan muoviin, ja vesimelo ni on kalpeaa kuin sairas tytär, sen siemenet vain vihjeitä. Minun isäni ei ymmärtänyt että kuukin on toisessa asennossa ja että kaikki kadut on merkitty karttaan ja että tavara taloissa ei tingitä.” (Ranya ElRAmly, Auringon asema, s. 87, Otava 2002)","PeriodicalId":85557,"journal":{"name":"Sosiaalilaaketieteellinen Aikakauslehti","volume":" ","pages":""},"PeriodicalIF":0.0,"publicationDate":"2022-09-30","publicationTypes":"Journal Article","fieldsOfStudy":null,"isOpenAccess":false,"openAccessPdf":"","citationCount":null,"resultStr":null,"platform":"Semanticscholar","paperid":"48824196","PeriodicalName":null,"FirstCategoryId":null,"ListUrlMain":null,"RegionNum":0,"RegionCategory":"","ArticlePicture":[],"TitleCN":null,"AbstractTextCN":null,"PMCID":"","EPubDate":null,"PubModel":null,"JCR":null,"JCRName":null,"Score":null,"Total":0}
Suomessa toimii 11 biopankkia, jotka jaetaan valtakunnallisiin ja alueellisiin biopankkeihin. Nämä biopankit ovat sairaanhoitopiirien, yliopistojen sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL), Veripalvelun sekä Terveystalon yhteydessä. Valtakunnalliset biopankit keräävät näytteensä koko Suomesta. Alueelliset biopankit keräävät näytteensä sairaanhoitopiirien alueelta. Biopankit ovat kehittyneet nopeasti. Ne ovat yhdenmukaistaneet ja kehittäneet väestöaineistojen näyte- ja tietohallintaa. Biopankkitutkimuksen tavoitteenaon terveyden ylläpitäminen, sairauksien hoito sekä ennaltaehkäisy. Biopankkitutkimus lisääntyy geenilääketieteen ja digitalisoitumisen myötä. Samaan aikaan tämän nopean kehittymisen myötä kasvaa tarve eri toimijoiden saumattomalle yhteistyölle. Lisäksi tutkijoiden osaamisen kehittyminen erityisesti lupaprosessissa on tärkeä. Kuitenkin käytännön kokemukset ovat osoittaneet tutkijoiden ja tutkimusryhmien haasteet biopankkitutkimus-prosesseissa.
{"title":"Biopankkitutkimuksen haasteet tutkijoille","authors":"Tina Katto, Jaana Koski-Alahainen, Arja Halkoaho","doi":"10.23990/sa.115916","DOIUrl":"https://doi.org/10.23990/sa.115916","url":null,"abstract":"Suomessa toimii 11 biopankkia, jotka jaetaan valtakunnallisiin ja alueellisiin biopankkeihin. Nämä biopankit ovat sairaanhoitopiirien, yliopistojen sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL), Veripalvelun sekä Terveystalon yhteydessä. Valtakunnalliset biopankit keräävät näytteensä koko Suomesta. Alueelliset biopankit keräävät näytteensä sairaanhoitopiirien alueelta. Biopankit ovat kehittyneet nopeasti. Ne ovat yhdenmukaistaneet ja kehittäneet väestöaineistojen näyte- ja tietohallintaa. Biopankkitutkimuksen tavoitteenaon terveyden ylläpitäminen, sairauksien hoito sekä ennaltaehkäisy. Biopankkitutkimus lisääntyy geenilääketieteen ja digitalisoitumisen myötä. Samaan aikaan tämän nopean kehittymisen myötä kasvaa tarve eri toimijoiden saumattomalle yhteistyölle. Lisäksi tutkijoiden osaamisen kehittyminen erityisesti lupaprosessissa on tärkeä. Kuitenkin käytännön kokemukset ovat osoittaneet tutkijoiden ja tutkimusryhmien haasteet biopankkitutkimus-prosesseissa.","PeriodicalId":85557,"journal":{"name":"Sosiaalilaaketieteellinen Aikakauslehti","volume":"1 1","pages":""},"PeriodicalIF":0.0,"publicationDate":"2022-09-30","publicationTypes":"Journal Article","fieldsOfStudy":null,"isOpenAccess":false,"openAccessPdf":"","citationCount":null,"resultStr":null,"platform":"Semanticscholar","paperid":"68796130","PeriodicalName":null,"FirstCategoryId":null,"ListUrlMain":null,"RegionNum":0,"RegionCategory":"","ArticlePicture":[],"TitleCN":null,"AbstractTextCN":null,"PMCID":"","EPubDate":null,"PubModel":null,"JCR":null,"JCRName":null,"Score":null,"Total":0}
Puheen, kielen ja kommunikaation vaikeudet lisäävät nuorten oppimis- ja sosiaalisia vaikeuksia, ongelmakäyttäytymistä sekä riskiä tehdä ja uusia rikoksia. Tämän integroivan kirjallisuuskatsauksen tavoitteena oli selvittää, millaista tutkimusta rikostaustaisten nuorten puheen, kielen ja kommunikaation vaikeuksista on olemassa, miten vaikeuksia on arvioitu sekä mitkä ovat niiden esiintyvyys ja ilmenemismuodot. Aineistohaussa valikoituneet 21 tutkimusartikkelia osoittivat, että huolimatta erilaisista arviointimenetelmistä havainnot kielellisiä vaikeuksista olivat tutkimusten kesken samansuuntaiset: 25–64 %:lla rikostaustaisista nuorista ja 3–10 %:lla ikäverrokeista havaittiin kielihäiriö, ja standardoitujen testien ikätasoisiin normisuorituksiin verrattuina rikostaustaisten nuorten kielelliset suoritukset olivat puheen tuoton ja ymmärtämisen osalta enemmän kuin yhden keskihajonnan verran heikommat. Kielelliset vaikeudet tulivat esille tehtävissä, joissa vaadittiin sanaston ja kieliopin hallintaa, lauseiden muodostamista sekä lausetasoisen ja abstraktin kielen ymmärtämistä ja tulkintaa. Vaikeudet ilmenivät myös heikkoina kerronta- ja keskustelutaitoina. Merkittävä yhteys löydettiin rikostaustaisten nuorten kielellisen suoriutumisen ja kuulovian, itsetuhoisen käyttäytymisen, sosiaalisten vaikeuksien sekä päihteidenkäytön välille. Lisäksi rikostaustaisilla nuorilla esiintyi äänihäiriöitä (6 %), änkytystä (8 %) ja artikulaatiohäiriöitä (23 %). Puheen, kielen ja kommunikaation häiriöt aiheuttavat rikoksen tehneille nuorille merkittäviä haasteita selvitä poliisin ja oikeuden kuulusteluissa sekä nuorisorangaistuksen ohjelmissa, joissa toimintamuotona on keskustelu. Jotta näiden nuorten asemaa voitaisiin kohentaa, tarvitaan puheterapiapalvelujen integroimista Rikosseuraamuslaitokseen sekä sen henkilökunnan ja poliisin koulutusta tavoitteena tunnistaa ja ottaa huomioon nuorten kommunikaatiovaikeudet.
{"title":"Rikostaustaisten nuorten puheen, kielen ja kommunikaation vaikeudet","authors":"Seija Pekkala, Leena Urrio, Päivi Rainò","doi":"10.23990/sa.102603","DOIUrl":"https://doi.org/10.23990/sa.102603","url":null,"abstract":"Puheen, kielen ja kommunikaation vaikeudet lisäävät nuorten oppimis- ja sosiaalisia vaikeuksia, ongelmakäyttäytymistä sekä riskiä tehdä ja uusia rikoksia. Tämän integroivan kirjallisuuskatsauksen tavoitteena oli selvittää, millaista tutkimusta rikostaustaisten nuorten puheen, kielen ja kommunikaation vaikeuksista on olemassa, miten vaikeuksia on arvioitu sekä mitkä ovat niiden esiintyvyys ja ilmenemismuodot.\u0000Aineistohaussa valikoituneet 21 tutkimusartikkelia osoittivat, että huolimatta erilaisista arviointimenetelmistä havainnot kielellisiä vaikeuksista olivat tutkimusten kesken samansuuntaiset: 25–64 %:lla rikostaustaisista nuorista ja 3–10 %:lla ikäverrokeista havaittiin kielihäiriö, ja standardoitujen testien ikätasoisiin normisuorituksiin verrattuina rikostaustaisten nuorten kielelliset suoritukset olivat puheen tuoton ja ymmärtämisen osalta enemmän kuin yhden keskihajonnan verran heikommat. Kielelliset vaikeudet tulivat esille tehtävissä, joissa vaadittiin sanaston ja kieliopin hallintaa, lauseiden muodostamista sekä lausetasoisen ja abstraktin kielen ymmärtämistä ja tulkintaa. Vaikeudet ilmenivät myös heikkoina kerronta- ja keskustelutaitoina. Merkittävä yhteys löydettiin rikostaustaisten nuorten kielellisen suoriutumisen ja kuulovian, itsetuhoisen käyttäytymisen, sosiaalisten vaikeuksien sekä päihteidenkäytön välille. Lisäksi rikostaustaisilla nuorilla esiintyi äänihäiriöitä (6 %), änkytystä (8 %) ja artikulaatiohäiriöitä (23 %).\u0000Puheen, kielen ja kommunikaation häiriöt aiheuttavat rikoksen tehneille nuorille merkittäviä haasteita selvitä poliisin ja oikeuden kuulusteluissa sekä nuorisorangaistuksen ohjelmissa, joissa toimintamuotona on keskustelu. Jotta näiden nuorten asemaa voitaisiin kohentaa, tarvitaan puheterapiapalvelujen integroimista Rikosseuraamuslaitokseen sekä sen henkilökunnan ja poliisin koulutusta tavoitteena tunnistaa ja ottaa huomioon nuorten kommunikaatiovaikeudet.","PeriodicalId":85557,"journal":{"name":"Sosiaalilaaketieteellinen Aikakauslehti","volume":"1 1","pages":""},"PeriodicalIF":0.0,"publicationDate":"2022-09-30","publicationTypes":"Journal Article","fieldsOfStudy":null,"isOpenAccess":false,"openAccessPdf":"","citationCount":null,"resultStr":null,"platform":"Semanticscholar","paperid":"68795511","PeriodicalName":null,"FirstCategoryId":null,"ListUrlMain":null,"RegionNum":0,"RegionCategory":"","ArticlePicture":[],"TitleCN":null,"AbstractTextCN":null,"PMCID":"","EPubDate":null,"PubModel":null,"JCR":null,"JCRName":null,"Score":null,"Total":0}
Päivi Fadjukoff, S. Kainulainen, Jari Pirhonen, Terhi Saaranen, Heli Valokivi, Anneli Vauhkonen
Ihmisen hyvinvointi on moniulotteinen ilmiö, joka ei ole pelkistettävissä yksilötasolle ja hyvän terveyden käsitteisiin. Liittyminen ja yhteenkuuluvuus toisiin on ihmisen keskeinen perustarve, ja tässä katsausartikkelissa jäsennämme niitä eri näkökulmia, joita eri tieteenalat ja tarkastelutavat tarjoavat sosiaalisen hyvinvoinnin ymmärtämiseksi. Sosiaalinen hyvinvointi rakentuu ja muovautuu koko elämän ajan yksilön vuorovaikutuksessa ryhmänsä, yhteisöjensä ja yhteiskunnan kanssa. Yksilöiden välisten erojen lisäksi myös yhteiskunnat eroavat keskimääräisestä hyvinvoinnistaan, samoin eri väestöryhmät ja yhteisöt yhteiskunnan sisällä. Sosiaalista hyvinvointia voidaankin arvioida myös globaalista näkökulmasta kansakunnan, etnisyyden ja väestön suhteellisena taloudellisena ja kulttuurisena asemana. Kuuluminen välittävään omaan ryhmään on ratkaiseva tekijä yksilön hyvinvoinnin ja toimintakyvyn kannalta. Sosiaalista hyvinvointia voidaan näin ollen ymmärtää kokonaisuutena vain monitieteisesti tarkastellen. Sosiaalinen hyvinvointi on yksilötasolla usein varsin pysyvää, myös kumulatiivisen luonteensa vuoksi; onnistunut psykososiaalinen kehitys mahdollistaa luottamuksen ja tukevat ihmissuhteet, jotka puolestaan tukevat edelleen hyvinvointia. Kriisissä sosiaalinen hyvinvointi voi kuitenkin yhtäkkiä muuttua, jos sen tärkeät tukirakenteet romahtavat. Pandemia-ajan tiukkojen rajoitusten seuraukset osoittavat, että sosiaalisen hyvinvoinnin on oltava ytimessä terveys- ja sosiaalipalveluja järjestettäessä. Kapealla ja lyhytnäköisellä sairauksien ehkäisyllä voikin olla vakavia kielteisiä vaikutuksia sosiaaliseen hyvinvointiin, mikä puolestaan heikentää terveyttä lisäten sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmän taakkaa.
{"title":"Sosiaalinen hyvinvointi turvaa terveyttä","authors":"Päivi Fadjukoff, S. Kainulainen, Jari Pirhonen, Terhi Saaranen, Heli Valokivi, Anneli Vauhkonen","doi":"10.23990/sa.111453","DOIUrl":"https://doi.org/10.23990/sa.111453","url":null,"abstract":"Ihmisen hyvinvointi on moniulotteinen ilmiö, joka ei ole pelkistettävissä yksilötasolle ja hyvän terveyden käsitteisiin. Liittyminen ja yhteenkuuluvuus toisiin on ihmisen keskeinen perustarve, ja tässä katsausartikkelissa jäsennämme niitä eri näkökulmia, joita eri tieteenalat ja tarkastelutavat tarjoavat sosiaalisen hyvinvoinnin ymmärtämiseksi. Sosiaalinen hyvinvointi rakentuu ja muovautuu koko elämän ajan yksilön vuorovaikutuksessa ryhmänsä, yhteisöjensä ja yhteiskunnan kanssa. Yksilöiden välisten erojen lisäksi myös yhteiskunnat eroavat keskimääräisestä hyvinvoinnistaan, samoin eri väestöryhmät ja yhteisöt yhteiskunnan sisällä. Sosiaalista hyvinvointia voidaankin arvioida myös globaalista näkökulmasta kansakunnan, etnisyyden ja väestön suhteellisena taloudellisena ja kulttuurisena asemana. Kuuluminen välittävään omaan ryhmään on ratkaiseva tekijä yksilön hyvinvoinnin ja toimintakyvyn kannalta. Sosiaalista hyvinvointia voidaan näin ollen ymmärtää kokonaisuutena vain monitieteisesti tarkastellen. \u0000 \u0000Sosiaalinen hyvinvointi on yksilötasolla usein varsin pysyvää, myös kumulatiivisen luonteensa vuoksi; onnistunut psykososiaalinen kehitys mahdollistaa luottamuksen ja tukevat ihmissuhteet, jotka puolestaan tukevat edelleen hyvinvointia. Kriisissä sosiaalinen hyvinvointi voi kuitenkin yhtäkkiä muuttua, jos sen tärkeät tukirakenteet romahtavat. Pandemia-ajan tiukkojen rajoitusten seuraukset osoittavat, että sosiaalisen hyvinvoinnin on oltava ytimessä terveys- ja sosiaalipalveluja järjestettäessä. Kapealla ja lyhytnäköisellä sairauksien ehkäisyllä voikin olla vakavia kielteisiä vaikutuksia sosiaaliseen hyvinvointiin, mikä puolestaan heikentää terveyttä lisäten sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmän taakkaa.","PeriodicalId":85557,"journal":{"name":"Sosiaalilaaketieteellinen Aikakauslehti","volume":"23 15 1","pages":""},"PeriodicalIF":0.0,"publicationDate":"2022-09-30","publicationTypes":"Journal Article","fieldsOfStudy":null,"isOpenAccess":false,"openAccessPdf":"","citationCount":null,"resultStr":null,"platform":"Semanticscholar","paperid":"68795984","PeriodicalName":null,"FirstCategoryId":null,"ListUrlMain":null,"RegionNum":0,"RegionCategory":"","ArticlePicture":[],"TitleCN":null,"AbstractTextCN":null,"PMCID":"","EPubDate":null,"PubModel":null,"JCR":null,"JCRName":null,"Score":null,"Total":0}
Maailman terveysjärjestön (WHO) eurooppalaisen lasten ja nuorten terveysstrategian mukaan osallisuus on ratkaisevan tärkeä tekijä palvelujen kehittämisessä. Useat kansalliset ja kansainväliset terveyspoliittiset ohjelmat ovat asettaneet tavoitteeksi lapsen osallisuuden vahvistamisen. Terveystieteellisessä tutkimuksessa on tutkittu pääsääntöisesti kouluikäisten lasten osallisuutta aikuisten näkökulmasta. Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata, kenen näkökulmasta ja millä menetelmillä pikkulastenosallisuutta on tutkittu sekä kuvata tekijöitä, jotka vaikuttavat pikkulapsen osallisuuteen perusterveydenhuollon hoitotyössä. Tutkimusmenetelmänä käytettiin scoping-katsausta. Aineistonkeruu toteutettiin Medic-, Cinahl-, Medline-, PubMed-, Web of Science-, Cochrane Library-, JBI Connect- ja ASSIA-tietokantoihin sekä manuaalisesti täydentämällä. Kaksoiskappaleiden poiston jälkeen tuloksina saatiin 1 503 viitettä, joista katsaukseen valittiin 24. Aineistoa kvantifioitiin sekä analysoitiin induktiivisesti. Lapsen näkökulman kuvaamiseen oli käytetty enemmän kvalitatiivisia menetelmiä ja aikuisten näkökulman kuvaamiseen kvantitatiivisia menetelmiä. Osallisuuden mittaamiseen oli käytetty kahdeksaa validoitua mittaria. Aineistosta tunnistettiin viisi osallisuuteen vaikuttavaa teemaa: lapseen, vanhempaan ja ammattilaiseen liittyvät tekijät, lapsen kohtaamisessa käytetyt hoitotyön keinot sekä perusterveydenhuollon ulkoiset olosuhteet. Hoitotyön keinoina kuvattiin holistinen lähestymistapa, perhelähtöinen hoitotyö, dialoginen sekä lapsilähtöinen vuorovaikutus, kommunikaatiomenetelmien käyttö, informaation jakaminen sekä lapsen toimijuuden tukeminen. Lapsen osallisuutta hoitotilanteessa voidaan parantaa lisäämällä lapsen havainnointia ja tukemalla vanhempien sekä muiden lapsen kanssa toimivien aikuisten lapsimyönteisyyttä. Lasten osallisuutta voidaan organisaatiotasolla edistää luomalla lapsimyönteistä kulttuuria ja varmistamalla ammattilaisten riittävä osaaminen. Osallisuuden tukemiseksi tarvitaan lisää tutkimustietoa, joka perustuu lapsen havainnointiin ja aitoon kuulemiseen. Jatkossa lasten osallisuutta on lisättävä tutkimusten toteuttamisessa.
根据世界卫生组织（世界卫生组织）《欧洲儿童和青年健康战略》，包容是发展服务的一个关键因素。一些国家和国际卫生政策方案设定了加强儿童参与的目标。在健康科学研究中，学龄儿童的参与主要从成年人的角度进行研究。这项研究的目的是描述从谁的角度和通过什么方法研究了幼儿的参与，并描述了影响幼儿参与初级卫生保健的因素。采用范围调查作为研究方法。数据收集在Medic、Cinahl、Medline、PubMed、Web of Science、Cochrane Library、JBI Connect和ASSIA数据库中进行，并进行手动补充。删除重复项后，共获得1503篇参考文献，其中24篇被选中进行审查。对数据进行了量化和归纳分析。更多的定性方法用于描述儿童的视角，而定量方法用于描述成年人的视角。八项经验证的指标用于衡量参与情况。从数据中确定了影响参与的五个主题：与儿童、父母和专业人员有关的因素、与儿童见面时使用的护理手段以及初级卫生保健的外部条件。护理方法被描述为整体方法、以家庭为导向的护理、对话和以儿童为导向的互动、使用沟通方法、共享信息和支持儿童的代理。通过增加对儿童的观察，并支持父母和其他与儿童一起工作的成年人对儿童的友好态度，可以改善儿童对护理情况的参与。可以通过创造一种有利于儿童的文化和确保专业人员的足够能力，在组织层面促进儿童的参与。为了支持包容性，需要更多基于儿童观察和真实听力的研究。今后，必须增加儿童参与研究的程度。
{"title":"Pikkulapsen osallisuus perusterveydenhuollon hoitotilanteessa","authors":"Laura Ortju, Päivi Kankkunen, Ari Haaranen","doi":"10.23990/sa.102858","DOIUrl":"https://doi.org/10.23990/sa.102858","url":null,"abstract":"Maailman terveysjärjestön (WHO) eurooppalaisen lasten ja nuorten terveysstrategian mukaan osallisuus on ratkaisevan tärkeä tekijä palvelujen kehittämisessä. Useat kansalliset ja kansainväliset terveyspoliittiset ohjelmat ovat asettaneet tavoitteeksi lapsen osallisuuden vahvistamisen. Terveystieteellisessä tutkimuksessa on tutkittu pääsääntöisesti kouluikäisten lasten osallisuutta aikuisten näkökulmasta.\u0000Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata, kenen näkökulmasta ja millä menetelmillä pikkulastenosallisuutta on tutkittu sekä kuvata tekijöitä, jotka vaikuttavat pikkulapsen osallisuuteen perusterveydenhuollon hoitotyössä. Tutkimusmenetelmänä käytettiin scoping-katsausta. Aineistonkeruu toteutettiin Medic-, Cinahl-, Medline-, PubMed-, Web of Science-, Cochrane Library-, JBI Connect- ja ASSIA-tietokantoihin sekä manuaalisesti täydentämällä. Kaksoiskappaleiden poiston jälkeen tuloksina saatiin 1 503 viitettä, joista katsaukseen valittiin 24. Aineistoa kvantifioitiin sekä analysoitiin induktiivisesti.\u0000Lapsen näkökulman kuvaamiseen oli käytetty enemmän kvalitatiivisia menetelmiä ja aikuisten näkökulman kuvaamiseen kvantitatiivisia menetelmiä. Osallisuuden mittaamiseen oli käytetty kahdeksaa validoitua mittaria. Aineistosta tunnistettiin viisi osallisuuteen vaikuttavaa teemaa: lapseen, vanhempaan ja ammattilaiseen liittyvät tekijät, lapsen kohtaamisessa käytetyt hoitotyön keinot sekä perusterveydenhuollon ulkoiset olosuhteet. Hoitotyön keinoina kuvattiin holistinen lähestymistapa, perhelähtöinen hoitotyö, dialoginen sekä lapsilähtöinen vuorovaikutus, kommunikaatiomenetelmien käyttö, informaation jakaminen sekä lapsen toimijuuden tukeminen.\u0000Lapsen osallisuutta hoitotilanteessa voidaan parantaa lisäämällä lapsen havainnointia ja tukemalla vanhempien sekä muiden lapsen kanssa toimivien aikuisten lapsimyönteisyyttä. Lasten osallisuutta voidaan organisaatiotasolla edistää luomalla lapsimyönteistä kulttuuria ja varmistamalla ammattilaisten riittävä osaaminen. Osallisuuden tukemiseksi tarvitaan lisää tutkimustietoa, joka perustuu lapsen havainnointiin ja aitoon kuulemiseen. Jatkossa lasten osallisuutta on lisättävä tutkimusten toteuttamisessa.","PeriodicalId":85557,"journal":{"name":"Sosiaalilaaketieteellinen Aikakauslehti","volume":"1 1","pages":""},"PeriodicalIF":0.0,"publicationDate":"2022-09-30","publicationTypes":"Journal Article","fieldsOfStudy":null,"isOpenAccess":false,"openAccessPdf":"","citationCount":null,"resultStr":null,"platform":"Semanticscholar","paperid":"68795556","PeriodicalName":null,"FirstCategoryId":null,"ListUrlMain":null,"RegionNum":0,"RegionCategory":"","ArticlePicture":[],"TitleCN":null,"AbstractTextCN":null,"PMCID":"","EPubDate":null,"PubModel":null,"JCR":null,"JCRName":null,"Score":null,"Total":0}
Huolimatta terveydenhuollon kustannus- ja vaikuttavuusmittareiden kansallisesta kehitystyöstä, Suomessa on niukasti vertailukelpoista tietoa sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen asiakas- ja potilasturvallisuudesta. Vuonna 2020 alkaneen valtioneuvoston kanslian selvitys- ja tutkimushankkeen ”Potilas- ja asiakasturvallisuuden kansallinen tilannekuva ja seurantamenettelyt” yhtenä tavoitteena oli selvittää asiakas- ja potilasturvallisuuden mittaamista ja menettelyjä Suomessa. Tässä artikkelissa raportoidaan kyselytutkimuksen havainnot sosiaali- ja kehitysvammaishuollon käyttämistä indikaattoreista. Asiantuntijatyönä selvitettiin kansainvälisiä ja Suomessa käytössä olevia mittareita ja menettelyjä, joita tunnistettiin kaikkiaan noin 200. Joukossa oli 79 RAI-järjestelmän mittaria. Indikaattorit koottiin Webropol-kyselyyn. Sosiaalihuollon kysely kohdennettiin ympärivuorokautisiin laitos- ja asumispalveluihin, kotiin vietäviin palveluihin sekä kehitysvammahuoltoon. Kysely lähetettiin 170 sosiaalipalvelujen organisaatiolle, joista 87 (51%) vastasi. Vastanneissa organisaatioissa oli käytössä keskimäärin 56 asiakas- ja potilasturvallisuusindikaattoria 94:stä; eniten maakunnallisilla hyvinvointikuntayhtymillä (69 kpl), yliopistosairaalakaupungeilla (64 kpl) ja keskussairaalakaupungeilla (61 kpl). Yleisimmin seuratut indikaattorit koskivat johtamista ja organisaatiota, vaaratapahtumien raportointia sekä asiakaspalautteita ja reklamaatioita, mutta seurattujen indikaattorien määrissä oli suurta vaihtelua organisaatioiden välillä. Lisäksi RAI-järjestelmän mittareita käytti noin puolet vastaajista laitoshoidossa ja asumispalveluissa sekä kotiin vietävissä palveluissa. Asiakas- ja potilasturvallisuusindikaattoreita oli käytössä kyselyyn vastanneissa sosiaalipalveluissa kohtalaisesti, omavalvontaohjeiden viitoittamana, mutta seuranta vaikutti epäyhtenäiseltä ja pääasiassa reaktiiviselta. Jatkotutkimusta tarvitaan siitä, kuinka järjestelmällisesti, avoimesti ja terveydenhuollon toimintaan integroituneena indikaattoreita käytetään, sekä siitä, mikä yhteys seurattavien indikaattorien määrällä on asiakasturvallisuuden tasoon.
{"title":"Asiakas- ja potilasturvallisuusindikaattorit ympärivuorokautisissa ja kotiin vietävissä sekä kehitysvammahuollon palveluissa vuonna 2020 – valtakunnallinen kartoitus","authors":"Heli Vaartio-Rajalin, Auvo Rauhala, Tuija Ikonen","doi":"10.23990/sa.108015","DOIUrl":"https://doi.org/10.23990/sa.108015","url":null,"abstract":"Huolimatta terveydenhuollon kustannus- ja vaikuttavuusmittareiden kansallisesta kehitystyöstä, Suomessa on niukasti vertailukelpoista tietoa sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen asiakas- ja potilasturvallisuudesta. Vuonna 2020 alkaneen valtioneuvoston kanslian selvitys- ja tutkimushankkeen ”Potilas- ja asiakasturvallisuuden kansallinen tilannekuva ja seurantamenettelyt” yhtenä tavoitteena oli selvittää asiakas- ja potilasturvallisuuden mittaamista ja menettelyjä Suomessa. Tässä artikkelissa raportoidaan kyselytutkimuksen havainnot sosiaali- ja kehitysvammaishuollon käyttämistä indikaattoreista.\u0000Asiantuntijatyönä selvitettiin kansainvälisiä ja Suomessa käytössä olevia mittareita ja menettelyjä, joita tunnistettiin kaikkiaan noin 200. Joukossa oli 79 RAI-järjestelmän mittaria. Indikaattorit koottiin Webropol-kyselyyn. Sosiaalihuollon kysely kohdennettiin ympärivuorokautisiin laitos- ja asumispalveluihin, kotiin vietäviin palveluihin sekä kehitysvammahuoltoon. Kysely lähetettiin 170 sosiaalipalvelujen organisaatiolle, joista 87 (51%) vastasi.\u0000Vastanneissa organisaatioissa oli käytössä keskimäärin 56 asiakas- ja potilasturvallisuusindikaattoria 94:stä; eniten maakunnallisilla hyvinvointikuntayhtymillä (69 kpl), yliopistosairaalakaupungeilla (64 kpl) ja keskussairaalakaupungeilla (61 kpl). Yleisimmin seuratut indikaattorit koskivat johtamista ja organisaatiota, vaaratapahtumien raportointia sekä asiakaspalautteita ja reklamaatioita, mutta seurattujen indikaattorien määrissä oli suurta vaihtelua organisaatioiden välillä. Lisäksi RAI-järjestelmän mittareita käytti noin puolet vastaajista laitoshoidossa ja asumispalveluissa sekä kotiin vietävissä palveluissa.\u0000Asiakas- ja potilasturvallisuusindikaattoreita oli käytössä kyselyyn vastanneissa sosiaalipalveluissa kohtalaisesti, omavalvontaohjeiden viitoittamana, mutta seuranta vaikutti epäyhtenäiseltä ja pääasiassa reaktiiviselta. Jatkotutkimusta tarvitaan siitä, kuinka järjestelmällisesti, avoimesti ja terveydenhuollon toimintaan integroituneena indikaattoreita käytetään, sekä siitä, mikä yhteys seurattavien indikaattorien määrällä on asiakasturvallisuuden tasoon.","PeriodicalId":85557,"journal":{"name":"Sosiaalilaaketieteellinen Aikakauslehti","volume":"1 1","pages":""},"PeriodicalIF":0.0,"publicationDate":"2022-09-30","publicationTypes":"Journal Article","fieldsOfStudy":null,"isOpenAccess":false,"openAccessPdf":"","citationCount":null,"resultStr":null,"platform":"Semanticscholar","paperid":"47811970","PeriodicalName":null,"FirstCategoryId":null,"ListUrlMain":null,"RegionNum":0,"RegionCategory":"","ArticlePicture":[],"TitleCN":null,"AbstractTextCN":null,"PMCID":"","EPubDate":null,"PubModel":null,"JCR":null,"JCRName":null,"Score":null,"Total":0}
Moona Huhtakangas, Mimmi Tolvanen, H. Kyngäs, Outi Kanste
Runsas palvelutarve aiheuttaa haasteita sekä asiakkaille itselleen että terveyspalvelujärjestelmälle asiakkaiden pyrkiessä saamaan tarpeitaan vastaavaa hoitoa. Vuorovaikutus on tärkeää asiakkaan ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden kohtaamisissa. Tutkimuksen tarkoituksena oli vertailla lyhyt- ja pitkäaikaisesti paljon terveyspalveluja tarvitsevien asiakkaiden näkemyksiä vuorovaikutuksesta terveydenhuollon ammattihenkilöiden kanssa. Lisäksi tarkoituksena oli testata samalla kohderyhmällä Patient-Professional Interaction Questionnaire PPIQ-mittarin faktorirakenteen yhdenmukaisuutta. Aineisto kerättiin erään kaupungin hyvinvointipalveluiden pitkäaikaisesti (n=234) ja lyhytaikaisesti (n=261) paljon terveyspalveluja tarvitsevilta asiakkailta tammi-heinäkuussa 2020. Mittari sisälsi 16 vuorovaikutusta arvioivaa väittämää, jotka muodostavat neljä ulottuvuutta: tehokas kommunikaatio; kiinnostus asiakkaan näkemyksiä kohtaan; empatia; asiakkaan osallistaminen hoitoon. Kukin ulottuvuus sisälsi neljä väittämää. Aineisto analysoitiin Pearsonin khiin neliö -testillä, keski- ja hajontaluvuilla sekä Mann-Whitney U -testillä. Mittarin sisäistä johdonmukaisuutta arvioitiin Cronbachin alpha -reliabiliteettikertoimella ja mittausinvarianssia useamman ryhmän konfirmatorisella faktorianalyysillä. Pitkäaikaisesti paljon terveyspalveluja tarvitsevat asiakkaat arvioivat vuorovaikutuksen ammattihenkilöiden kanssa keskimäärin heikommaksi kuin lyhytaikaisesti paljon terveyspalveluja tarvitsevat asiakkaat. Asiakkaan hoitoon osallistaminen oli keskeinen vuorovaikutukseen liittyvä tekijä pitkäaikaisesti paljon terveyspalveluja tarvitsevien asiakkaiden arvioimana. Useamman ryhmän konfirmatorisen faktorianalyysin perusteella PPIQ-mittarin rakenne ja lataukset olivat samanlaiset lyhyt- ja pitkäaikaisesti paljon terveyspalveluja tarvitsevien asiakkaiden ryhmissä, mutta vastaukset eri väittämiin vaihtelivat ryhmien välillä. Paljon terveyspalveluja tarvitsevan asiakkaan ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden välinen toimiva vuorovaikutus on tärkeä osa asiakaslähtöisiä terveyspalveluja.
{"title":"Vuorovaikutus terveydenhuollon ammattihenkilöiden kanssa paljon terveyspalveluja tarvitsevien asiakkaiden arvioimana","authors":"Moona Huhtakangas, Mimmi Tolvanen, H. Kyngäs, Outi Kanste","doi":"10.23990/sa.107362","DOIUrl":"https://doi.org/10.23990/sa.107362","url":null,"abstract":"Runsas palvelutarve aiheuttaa haasteita sekä asiakkaille itselleen että terveyspalvelujärjestelmälle asiakkaiden pyrkiessä saamaan tarpeitaan vastaavaa hoitoa. Vuorovaikutus on tärkeää asiakkaan ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden kohtaamisissa. Tutkimuksen tarkoituksena oli vertailla lyhyt- ja pitkäaikaisesti paljon terveyspalveluja tarvitsevien asiakkaiden näkemyksiä vuorovaikutuksesta terveydenhuollon ammattihenkilöiden kanssa. Lisäksi tarkoituksena oli testata samalla kohderyhmällä Patient-Professional Interaction Questionnaire PPIQ-mittarin faktorirakenteen yhdenmukaisuutta.\u0000Aineisto kerättiin erään kaupungin hyvinvointipalveluiden pitkäaikaisesti (n=234) ja lyhytaikaisesti (n=261) paljon terveyspalveluja tarvitsevilta asiakkailta tammi-heinäkuussa 2020. Mittari sisälsi 16 vuorovaikutusta arvioivaa väittämää, jotka muodostavat neljä ulottuvuutta: tehokas kommunikaatio; kiinnostus asiakkaan näkemyksiä kohtaan; empatia; asiakkaan osallistaminen hoitoon. Kukin ulottuvuus sisälsi neljä väittämää. Aineisto analysoitiin Pearsonin khiin neliö -testillä, keski- ja hajontaluvuilla sekä Mann-Whitney U -testillä. Mittarin sisäistä johdonmukaisuutta arvioitiin Cronbachin alpha -reliabiliteettikertoimella ja mittausinvarianssia useamman ryhmän konfirmatorisella faktorianalyysillä.\u0000Pitkäaikaisesti paljon terveyspalveluja tarvitsevat asiakkaat arvioivat vuorovaikutuksen ammattihenkilöiden kanssa keskimäärin heikommaksi kuin lyhytaikaisesti paljon terveyspalveluja tarvitsevat asiakkaat. Asiakkaan hoitoon osallistaminen oli keskeinen vuorovaikutukseen liittyvä tekijä pitkäaikaisesti paljon terveyspalveluja tarvitsevien asiakkaiden arvioimana. Useamman ryhmän konfirmatorisen faktorianalyysin perusteella PPIQ-mittarin rakenne ja lataukset olivat samanlaiset lyhyt- ja pitkäaikaisesti paljon terveyspalveluja tarvitsevien asiakkaiden ryhmissä, mutta vastaukset eri väittämiin vaihtelivat ryhmien välillä.\u0000Paljon terveyspalveluja tarvitsevan asiakkaan ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden välinen toimiva vuorovaikutus on tärkeä osa asiakaslähtöisiä terveyspalveluja.","PeriodicalId":85557,"journal":{"name":"Sosiaalilaaketieteellinen Aikakauslehti","volume":"1 1","pages":""},"PeriodicalIF":0.0,"publicationDate":"2022-09-30","publicationTypes":"Journal Article","fieldsOfStudy":null,"isOpenAccess":false,"openAccessPdf":"","citationCount":null,"resultStr":null,"platform":"Semanticscholar","paperid":"68796212","PeriodicalName":null,"FirstCategoryId":null,"ListUrlMain":null,"RegionNum":0,"RegionCategory":"","ArticlePicture":[],"TitleCN":null,"AbstractTextCN":null,"PMCID":"","EPubDate":null,"PubModel":null,"JCR":null,"JCRName":null,"Score":null,"Total":0}
京公网安备 11010802042870号
京ICP备2023020795号-1
扫码关注我们
求助内容：
应助结果提醒方式：