Hanna-Leena Ristimäki, Johanna Ruusuvuori, Sanni Tiitinen, Pirjo Juvonen-Posti
Tarvitaan laajasti erilaisia joustoja ja toimenpiteitä, jotta ihmiset pystyvät osallistumaan työelämään erilaisista työkyvyn lähtökohdista. Tässä tutkimuksessa keskitymme työterveysneuvotteluun, joka on työterveysyhteistyön keskeinen keino tukea työntekijän työkykyä ja työhön paluuta pidemmän sairauspoissaolon jälkeen. Neuvottelussa päätetään yhdessä työntekijän, työnantajaa edustavan esihenkilön ja työterveyshuollon edustajien kanssa muun muassa tarvittavista työn muutoksista ja työhön paluun aikaisesta toimeentulon rakentumisesta. Tarkastelemme työmotivaatioon kytkeytyviä puhetapoja ja niiden säännönmukaista ilmenemistä työterveysneuvottelun vuorovaikutuksen aikana. Tutkimuksen aineisto muodostuu työterveysneuvottelujen videotaltioinneista (n=14). Analyysissa käytämme diskursiivista psykologiaa, jäsenyyskategoria-analyysia ja keskustelunanalyysia. Laadullinen analyysimme näyttää kolme päätulosta. Ensinnäkin osoitamme, miten työntekijät kohtelevat oman työhön paluun motivaationsa kuvaamista relevanttina tässä institutionaalisessa kontekstissa ja miten he suhteuttavat työmotivaatiotaan työkyvyn rajoitteisiin. Tämän tasapainottelun esitämme ilmentävän työhön palaavan henkilön kategoriaan orientoitumista, mutta myös oman työntekijyyden vahvistamista neuvottelutilanteessa. Toiseksi näytämme, kuinka kaikki keskusteluun osallistujat kohtelevat korkeaa työmotivaatiota jaettuna pohjaoletuksena ja rakentavat siten yhdessä moraalidiskurssia. Kolmanneksi osoitamme, että työntekijät voivat oman työmotivaationsa kuvaamisella joko 1) hyväksyä kannanoton tarvittavasta työhön paluun ratkaisusta, mutta kyseenalaistaa sen perusteluna esitetyn kuvauksen itsestään, tai 2) hyväksyä aiemmin esitetyn kannanoton perusteen, mutta vastustaa passiivisesti vuorovaikutuksen etenemistä kannanoton suuntaan. Tuloksemme valottavat suomalaisen työelämän kulttuurisia ja moraalisia odotuksia sekä niiden tilanteista ja neuvottelutoimintaan kiinnittyvää rakentumista työterveysneuvottelussa. Kulttuuriset ja moraaliset oletukset olisi tarpeen huomioida työterveyshuollon ja työelämän käytänteissä.
{"title":"Työmotivaation rakentuminen työterveysneuvottelun vuorovaikutuksessa: tasapainottelua halukkuuden ja haasteiden välillä","authors":"Hanna-Leena Ristimäki, Johanna Ruusuvuori, Sanni Tiitinen, Pirjo Juvonen-Posti","doi":"10.23990/sa.109511","DOIUrl":"https://doi.org/10.23990/sa.109511","url":null,"abstract":"Tarvitaan laajasti erilaisia joustoja ja toimenpiteitä, jotta ihmiset pystyvät osallistumaan työelämään erilaisista työkyvyn lähtökohdista. Tässä tutkimuksessa keskitymme työterveysneuvotteluun, joka on työterveysyhteistyön keskeinen keino tukea työntekijän työkykyä ja työhön paluuta pidemmän sairauspoissaolon jälkeen. Neuvottelussa päätetään yhdessä työntekijän, työnantajaa edustavan esihenkilön ja työterveyshuollon edustajien kanssa muun muassa tarvittavista työn muutoksista ja työhön paluun aikaisesta toimeentulon rakentumisesta. Tarkastelemme työmotivaatioon kytkeytyviä puhetapoja ja niiden säännönmukaista ilmenemistä työterveysneuvottelun vuorovaikutuksen aikana. Tutkimuksen aineisto muodostuu työterveysneuvottelujen videotaltioinneista (n=14). Analyysissa käytämme diskursiivista psykologiaa, jäsenyyskategoria-analyysia ja keskustelunanalyysia. Laadullinen analyysimme näyttää kolme päätulosta. Ensinnäkin osoitamme, miten työntekijät kohtelevat oman työhön paluun motivaationsa kuvaamista relevanttina tässä institutionaalisessa kontekstissa ja miten he suhteuttavat työmotivaatiotaan työkyvyn rajoitteisiin. Tämän tasapainottelun esitämme ilmentävän työhön palaavan henkilön kategoriaan orientoitumista, mutta myös oman työntekijyyden vahvistamista neuvottelutilanteessa. Toiseksi näytämme, kuinka kaikki keskusteluun osallistujat kohtelevat korkeaa työmotivaatiota jaettuna pohjaoletuksena ja rakentavat siten yhdessä moraalidiskurssia. Kolmanneksi osoitamme, että työntekijät voivat oman työmotivaationsa kuvaamisella joko 1) hyväksyä kannanoton tarvittavasta työhön paluun ratkaisusta, mutta kyseenalaistaa sen perusteluna esitetyn kuvauksen itsestään, tai 2) hyväksyä aiemmin esitetyn kannanoton perusteen, mutta vastustaa passiivisesti vuorovaikutuksen etenemistä kannanoton suuntaan. Tuloksemme valottavat suomalaisen työelämän kulttuurisia ja moraalisia odotuksia sekä niiden tilanteista ja neuvottelutoimintaan kiinnittyvää rakentumista työterveysneuvottelussa. Kulttuuriset ja moraaliset oletukset olisi tarpeen huomioida työterveyshuollon ja työelämän käytänteissä.","PeriodicalId":85557,"journal":{"name":"Sosiaalilaaketieteellinen Aikakauslehti","volume":"1 1","pages":""},"PeriodicalIF":0.0,"publicationDate":"2022-12-13","publicationTypes":"Journal Article","fieldsOfStudy":null,"isOpenAccess":false,"openAccessPdf":"","citationCount":null,"resultStr":null,"platform":"Semanticscholar","paperid":"68796347","PeriodicalName":null,"FirstCategoryId":null,"ListUrlMain":null,"RegionNum":0,"RegionCategory":"","ArticlePicture":[],"TitleCN":null,"AbstractTextCN":null,"PMCID":"","EPubDate":null,"PubModel":null,"JCR":null,"JCRName":null,"Score":null,"Total":0}
Pia Hakamäki, Vesa Saaristo, Pirjo Lindfors, T. Ståhl
Pitkittynyt työttömyys voidaan katkaista lyhytkestoisella tukityöllistämisellä, jolla voi olla vaikutusta työttömien hyvinvointiin, terveyteen ja toimintakykyyn. Työllistäminen voi vaikuttaa myös perusterveydenhuollon avopalvelujen käyttöön esimerkiksi tuomalla näkyväksi piilevää palvelutarvetta. Artikkelissa tutkitaan harvaan asutun kunnan tukityöllistämistoimenpiteisiin osallistuneiden ja työllistämisen ulkopuolelle jääneiden perusterveydenhuollon avopalvelujen käyttöä viiden vuoden aikana (2 vuotta ennen ja jälkeen interventiovuoden). Tutkimusjoukkona olivat yli 500 päivää työttömänä olleet. Yksilötason tiedot poimittiin rekistereistä kokonaisotantana (ikä: 17–63 vuotta, sukupuoli: 61 % miehiä, 39 % naisia, N = 152). Tiedot perustuivat kolmeen eri rekisteriin: Kelan työttömyysturvatiedot, Pudasjärven kaupungin työllistämispalvelujen asiakastiedot ja Oulunkaaren kuntayhtymän potilasrekisteri. Tutkimusjoukosta muodostettiin kaksi pseudonymisoitua ryhmää: interventioryhmä eli tukityöllistetyt (n = 67) ja vertailuryhmä (n = 85). Aineisto analysoitiin kvantiiliregressiolla. Tulosten mukaan interventio- ja vertailuryhmien terveyspalveluiden käytössä oli eroja ja palvelujen käyttö jakautui epätasaisesti molemmissa tutkimusryhmissä. Interventioryhmässä käynnit lisääntyivät intervention jälkeisen vuoden loppuun asti, mutta vähenivät sitä seuraavana vuonna 2016. Vertailuryhmän käynnit lisääntyivät koko seuranta-ajan vuoteen 2016 saakka. Palvelujen käyttö ei jakaantunut tasaisesti, vaan 17 prosenttia käytti puolet kaikista palveluista. Paljon palveluja käyttäneiden osuudet erosivat interventio- ja vertailuryhmän välillä. Interventioryhmässä paljon palveluja käyttäneiden palvelujen käyttö oli tilastollisesti merkitsevästi matalampaa kuin vertailuryhmässä (p=0,000–0,002). Pitkäaikaistyöttömille kohdennetun tuen ja työllistämistoimenpiteiden arvioinnin näkökulmasta tietoa perusterveydenhuollon avopalveluiden käytöstä tarvitaan. Relevanttia rekisteritietoa on harvoin käytössä.
{"title":"Tukityöllistäminen interventiona ja sen vaikutus perusterveydenhuollon palvelujen käyttöön","authors":"Pia Hakamäki, Vesa Saaristo, Pirjo Lindfors, T. Ståhl","doi":"10.23990/sa.103415","DOIUrl":"https://doi.org/10.23990/sa.103415","url":null,"abstract":"Pitkittynyt työttömyys voidaan katkaista lyhytkestoisella tukityöllistämisellä, jolla voi olla vaikutusta työttömien hyvinvointiin, terveyteen ja toimintakykyyn. Työllistäminen voi vaikuttaa myös perusterveydenhuollon avopalvelujen käyttöön esimerkiksi tuomalla näkyväksi piilevää palvelutarvetta. Artikkelissa tutkitaan harvaan asutun kunnan tukityöllistämistoimenpiteisiin osallistuneiden ja työllistämisen ulkopuolelle jääneiden perusterveydenhuollon avopalvelujen käyttöä viiden vuoden aikana (2 vuotta ennen ja jälkeen interventiovuoden). Tutkimusjoukkona olivat yli 500 päivää työttömänä olleet.\u0000Yksilötason tiedot poimittiin rekistereistä kokonaisotantana (ikä: 17–63 vuotta, sukupuoli: 61 % miehiä, 39 % naisia, N = 152). Tiedot perustuivat kolmeen eri rekisteriin: Kelan työttömyysturvatiedot, Pudasjärven kaupungin työllistämispalvelujen asiakastiedot ja Oulunkaaren kuntayhtymän potilasrekisteri. Tutkimusjoukosta muodostettiin kaksi pseudonymisoitua ryhmää: interventioryhmä eli tukityöllistetyt (n = 67) ja vertailuryhmä (n = 85). Aineisto analysoitiin kvantiiliregressiolla.\u0000Tulosten mukaan interventio- ja vertailuryhmien terveyspalveluiden käytössä oli eroja ja palvelujen käyttö jakautui epätasaisesti molemmissa tutkimusryhmissä. Interventioryhmässä käynnit lisääntyivät intervention jälkeisen vuoden loppuun asti, mutta vähenivät sitä seuraavana vuonna 2016. Vertailuryhmän käynnit lisääntyivät koko seuranta-ajan vuoteen 2016 saakka. Palvelujen käyttö ei jakaantunut tasaisesti, vaan 17 prosenttia käytti puolet kaikista palveluista. Paljon palveluja käyttäneiden osuudet erosivat interventio- ja vertailuryhmän välillä. Interventioryhmässä paljon palveluja käyttäneiden palvelujen käyttö oli tilastollisesti merkitsevästi matalampaa kuin vertailuryhmässä (p=0,000–0,002). Pitkäaikaistyöttömille kohdennetun tuen ja työllistämistoimenpiteiden arvioinnin näkökulmasta tietoa perusterveydenhuollon avopalveluiden käytöstä tarvitaan. Relevanttia rekisteritietoa on harvoin käytössä.","PeriodicalId":85557,"journal":{"name":"Sosiaalilaaketieteellinen Aikakauslehti","volume":" ","pages":""},"PeriodicalIF":0.0,"publicationDate":"2022-12-13","publicationTypes":"Journal Article","fieldsOfStudy":null,"isOpenAccess":false,"openAccessPdf":"","citationCount":null,"resultStr":null,"platform":"Semanticscholar","paperid":"49191378","PeriodicalName":null,"FirstCategoryId":null,"ListUrlMain":null,"RegionNum":0,"RegionCategory":"","ArticlePicture":[],"TitleCN":null,"AbstractTextCN":null,"PMCID":"","EPubDate":null,"PubModel":null,"JCR":null,"JCRName":null,"Score":null,"Total":0}
Hanna Ristolainen, Elisa Tiilikainen, Sari Rissanen
Osa yksin asuvista ikääntyneistä on vaarassa jäädä sekä sosiaalisten suhteiden että riittävien palveluiden ulkopuolelle. Heidän hyvinvointinsa edistämiseksi tarvitaan elämänlaatua kokonaisvaltaisesti tukevia interventioita ja tutkimustietoa niiden vaikuttavuudesta. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan PROMEQ-tutkimushankkeessa kehitetyn ja pilotoidun osallistavan ryhmämuotoisen palveluohjauksen vaikuttavuutta. Tutkimuskysymyksenä on: Millaisia vaikutuksia osallistavalla ryhmämuotoisella palveluohjausinterventiolla on osallistujien koettuun elämänlaatuun, yksinäisyyteen, institutionaaliseen luottamukseen ja osallisuuteen (a) kuuden kuukauden pituisen intervention päättyessä ja (b) 15 kuukautta intervention aloittamisen jälkeen? Osallistujien tarpeiden pohjalta ryhmäkohtaisesti räätälöity interventio sisälsi viisi ohjattua ryhmätapaamista, joiden lisäksi ryhmäläisiä kannustettiin omaehtoisiin lisätapaamisiin. Tutkimus toteutettiin sosiaalipalveluiden tutkimuksessa harvinaisempana käytännöllisenä satunnaistettuna kontrolloituna tutkimuksena Jyväskylän, Kuopion, Eksoten ja Siun soten alueilla osana ikääntyneiden palveluohjausyksiköiden toimintaa. Tutkimukseen osallistui 392 yksin asuvaa 65–99-vuotiasta ikäihmistä (interventioryhmä: 185, kontrolliryhmä: 207), jotka kokivat haasteita hyvinvoinnissaan tai terveydessään. Tutkimusaineistona käytettiin alkukyselyä (0 kk) ja kahta seurantakyselyä (6 kk ja 15 kk). Vaikuttavuutta tarkasteltiin ensisijaisesti suhteessa elämänlaatuun (mittari: WHOQOL-BREF). Toissijaisia vaikuttavuusmuuttujia olivat yksinäisyys, institutionaalinen luottamus sekä osallisuus. Vaikuttavuusanalyyseissä menetelmänä käytettiin yleistettyä lineaarista mallinnusta (GEE). Tuloksien mukaan interventiolla ei ollut merkittäviä vaikutuksia osallistujien elämänlaatuun, yksinäisyyteen, institutionaaliseen luottamukseen tai osallisuuteen heti intervention päättymisen jälkeen, eikä 15 kuukauden kuluttua sen alkamisesta. Lisäanalyysit osoittivat, että interventio voi vähentää yksinäisyyttä, mikäli interventioon osallistuneet jatkavat yhteydenpitoa toisiinsa järjestettyjen ryhmätapaamisten päätyttyä. Interventiota on mahdollista edelleen kehittää monitasoisen saatavilla olevan arviointitiedon pohjalta. Jatkossa tulisi myös kehittää luotettavia hyvinvoinnin eri osa-alueita mittaavia mittareita, jotka soveltuvat paremmin moniulotteisten sosiaalihuollon interventioiden ja hyvinvointia edistävien palveluiden vaikuttavuuden arviointiin.
{"title":"Käytännöllinen satunnaistettu kontrolloitu tutkimus osallistavan ryhmämuotoisen palveluohjauksen vaikuttavuudesta","authors":"Hanna Ristolainen, Elisa Tiilikainen, Sari Rissanen","doi":"10.23990/sa.102338","DOIUrl":"https://doi.org/10.23990/sa.102338","url":null,"abstract":"Osa yksin asuvista ikääntyneistä on vaarassa jäädä sekä sosiaalisten suhteiden että riittävien palveluiden ulkopuolelle. Heidän hyvinvointinsa edistämiseksi tarvitaan elämänlaatua kokonaisvaltaisesti tukevia interventioita ja tutkimustietoa niiden vaikuttavuudesta. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan PROMEQ-tutkimushankkeessa kehitetyn ja pilotoidun osallistavan ryhmämuotoisen palveluohjauksen vaikuttavuutta. Tutkimuskysymyksenä on: Millaisia vaikutuksia osallistavalla ryhmämuotoisella palveluohjausinterventiolla on osallistujien koettuun elämänlaatuun, yksinäisyyteen, institutionaaliseen luottamukseen ja osallisuuteen (a) kuuden kuukauden pituisen intervention päättyessä ja (b) 15 kuukautta intervention aloittamisen jälkeen? Osallistujien tarpeiden pohjalta ryhmäkohtaisesti räätälöity interventio sisälsi viisi ohjattua ryhmätapaamista, joiden lisäksi ryhmäläisiä kannustettiin omaehtoisiin lisätapaamisiin.\u0000Tutkimus toteutettiin sosiaalipalveluiden tutkimuksessa harvinaisempana käytännöllisenä satunnaistettuna kontrolloituna tutkimuksena Jyväskylän, Kuopion, Eksoten ja Siun soten alueilla osana ikääntyneiden palveluohjausyksiköiden toimintaa. Tutkimukseen osallistui 392 yksin asuvaa 65–99-vuotiasta ikäihmistä (interventioryhmä: 185, kontrolliryhmä: 207), jotka kokivat haasteita hyvinvoinnissaan tai terveydessään. Tutkimusaineistona käytettiin alkukyselyä (0 kk) ja kahta seurantakyselyä (6 kk ja 15 kk). Vaikuttavuutta tarkasteltiin ensisijaisesti suhteessa elämänlaatuun (mittari: WHOQOL-BREF). Toissijaisia vaikuttavuusmuuttujia olivat yksinäisyys, institutionaalinen luottamus sekä osallisuus. Vaikuttavuusanalyyseissä menetelmänä käytettiin yleistettyä lineaarista mallinnusta (GEE).\u0000Tuloksien mukaan interventiolla ei ollut merkittäviä vaikutuksia osallistujien elämänlaatuun, yksinäisyyteen, institutionaaliseen luottamukseen tai osallisuuteen heti intervention päättymisen jälkeen, eikä 15 kuukauden kuluttua sen alkamisesta. Lisäanalyysit osoittivat, että interventio voi vähentää yksinäisyyttä, mikäli interventioon osallistuneet jatkavat yhteydenpitoa toisiinsa järjestettyjen ryhmätapaamisten päätyttyä. Interventiota on mahdollista edelleen kehittää monitasoisen saatavilla olevan arviointitiedon pohjalta. Jatkossa tulisi myös kehittää luotettavia hyvinvoinnin eri osa-alueita mittaavia mittareita, jotka soveltuvat paremmin moniulotteisten sosiaalihuollon interventioiden ja hyvinvointia edistävien palveluiden vaikuttavuuden arviointiin.","PeriodicalId":85557,"journal":{"name":"Sosiaalilaaketieteellinen Aikakauslehti","volume":"17 1","pages":""},"PeriodicalIF":0.0,"publicationDate":"2022-12-13","publicationTypes":"Journal Article","fieldsOfStudy":null,"isOpenAccess":false,"openAccessPdf":"","citationCount":null,"resultStr":null,"platform":"Semanticscholar","paperid":"68795948","PeriodicalName":null,"FirstCategoryId":null,"ListUrlMain":null,"RegionNum":0,"RegionCategory":"","ArticlePicture":[],"TitleCN":null,"AbstractTextCN":null,"PMCID":"","EPubDate":null,"PubModel":null,"JCR":null,"JCRName":null,"Score":null,"Total":0}
Susanne Simelius, Reeta Turunen, Mari Herttalampi, Taru Feldt
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella suomalaisen sairaanhoitopiirin potilastyötä tekevän henkilöstön (n = 735) omantunnon stressiä ja sen yhteyksiä työuupumukseen. Lisäksi tutkittiin, muuntaako työn merkityksellisyys omantunnon stressin ja työuupumuksen välistä yhteyttä. Tutkimuksen teoreettisena mallina toimi työn vaatimusten ja voimavarojen malli. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että omantunnon stressi on riskitekijä työuupumukselle. Vaikka työn merkityksellisyyden kokemukset olivat yleisiä potilastyössä ja sen kokeminen oli yhteydessä vähäisempään työuupumukseen, ei työn merkityksellisyyden kuitenkaan havaittu suojaavan omantunnon stressin aiheuttamalta työuupumukselta. Yleisimmin kohdattavia eettisesti haastavia tilanteita olivat kokemukset potilaiden riittämättömästä kohtelemisesta ja ristiriitaisten vaatimusten kohtaaminen työssä. Tällaisista tilanteista koettiin myös paljon huonoa omaatuntoa. Näin ollen terveydenhuoltohenkilöstön omantunnon stressin ja uupumuksen vähentämiseksi heille tulisi taata työolosuhteet, jotka mahdollistavat työn tekemisen ammattinsa määräysten, eettisten sääntöjen ja arvojen mukaisesti huolimatta lisääntyvistä kustannustehokkuusvaatimuksista.
{"title":"Omantunnon stressi hyvinvoinnin riskitekijänä terveydenhuollossa","authors":"Susanne Simelius, Reeta Turunen, Mari Herttalampi, Taru Feldt","doi":"10.23990/sa.102584","DOIUrl":"https://doi.org/10.23990/sa.102584","url":null,"abstract":"Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella suomalaisen sairaanhoitopiirin potilastyötä tekevän henkilöstön (n = 735) omantunnon stressiä ja sen yhteyksiä työuupumukseen. Lisäksi tutkittiin, muuntaako työn merkityksellisyys omantunnon stressin ja työuupumuksen välistä yhteyttä. Tutkimuksen teoreettisena mallina toimi työn vaatimusten ja voimavarojen malli. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että omantunnon stressi on riskitekijä työuupumukselle. Vaikka työn merkityksellisyyden kokemukset olivat yleisiä potilastyössä ja sen kokeminen oli yhteydessä vähäisempään työuupumukseen, ei työn merkityksellisyyden kuitenkaan havaittu suojaavan omantunnon stressin aiheuttamalta työuupumukselta. Yleisimmin kohdattavia eettisesti haastavia tilanteita olivat kokemukset potilaiden riittämättömästä kohtelemisesta ja ristiriitaisten vaatimusten kohtaaminen työssä. Tällaisista tilanteista koettiin myös paljon huonoa omaatuntoa. Näin ollen terveydenhuoltohenkilöstön omantunnon stressin ja uupumuksen vähentämiseksi heille tulisi taata työolosuhteet, jotka mahdollistavat työn tekemisen ammattinsa määräysten, eettisten sääntöjen ja arvojen mukaisesti huolimatta lisääntyvistä kustannustehokkuusvaatimuksista.","PeriodicalId":85557,"journal":{"name":"Sosiaalilaaketieteellinen Aikakauslehti","volume":"1 1","pages":""},"PeriodicalIF":0.0,"publicationDate":"2022-12-13","publicationTypes":"Journal Article","fieldsOfStudy":null,"isOpenAccess":false,"openAccessPdf":"","citationCount":null,"resultStr":null,"platform":"Semanticscholar","paperid":"68795498","PeriodicalName":null,"FirstCategoryId":null,"ListUrlMain":null,"RegionNum":0,"RegionCategory":"","ArticlePicture":[],"TitleCN":null,"AbstractTextCN":null,"PMCID":"","EPubDate":null,"PubModel":null,"JCR":null,"JCRName":null,"Score":null,"Total":0}
Kielelliset ja sosiaaliset vaikeudet ovat yleisiä rikostaustaisilla nuorilla. Ne lisäävät heidän ongelmakäyttäytymistään ja riskiä tehdä uusia rikoksia sekä vaikuttavat nuorten pärjäämiseen poliisikuulusteluissa ja oikeusprosessissa. Tässä englanninkieliseen tutkimuskirjallisuuteen kohdistetussa katsauksessa selvitetään, millaista kuntoutusta ja tukea on tarjolla niille rikostaustaisille nuorille, joilla on kielellisiä ja sosiaalisen kommunikaation vaikeuksia. Tiedonhaussa löytyneistä 13 tieteellisestä tutkimusartikkelista kuudessa käsiteltiin rikostaustaisille nuorille suunnattuja interventioita, jotka sisälsivät sekä kielellisten että sosiaalisten taitojen kuntoutusta. Yksilöllisellä puheterapialla pystyttiin parantamaan nuorten puheen ymmärtämistä ja tuottoa, erityisesti sanastoa, kirjain–äänne-yhdistelyä, oikeinkirjoitusta, lauseenrakenteen hallintaa ja kerrontaa. Ryhmämuotoinen kuntoutus lisäsi nuorten taitoja ratkaista sosiaalisia ongelmatilanteita keskustellen. Seitsemässä artikkelissa kuvattiin laadullista tutkimusta: Kahdessa artikkelissa nuorten todettiin hyötyvän puheterapiasta, viidessä havaittiin kommunikaation avustamisen viranomaiskuulusteluissa olevan nuorten kielellisen suoriutumisen kannalta tärkeää. Interventioilla oli systeemisiäkin vaikutuksia siten, että rikostaustaisten nuorten kanssa toimivien työntekijöiden tietoisuus kasvoi, ja he saivat käyttöönsä erilaisia keinoja tukea vuorovaikutusongelmien kanssa kamppailevia nuoria. Aihepiirin tutkimus on vielä vähäistä. Jo nyt voidaan kuitenkin todeta, että rikostaustaisten nuorten kommunikaation tukeminen voi lisätä nuorten itsetuntoa ja valmiuksia osallistua ja pärjätä oikeusprosessissa, hyötyä kuntoutusohjelmista, hankkia koulutusta, hoitaa omia asioitaan, luoda sosiaalisia suhteita ja sopeutua yhteiskuntaan. Se saattaa jopa estää uusintarikollisuutta. Puheterapia- ja kommunikaatioavustajan palveluita tulisi kehittää osana nuorisorikosoikeusjärjestelmää ja koulutusta järjestää rikostaustaisten kanssa toimiville työntekijöille, jotta he osaisivat tunnistaa ja ottaa huomioon nuorten kommunikaatiovaikeudet.
{"title":"Rikostaustaisten nuorten kielellisten ja sosiaalisten taitojen tukeminen","authors":"Seija Pekkala, Päivi Rainò","doi":"10.23990/sa.103346","DOIUrl":"https://doi.org/10.23990/sa.103346","url":null,"abstract":"Kielelliset ja sosiaaliset vaikeudet ovat yleisiä rikostaustaisilla nuorilla. Ne lisäävät heidän ongelmakäyttäytymistään ja riskiä tehdä uusia rikoksia sekä vaikuttavat nuorten pärjäämiseen poliisikuulusteluissa ja oikeusprosessissa. Tässä englanninkieliseen tutkimuskirjallisuuteen kohdistetussa katsauksessa selvitetään, millaista kuntoutusta ja tukea on tarjolla niille rikostaustaisille nuorille, joilla on kielellisiä ja sosiaalisen kommunikaation vaikeuksia.\u0000Tiedonhaussa löytyneistä 13 tieteellisestä tutkimusartikkelista kuudessa käsiteltiin rikostaustaisille nuorille suunnattuja interventioita, jotka sisälsivät sekä kielellisten että sosiaalisten taitojen kuntoutusta. Yksilöllisellä puheterapialla pystyttiin parantamaan nuorten puheen ymmärtämistä ja tuottoa, erityisesti sanastoa, kirjain–äänne-yhdistelyä, oikeinkirjoitusta, lauseenrakenteen hallintaa ja kerrontaa. Ryhmämuotoinen kuntoutus lisäsi nuorten taitoja ratkaista sosiaalisia ongelmatilanteita keskustellen. Seitsemässä artikkelissa kuvattiin laadullista tutkimusta: Kahdessa artikkelissa nuorten todettiin hyötyvän puheterapiasta, viidessä havaittiin kommunikaation avustamisen viranomaiskuulusteluissa olevan nuorten kielellisen suoriutumisen kannalta tärkeää. Interventioilla oli systeemisiäkin vaikutuksia siten, että rikostaustaisten nuorten kanssa toimivien työntekijöiden tietoisuus kasvoi, ja he saivat käyttöönsä erilaisia keinoja tukea vuorovaikutusongelmien kanssa kamppailevia nuoria.\u0000Aihepiirin tutkimus on vielä vähäistä. Jo nyt voidaan kuitenkin todeta, että rikostaustaisten nuorten kommunikaation tukeminen voi lisätä nuorten itsetuntoa ja valmiuksia osallistua ja pärjätä oikeusprosessissa, hyötyä kuntoutusohjelmista, hankkia koulutusta, hoitaa omia asioitaan, luoda sosiaalisia suhteita ja sopeutua yhteiskuntaan. Se saattaa jopa estää uusintarikollisuutta. Puheterapia- ja kommunikaatioavustajan palveluita tulisi kehittää osana nuorisorikosoikeusjärjestelmää ja koulutusta järjestää rikostaustaisten kanssa toimiville työntekijöille, jotta he osaisivat tunnistaa ja ottaa huomioon nuorten kommunikaatiovaikeudet.","PeriodicalId":85557,"journal":{"name":"Sosiaalilaaketieteellinen Aikakauslehti","volume":" ","pages":""},"PeriodicalIF":0.0,"publicationDate":"2022-12-13","publicationTypes":"Journal Article","fieldsOfStudy":null,"isOpenAccess":false,"openAccessPdf":"","citationCount":null,"resultStr":null,"platform":"Semanticscholar","paperid":"49164047","PeriodicalName":null,"FirstCategoryId":null,"ListUrlMain":null,"RegionNum":0,"RegionCategory":"","ArticlePicture":[],"TitleCN":null,"AbstractTextCN":null,"PMCID":"","EPubDate":null,"PubModel":null,"JCR":null,"JCRName":null,"Score":null,"Total":0}
Hanna Paasio, Carola Ray, Juuli-Mari Kokkonen, Reetta Lehto, Kaija Nissinen, Essi Skaffari, Henna Vepsäläinen, M. Erkkola, Eva Roos
Ruokatottumukset muovautuvat varhaisessa lapsuusvaiheessa, ja koti on keskeinen ruokatottumuksia muovaava ympäristö. Tutkimuksemme tavoitteena oli tarkastella kodin sosiaalisen ja fyysisen ympäristön yhteyksiä päiväkoti-ikäisten lasten kasvisten, hedelmien ja marjojen (kasvikset ja hedelmät) sekä sokeripitoisten ruokien ja juomien (sokeripitoiset ruuat) kulutukseen. Aineistona käytettiin DAGIS-tutkimuksen poikkileikkausaineistoa (n=864), joka kerättiin päiväkodeista Uudellamaalla ja Etelä-Pohjanmaalla vuosina 2015–2016. Päiväkotilasten huoltajat täyttivät lasten kasvisten ja hedelmien sekä sokeripitoisten ruokien kulutustiheyttä päiväkodin ulkopuolella mittaavan frekvenssikyselyn sekä kodin ympäristöä mittaavan kyselyn. Kotiympäristön yhteyttä lapsen ruokatottumuksiin tutkittiin lineaarisella regressioanalyysilla. Lapsen kasvisten ja hedelmien kulutustiheyteen olivat vahvimmin positiivisesti yhteydessä vanhemman mielipide lapselle sopivasta määrästä kasviksia ja hedelmiä (normi); niiden syömisestä huolehtimisen tärkeys; tyytyväisyys niiden syöntimääriin; niiden syöminen yhdessä lapsen kanssa (roolimalli); niiden tarjoaminen välipaloilla sekä kasvisten ja hedelmien monipuolinen saatavuus kotona. Lapsen sokeripitoisten ruokien kulutustiheyteen olivat vahvimmin positiivisesti yhteydessä muun ruuan tarjoaminen, jos lapsi ei pidä tarjolla olevasta; vanhemman mielipide lapselle sopivasta sokeripitoisten ruokien kulutustiheydestä (normi) sekä kotona usein sokeripitoisia ruokia. Lapsen sokeripitoisten ruokien kulutustiheyteen oli vahvimmin negatiivisesti yhteydessä vanhemman tyytyväisyys niiden syöntimääriin. Tulokset osoittavat, että kodin sosiaalinen ja fyysinen ympäristö ovat keskeisiä lapsen ruokatottumuksiin yhteydessä olevia tekijöitä myös Suomessa. Erityisesti vanhempien normien, asenteiden, roolimallin ja ruokien saatavuuden merkitys kotona korostuu.
{"title":"Sosiaalisen ja fyysisen kotiympäristön yhteydet päiväkoti-ikäisten lasten ruokatottumuksiin","authors":"Hanna Paasio, Carola Ray, Juuli-Mari Kokkonen, Reetta Lehto, Kaija Nissinen, Essi Skaffari, Henna Vepsäläinen, M. Erkkola, Eva Roos","doi":"10.23990/sa.109202","DOIUrl":"https://doi.org/10.23990/sa.109202","url":null,"abstract":"Ruokatottumukset muovautuvat varhaisessa lapsuusvaiheessa, ja koti on keskeinen ruokatottumuksia muovaava ympäristö. Tutkimuksemme tavoitteena oli tarkastella kodin sosiaalisen ja fyysisen ympäristön yhteyksiä päiväkoti-ikäisten lasten kasvisten, hedelmien ja marjojen (kasvikset ja hedelmät) sekä sokeripitoisten ruokien ja juomien (sokeripitoiset ruuat) kulutukseen.\u0000Aineistona käytettiin DAGIS-tutkimuksen poikkileikkausaineistoa (n=864), joka kerättiin päiväkodeista Uudellamaalla ja Etelä-Pohjanmaalla vuosina 2015–2016. Päiväkotilasten huoltajat täyttivät lasten kasvisten ja hedelmien sekä sokeripitoisten ruokien kulutustiheyttä päiväkodin ulkopuolella mittaavan frekvenssikyselyn sekä kodin ympäristöä mittaavan kyselyn. Kotiympäristön yhteyttä lapsen ruokatottumuksiin tutkittiin lineaarisella regressioanalyysilla.\u0000Lapsen kasvisten ja hedelmien kulutustiheyteen olivat vahvimmin positiivisesti yhteydessä vanhemman mielipide lapselle sopivasta määrästä kasviksia ja hedelmiä (normi); niiden syömisestä huolehtimisen tärkeys; tyytyväisyys niiden syöntimääriin; niiden syöminen yhdessä lapsen kanssa (roolimalli); niiden tarjoaminen välipaloilla sekä kasvisten ja hedelmien monipuolinen saatavuus kotona. Lapsen sokeripitoisten ruokien kulutustiheyteen olivat vahvimmin positiivisesti yhteydessä muun ruuan tarjoaminen, jos lapsi ei pidä tarjolla olevasta; vanhemman mielipide lapselle sopivasta sokeripitoisten ruokien kulutustiheydestä (normi) sekä kotona usein sokeripitoisia ruokia. Lapsen sokeripitoisten ruokien kulutustiheyteen oli vahvimmin negatiivisesti yhteydessä vanhemman tyytyväisyys niiden syöntimääriin.\u0000Tulokset osoittavat, että kodin sosiaalinen ja fyysinen ympäristö ovat keskeisiä lapsen ruokatottumuksiin yhteydessä olevia tekijöitä myös Suomessa. Erityisesti vanhempien normien, asenteiden, roolimallin ja ruokien saatavuuden merkitys kotona korostuu.","PeriodicalId":85557,"journal":{"name":"Sosiaalilaaketieteellinen Aikakauslehti","volume":"1 1","pages":""},"PeriodicalIF":0.0,"publicationDate":"2022-12-13","publicationTypes":"Journal Article","fieldsOfStudy":null,"isOpenAccess":false,"openAccessPdf":"","citationCount":null,"resultStr":null,"platform":"Semanticscholar","paperid":"68796336","PeriodicalName":null,"FirstCategoryId":null,"ListUrlMain":null,"RegionNum":0,"RegionCategory":"","ArticlePicture":[],"TitleCN":null,"AbstractTextCN":null,"PMCID":"","EPubDate":null,"PubModel":null,"JCR":null,"JCRName":null,"Score":null,"Total":0}
京公网安备 11010802042870号
京ICP备2023020795号-1
扫码关注我们
求助内容：
应助结果提醒方式：