Pub Date : 2023-09-29DOI: 10.23989/gerontologia.126182
Mia Niemi, Ilkka Pietilä
Perhe on suhdeverkosto, jolla on perustavanlaatuinen merkitys ikääntyneiden ihmisten hyvinvoinnille ja voimavaroille, mutta perhe-elämä sisältää myös varjopuolia. Vanhuspolitiikan nykyisten linjausten mukaan perheen odotetaan vastaavan yhä enemmän ikääntyneen ihmisen hoivan tarpeisiin, mikä voi osaltaan lisätä perhesuhteissa koettuja paineita tai ristiriitoja. Tässä artikkelissa kuvataan, miten gerontologisen sosiaalityön asiakkaita koskevissa asiakirjoissa (n=31) rakennetaan käsitystä ikääntyneiden perhesuhteista sekä niissä ilmenevistä hyvinvointia tukevista ja vaarantavista tekijöistä. Aineistosta paikannettiin diskurssianalyysin keinoin kolme tulkintarepertuaaria, joissa perhesuhteita lähestyttiin ongelmien, familismin ja sidoksellisuuden näkökulmista. Perhesuhteet voivat vanhuuden vaiheessa sisältää haavoittavia tekijöitä perhesukupolvien välillä, vaikka ne samanaikaisesti sisältävät myös avun elementtejä. Läheissuhteet eivät kuitenkaan ole vain avun lähde, vaan ne liittyvät relationaalisiin tarpeisiin. Ikääntyneiden perhesuhteiden tuen tarpeisiin yhdistyy rakenteellisia tekijöitä, kuten palvelujärjestelmän haasteet vastata perheenjäsenten yhteenkietoutuviin palvelutarpeisiin. The discursive construction of family relations in the case files of gerontological social work clients Family life matters for older adults’ wellbeing. Consequently, dysfunctional family relationships may create a substantial threat to well-being in old age. The decreasing role of institutional care has increased pressures on family members to participate in the care for older people in Finland. This study analysed how the family life of older people is perceived and described in gerontological social work client case files (n=31). This discourse analytic study identified three interpretative repertoires that approached family relationships as a problem, resource, and relation. The findings indicate that family relationships in old age can contain factors that increase vulnerability, although they simultaneously include elements of help. Families of older people are often given meaning as a resource for the service system. However, close relationships are not only a source of help, but rather a part of relational needs. In the intertwined service needs of family members, structural factors and challenges in the service system are combined to provide adequate support.
{"title":"Perhesuhteiden diskursiivinen rakentuminen gerontologisen sosiaalityön asiakkaiden asiakirjoissa","authors":"Mia Niemi, Ilkka Pietilä","doi":"10.23989/gerontologia.126182","DOIUrl":"https://doi.org/10.23989/gerontologia.126182","url":null,"abstract":"Perhe on suhdeverkosto, jolla on perustavanlaatuinen merkitys ikääntyneiden ihmisten hyvinvoinnille ja voimavaroille, mutta perhe-elämä sisältää myös varjopuolia. Vanhuspolitiikan nykyisten linjausten mukaan perheen odotetaan vastaavan yhä enemmän ikääntyneen ihmisen hoivan tarpeisiin, mikä voi osaltaan lisätä perhesuhteissa koettuja paineita tai ristiriitoja. Tässä artikkelissa kuvataan, miten gerontologisen sosiaalityön asiakkaita koskevissa asiakirjoissa (n=31) rakennetaan käsitystä ikääntyneiden perhesuhteista sekä niissä ilmenevistä hyvinvointia tukevista ja vaarantavista tekijöistä. Aineistosta paikannettiin diskurssianalyysin keinoin kolme tulkintarepertuaaria, joissa perhesuhteita lähestyttiin ongelmien, familismin ja sidoksellisuuden näkökulmista. Perhesuhteet voivat vanhuuden vaiheessa sisältää haavoittavia tekijöitä perhesukupolvien välillä, vaikka ne samanaikaisesti sisältävät myös avun elementtejä. Läheissuhteet eivät kuitenkaan ole vain avun lähde, vaan ne liittyvät relationaalisiin tarpeisiin. Ikääntyneiden perhesuhteiden tuen tarpeisiin yhdistyy rakenteellisia tekijöitä, kuten palvelujärjestelmän haasteet vastata perheenjäsenten yhteenkietoutuviin palvelutarpeisiin. The discursive construction of family relations in the case files of gerontological social work clients Family life matters for older adults’ wellbeing. Consequently, dysfunctional family relationships may create a substantial threat to well-being in old age. The decreasing role of institutional care has increased pressures on family members to participate in the care for older people in Finland. This study analysed how the family life of older people is perceived and described in gerontological social work client case files (n=31). This discourse analytic study identified three interpretative repertoires that approached family relationships as a problem, resource, and relation. The findings indicate that family relationships in old age can contain factors that increase vulnerability, although they simultaneously include elements of help. Families of older people are often given meaning as a resource for the service system. However, close relationships are not only a source of help, but rather a part of relational needs. In the intertwined service needs of family members, structural factors and challenges in the service system are combined to provide adequate support.","PeriodicalId":75881,"journal":{"name":"Gerontologia","volume":"68 1","pages":"0"},"PeriodicalIF":0.0,"publicationDate":"2023-09-29","publicationTypes":"Journal Article","fieldsOfStudy":null,"isOpenAccess":false,"openAccessPdf":"","citationCount":null,"resultStr":null,"platform":"Semanticscholar","paperid":"135192378","PeriodicalName":null,"FirstCategoryId":null,"ListUrlMain":null,"RegionNum":0,"RegionCategory":"","ArticlePicture":[],"TitleCN":null,"AbstractTextCN":null,"PMCID":"","EPubDate":null,"PubModel":null,"JCR":null,"JCRName":null,"Score":null,"Total":0}
Pub Date : 2023-09-29DOI: 10.23989/gerontologia.129358
Pirkko Muikku-Werner
{"title":"Vanhustentalo vai seniorikoti? Sananvalinnan vapaus ja vaikeus","authors":"Pirkko Muikku-Werner","doi":"10.23989/gerontologia.129358","DOIUrl":"https://doi.org/10.23989/gerontologia.129358","url":null,"abstract":"","PeriodicalId":75881,"journal":{"name":"Gerontologia","volume":"33 1","pages":"0"},"PeriodicalIF":0.0,"publicationDate":"2023-09-29","publicationTypes":"Journal Article","fieldsOfStudy":null,"isOpenAccess":false,"openAccessPdf":"","citationCount":null,"resultStr":null,"platform":"Semanticscholar","paperid":"135192099","PeriodicalName":null,"FirstCategoryId":null,"ListUrlMain":null,"RegionNum":0,"RegionCategory":"","ArticlePicture":[],"TitleCN":null,"AbstractTextCN":null,"PMCID":"","EPubDate":null,"PubModel":null,"JCR":null,"JCRName":null,"Score":null,"Total":0}
Pub Date : 2023-09-29DOI: 10.23989/gerontologia.127598
Tiina Soukiala
Tarkastelen tutkimuksessani tavoitteita, joita sosiaalityöntekijät asettavat työlleen iäkkäiden kanssa työskennellessään. Tavoitteenani on jäsentää gerontologisen sosiaalityön tavoitteita ja nostaa esiin näkökulmia sen erityispiirteistä. Sosiaalityöntekijän erilaisten tavoitteiden tunnistaminen, sanallistaminen ja tietoinen asettaminen edistävät moniammatillista yhteistyötä ja gerontologisen sosiaalityön työkäytäntöjen kehittymistä sekä vahvistavat auttamistoiminnan vaikuttavuutta. Tutkimuksen aineisto koostuu iäkkäiden kanssa työskentelevien sosiaalityöntekijöiden ryhmäkeskusteluista, joita analysoin abduktiivisesti filosofisten toiminnan teoreettisten käsitevälineiden avulla. Tulosten mukaan sosiaalityöntekijöiden toiminnan tavoitteena oli turvata asiakkaan välttämättömät perustarpeet, vahvistaa iäkkään, tämän läheisen tai toisen ammattilaisen toiminnan edellytyksiä sekä saada aikaan auttamisen mahdollistavat olosuhteet. Sosiaalityöntekijöiden tavoitteenasettelussa korostuivat välttämättömien perustarpeiden turvaaminen ja iäkkään suojelu. Työssä painottui yksilökohtainen sosiaalityö, ja työtä tehtiin pääasiassa sellaisten iäkkäiden kanssa, joiden ongelmat olivat jo hyvin vakavia. Sosiaalityöntekijöiden tavoitteet kohdistuivatkin pitkälti ongelmien lievittämiseen ja vähemmän hyvinvoinnin vahvistamiseen sinänsä. Gerontologisen sosiaalityön tavoitteeksi tulisi ymmärtää iäkkään hyvinvoinnin kokonaisvaltainen edistäminen ja tältä pohjalta tarkastella ja tarvittaessa uudelleen määritellä gerontologisen sosiaalityön sisältö ja paikka palvelujärjestelmässä. Social workers’ goals in gerontological social work This study examines the kinds of goals social workers set when working to improve the wellbeing of older adults. The data consist of seven focus groups of gerontological social workers. The material was analysed using concepts from philosophical action theory. The analysis showed that gerontological social workers aimed to secure their clients’ basic needs, focused on strengthening action capabilities for their clients, clients’ relatives or other professionals, and attempted to create conditions that allowed them to help their clients. The social workers prioritised securing their clients’ essential basic needs and safeguarding them. At the same time, in the practice of gerontological social work, more attention would be needed for relationship-based practice and structural social work. A better understanding of the goals of social workers’ actions helps to systematise work practices in gerontological social work and increases the effectiveness of helping actions.
{"title":"Sosiaalityöntekijöiden työlleen asettamat tavoitteet gerontologisessa sosiaalityössä","authors":"Tiina Soukiala","doi":"10.23989/gerontologia.127598","DOIUrl":"https://doi.org/10.23989/gerontologia.127598","url":null,"abstract":"Tarkastelen tutkimuksessani tavoitteita, joita sosiaalityöntekijät asettavat työlleen iäkkäiden kanssa työskennellessään. Tavoitteenani on jäsentää gerontologisen sosiaalityön tavoitteita ja nostaa esiin näkökulmia sen erityispiirteistä. Sosiaalityöntekijän erilaisten tavoitteiden tunnistaminen, sanallistaminen ja tietoinen asettaminen edistävät moniammatillista yhteistyötä ja gerontologisen sosiaalityön työkäytäntöjen kehittymistä sekä vahvistavat auttamistoiminnan vaikuttavuutta. Tutkimuksen aineisto koostuu iäkkäiden kanssa työskentelevien sosiaalityöntekijöiden ryhmäkeskusteluista, joita analysoin abduktiivisesti filosofisten toiminnan teoreettisten käsitevälineiden avulla. Tulosten mukaan sosiaalityöntekijöiden toiminnan tavoitteena oli turvata asiakkaan välttämättömät perustarpeet, vahvistaa iäkkään, tämän läheisen tai toisen ammattilaisen toiminnan edellytyksiä sekä saada aikaan auttamisen mahdollistavat olosuhteet. Sosiaalityöntekijöiden tavoitteenasettelussa korostuivat välttämättömien perustarpeiden turvaaminen ja iäkkään suojelu. Työssä painottui yksilökohtainen sosiaalityö, ja työtä tehtiin pääasiassa sellaisten iäkkäiden kanssa, joiden ongelmat olivat jo hyvin vakavia. Sosiaalityöntekijöiden tavoitteet kohdistuivatkin pitkälti ongelmien lievittämiseen ja vähemmän hyvinvoinnin vahvistamiseen sinänsä. Gerontologisen sosiaalityön tavoitteeksi tulisi ymmärtää iäkkään hyvinvoinnin kokonaisvaltainen edistäminen ja tältä pohjalta tarkastella ja tarvittaessa uudelleen määritellä gerontologisen sosiaalityön sisältö ja paikka palvelujärjestelmässä. Social workers’ goals in gerontological social work This study examines the kinds of goals social workers set when working to improve the wellbeing of older adults. The data consist of seven focus groups of gerontological social workers. The material was analysed using concepts from philosophical action theory. The analysis showed that gerontological social workers aimed to secure their clients’ basic needs, focused on strengthening action capabilities for their clients, clients’ relatives or other professionals, and attempted to create conditions that allowed them to help their clients. The social workers prioritised securing their clients’ essential basic needs and safeguarding them. At the same time, in the practice of gerontological social work, more attention would be needed for relationship-based practice and structural social work. A better understanding of the goals of social workers’ actions helps to systematise work practices in gerontological social work and increases the effectiveness of helping actions.","PeriodicalId":75881,"journal":{"name":"Gerontologia","volume":"44 1","pages":"0"},"PeriodicalIF":0.0,"publicationDate":"2023-09-29","publicationTypes":"Journal Article","fieldsOfStudy":null,"isOpenAccess":false,"openAccessPdf":"","citationCount":null,"resultStr":null,"platform":"Semanticscholar","paperid":"135192246","PeriodicalName":null,"FirstCategoryId":null,"ListUrlMain":null,"RegionNum":0,"RegionCategory":"","ArticlePicture":[],"TitleCN":null,"AbstractTextCN":null,"PMCID":"","EPubDate":null,"PubModel":null,"JCR":null,"JCRName":null,"Score":null,"Total":0}
Pub Date : 2023-06-27DOI: 10.23989/gerontologia.126165
Iris Humala, Annastiina Lahtinen, Sanna Soini, Anu-Riikka Eerola, Satu Bethell
Koronapandemian aikana ikäihmisiltä kiellettiin kaikki sosiaalinen kanssakäyminen ja yhteinen toiminta hoivakodeissa. Samaan aikaan hoivahenkilöstö joutui entistä kovemman työtaakan eteen. Tässä tutkimuksessa analysoidaan hoitajien ja esihenkilöiden kokemuksia luovien menetelmien ilmenemismuodoista, käytöstä ja vaikutuksista hoivakodeissa. Tutkimusaineisto koostui Helsingin Seniorisäätön hoivakotien (4 kpl) esihenkilöille ja hoitohenkilöstölle suunnatuista haastatteluista (n=15) ja kyselystä (n= 57). Haastatteluaineisto analysoitiin sisällönanalyysin avulla aineistolähtöisesti, ja kyselyn vastaukset havainnollistettiin graafisesti. Tulokset osoittavat, että luova toiminta ilmenee hoivakotiympäristössä hoitomuotona, osana arkea, viikkotasolla suunniteltuna ja isompina kohtaamisina. Tulosten mukaan luovien menetelmien käytölle hoivakotiympäristössä on tarvetta ja kysyntää niin asukkaiden, hoitajien kuin hoivakotien esihenkilöiden näkökulmasta. Jatkossa keskeistä on jakaa onnistumisia ja hyviä toimintamalleja ja näin vahvistaa hoitohenkilöstön ja hoivakotien esihenkilöiden ymmärrystä ikääntyneiden kokemuksista luovasta toiminnasta ja luovien toimintojen hyödyistä asukkaille ja hoitajille. Tutkimustulokset vahvistavat aikaisempaa tietoa siitä, että luovalla toiminnalla on paikkansa hoivakotien arjessa. Permission to be creative: nurses’ and supervisors’ experiences of manifestations, usage and effects of creative activities in care homes The Corona-pandemic has increased the strain on care home workers and at the same time has reduced the employment opportunities of those in the creative sector. This study explores nurses’ and supervisors’ experiences of manifestations, usage and effects of creative activities in care homes. The research data consisted of qualitative interviews (n=15) and a quantitative survey (n=57) directed at the department supervisors and nursing personnel of the four care homes of Helsinki Senior Foundation (in Finnish – Helsingin Seniorisäätiö). The interview data was analyzed using data-based content analysis, and the answers to the questionnaire were illustrated graphically. The results show four main avenues, in which creative activity manifests in the care home environment, including creative activity as a form of care, as part of everyday life, as planned at the weekly level, and as larger gatherings and events. Based on the results, there is a need and demand for the use of creative methods in the care home environment from the perspective of residents, nursing personnel, and the department supervisors of care homes. Moving forward, the key is to strengthen the understanding and attitudes of both nursing personnel and supervisors of care homes towards integrating creative activities, art and culture into the comprehensive care of residents. The results of the research provide a basis for developing cooperation between care homes and creative actors and for carrying out practical experiments.
{"title":"Lupa tehdä luovasti: hoitajien ja esihenkilöiden kokemukset luovan toiminnan ilmenemismuodoista, käytöstä ja vaikutuksista hoivakodeissa","authors":"Iris Humala, Annastiina Lahtinen, Sanna Soini, Anu-Riikka Eerola, Satu Bethell","doi":"10.23989/gerontologia.126165","DOIUrl":"https://doi.org/10.23989/gerontologia.126165","url":null,"abstract":"Koronapandemian aikana ikäihmisiltä kiellettiin kaikki sosiaalinen kanssakäyminen ja yhteinen toiminta hoivakodeissa. Samaan aikaan hoivahenkilöstö joutui entistä kovemman työtaakan eteen. Tässä tutkimuksessa analysoidaan hoitajien ja esihenkilöiden kokemuksia luovien menetelmien ilmenemismuodoista, käytöstä ja vaikutuksista hoivakodeissa. Tutkimusaineisto koostui Helsingin Seniorisäätön hoivakotien (4 kpl) esihenkilöille ja hoitohenkilöstölle suunnatuista haastatteluista (n=15) ja kyselystä (n= 57). Haastatteluaineisto analysoitiin sisällönanalyysin avulla aineistolähtöisesti, ja kyselyn vastaukset havainnollistettiin graafisesti. Tulokset osoittavat, että luova toiminta ilmenee hoivakotiympäristössä hoitomuotona, osana arkea, viikkotasolla suunniteltuna ja isompina kohtaamisina. Tulosten mukaan luovien menetelmien käytölle hoivakotiympäristössä on tarvetta ja kysyntää niin asukkaiden, hoitajien kuin hoivakotien esihenkilöiden näkökulmasta. Jatkossa keskeistä on jakaa onnistumisia ja hyviä toimintamalleja ja näin vahvistaa hoitohenkilöstön ja hoivakotien esihenkilöiden ymmärrystä ikääntyneiden kokemuksista luovasta toiminnasta ja luovien toimintojen hyödyistä asukkaille ja hoitajille. Tutkimustulokset vahvistavat aikaisempaa tietoa siitä, että luovalla toiminnalla on paikkansa hoivakotien arjessa. \u0000Permission to be creative: nurses’ and supervisors’ experiences of manifestations, usage and effects of creative activities in care homes\u0000The Corona-pandemic has increased the strain on care home workers and at the same time has reduced the employment opportunities of those in the creative sector. This study explores nurses’ and supervisors’ experiences of manifestations, usage and effects of creative activities in care homes. The research data consisted of qualitative interviews (n=15) and a quantitative survey (n=57) directed at the department supervisors and nursing personnel of the four care homes of Helsinki Senior Foundation (in Finnish – Helsingin Seniorisäätiö). The interview data was analyzed using data-based content analysis, and the answers to the questionnaire were illustrated graphically. The results show four main avenues, in which creative activity manifests in the care home environment, including creative activity as a form of care, as part of everyday life, as planned at the weekly level, and as larger gatherings and events. Based on the results, there is a need and demand for the use of creative methods in the care home environment from the perspective of residents, nursing personnel, and the department supervisors of care homes. Moving forward, the key is to strengthen the understanding and attitudes of both nursing personnel and supervisors of care homes towards integrating creative activities, art and culture into the comprehensive care of residents. The results of the research provide a basis for developing cooperation between care homes and creative actors and for carrying out practical experiments.","PeriodicalId":75881,"journal":{"name":"Gerontologia","volume":"s1-3 1","pages":""},"PeriodicalIF":0.0,"publicationDate":"2023-06-27","publicationTypes":"Journal Article","fieldsOfStudy":null,"isOpenAccess":false,"openAccessPdf":"","citationCount":null,"resultStr":null,"platform":"Semanticscholar","paperid":"85826278","PeriodicalName":null,"FirstCategoryId":null,"ListUrlMain":null,"RegionNum":0,"RegionCategory":"","ArticlePicture":[],"TitleCN":null,"AbstractTextCN":null,"PMCID":"","EPubDate":null,"PubModel":null,"JCR":null,"JCRName":null,"Score":null,"Total":0}
Pub Date : 2023-06-09DOI: 10.23989/gerontologia.130143
Anu Jansson, Jouko V. Laurila
{"title":"Onnittelemme lämpimästi Eeva Jalavisto -palkinnosta professori emerita Kaisu Pitkälää","authors":"Anu Jansson, Jouko V. Laurila","doi":"10.23989/gerontologia.130143","DOIUrl":"https://doi.org/10.23989/gerontologia.130143","url":null,"abstract":"","PeriodicalId":75881,"journal":{"name":"Gerontologia","volume":"31 1","pages":""},"PeriodicalIF":0.0,"publicationDate":"2023-06-09","publicationTypes":"Journal Article","fieldsOfStudy":null,"isOpenAccess":false,"openAccessPdf":"","citationCount":null,"resultStr":null,"platform":"Semanticscholar","paperid":"74643691","PeriodicalName":null,"FirstCategoryId":null,"ListUrlMain":null,"RegionNum":0,"RegionCategory":"","ArticlePicture":[],"TitleCN":null,"AbstractTextCN":null,"PMCID":"","EPubDate":null,"PubModel":null,"JCR":null,"JCRName":null,"Score":null,"Total":0}
Pub Date : 2023-06-09DOI: 10.23989/gerontologia.129798
T. Strandberg, Esa Jämsen
{"title":"19. Euroopan geriatrikongressi – EuGMS - Helsingissä 20.-22.9.2023","authors":"T. Strandberg, Esa Jämsen","doi":"10.23989/gerontologia.129798","DOIUrl":"https://doi.org/10.23989/gerontologia.129798","url":null,"abstract":"","PeriodicalId":75881,"journal":{"name":"Gerontologia","volume":"487 1","pages":""},"PeriodicalIF":0.0,"publicationDate":"2023-06-09","publicationTypes":"Journal Article","fieldsOfStudy":null,"isOpenAccess":false,"openAccessPdf":"","citationCount":null,"resultStr":null,"platform":"Semanticscholar","paperid":"77332963","PeriodicalName":null,"FirstCategoryId":null,"ListUrlMain":null,"RegionNum":0,"RegionCategory":"","ArticlePicture":[],"TitleCN":null,"AbstractTextCN":null,"PMCID":"","EPubDate":null,"PubModel":null,"JCR":null,"JCRName":null,"Score":null,"Total":0}
Pub Date : 2023-06-09DOI: 10.23989/gerontologia.119365
Päivi Eskola, Outi Jolanki, Marianne Aaltonen
Tässä laadullisessa tutkimuksessa selvitimme, miten muistisairautta sairastava ikääntyvä puoliso ja hänen puoliso-omaishoitajansa kuvaavat muistisairaan puolison toimijuutta parisuhteessa. Analysoimme aineiston sisällönanalyysin keinoin. Muodostimme aineistosta neljä pääteemaa. Puoliso-omaishoitajat kuvasivat muistisairaan toimijuutta eri tavalla kuin sairastavat itse. Puoliso-omaishoitaja kuvasi muistisairaan puolison toimijuutta touhuamisena, mutta sairastavalla käyttäytymisen taustalla oli huoli kotitöistä. Kun muistisairas puoliso havaitsi, ettei kykene tekemään jotakin, mielenkiinto asiaa kohtaan väheni. Puoliso-omaishoitaja näki tilanteessa aloitekyvyttömyyttä. Parisuhteen yhteisissä sosiaalisissa tilanteissa muistisairautta sairastava oli tilanteesta ja ihmisestä riippuen aktiivisena toimijana tai aktiivisena tarkkailijana, itse toimintatapansa valiten. Puoliso-omaishoitajan näkökulmasta puoliso vetäytyi syrjään. Muistisairas puoliso vaikutti myös puoliso-omaishoitajan toimijuuteen vaatimalla läsnäoloa, jolloin tämä joutui osittain luopumaan omasta toimijuudestaan ja toimimaan puolisonsa ehdoilla. Muistisairauteen sairastuneet ovat aktiivisia toimijoita vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa omilla ehdoillaan tilanteesta riippuen. He hakevat toimijuuden jakamista puolisonsa kanssa niissä tilanteissa, joissa se on mahdollista, vaikka puoliso-omaishoitajan näkökulmasta kyse ei olisi vastavuoroisesta toimijuudesta. Jaettu toimijuus tukee muistisairautta sairastavan puolison yhteisessä arjessa selviytymistä. The agency of an ageing spouse with dementia This qualitative study examines how older spouses and their spouses with dementia describe the agency of a spouse with dementia in the relationship. Four themes were formed from the data. The caregiver spouses’ descriptions of the agency of a spouse with dementia differed from those of the spouse with dementia. From the perspective of a spousal carer, the agency of a person with dementia was described as hustling and bustling, but from the perspective of a spouse with dementia, behind the activity was the worry about doing housework. When a person with dementia found him/herself unable to do something anymore, he/she gave it up or his/her interest waned, while the spousal carer described it as inability to take initiative to act. In social situations shared by the couple, the spouse with dementia was, depending on the situation and the person, either an active actor or active observer without participating in the discussions. A spouse with dementia forced the spousal carer to partially relinquish his/her own agency and to act on the terms of the spouse with dementia and to be always present. Persons with dementia are not just passive targets. Their agency is active in interacting with other people on their own terms, depending on the situation. They actively share their agency with their spouse in situations where it is possible, even if it is not reciprocal from the point of view of the sp
{"title":"Muistisairautta sairastavan ikääntyvän puolison toimijuus parisuhteessa","authors":"Päivi Eskola, Outi Jolanki, Marianne Aaltonen","doi":"10.23989/gerontologia.119365","DOIUrl":"https://doi.org/10.23989/gerontologia.119365","url":null,"abstract":"Tässä laadullisessa tutkimuksessa selvitimme, miten muistisairautta sairastava ikääntyvä puoliso ja hänen puoliso-omaishoitajansa kuvaavat muistisairaan puolison toimijuutta parisuhteessa. Analysoimme aineiston sisällönanalyysin keinoin. Muodostimme aineistosta neljä pääteemaa. Puoliso-omaishoitajat kuvasivat muistisairaan toimijuutta eri tavalla kuin sairastavat itse. Puoliso-omaishoitaja kuvasi muistisairaan puolison toimijuutta touhuamisena, mutta sairastavalla käyttäytymisen taustalla oli huoli kotitöistä. Kun muistisairas puoliso havaitsi, ettei kykene tekemään jotakin, mielenkiinto asiaa kohtaan väheni. Puoliso-omaishoitaja näki tilanteessa aloitekyvyttömyyttä. Parisuhteen yhteisissä sosiaalisissa tilanteissa muistisairautta sairastava oli tilanteesta ja ihmisestä riippuen aktiivisena toimijana tai aktiivisena tarkkailijana, itse toimintatapansa valiten. Puoliso-omaishoitajan näkökulmasta puoliso vetäytyi syrjään. Muistisairas puoliso vaikutti myös puoliso-omaishoitajan toimijuuteen vaatimalla läsnäoloa, jolloin tämä joutui osittain luopumaan omasta toimijuudestaan ja toimimaan puolisonsa ehdoilla. Muistisairauteen sairastuneet ovat aktiivisia toimijoita vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa omilla ehdoillaan tilanteesta riippuen. He hakevat toimijuuden jakamista puolisonsa kanssa niissä tilanteissa, joissa se on mahdollista, vaikka puoliso-omaishoitajan näkökulmasta kyse ei olisi vastavuoroisesta toimijuudesta. Jaettu toimijuus tukee muistisairautta sairastavan puolison yhteisessä arjessa selviytymistä.\u0000The agency of an ageing spouse with dementia \u0000This qualitative study examines how older spouses and their spouses with dementia describe the agency of a spouse with dementia in the relationship. Four themes were formed from the data. The caregiver spouses’ descriptions of the agency of a spouse with dementia differed from those of the spouse with dementia. From the perspective of a spousal carer, the agency of a person with dementia was described as hustling and bustling, but from the perspective of a spouse with dementia, behind the activity was the worry about doing housework. When a person with dementia found him/herself unable to do something anymore, he/she gave it up or his/her interest waned, while the spousal carer described it as inability to take initiative to act. In social situations shared by the couple, the spouse with dementia was, depending on the situation and the person, either an active actor or active observer without participating in the discussions. A spouse with dementia forced the spousal carer to partially relinquish his/her own agency and to act on the terms of the spouse with dementia and to be always present. Persons with dementia are not just passive targets. Their agency is active in interacting with other people on their own terms, depending on the situation. They actively share their agency with their spouse in situations where it is possible, even if it is not reciprocal from the point of view of the sp","PeriodicalId":75881,"journal":{"name":"Gerontologia","volume":"23 1","pages":""},"PeriodicalIF":0.0,"publicationDate":"2023-06-09","publicationTypes":"Journal Article","fieldsOfStudy":null,"isOpenAccess":false,"openAccessPdf":"","citationCount":null,"resultStr":null,"platform":"Semanticscholar","paperid":"83305410","PeriodicalName":null,"FirstCategoryId":null,"ListUrlMain":null,"RegionNum":0,"RegionCategory":"","ArticlePicture":[],"TitleCN":null,"AbstractTextCN":null,"PMCID":"","EPubDate":null,"PubModel":null,"JCR":null,"JCRName":null,"Score":null,"Total":0}
京公网安备 11010802042870号
京ICP备2023020795号-1
扫码关注我们
求助内容：
应助结果提醒方式：