Marjatta Kekkonen, Kaisa Malinen, Johanna Moilanen, Anna Rönkä
Yhteisvanhemmuudella tarkoitetaan yhteisen lapsen hoidosta ja huolenpidosta vastaavien aikuisten välistä suhdetta. Yhteisvanhemmuus on vanhempien parisuhdetta ja kahdenvälistä lapsivanhempisuhdetta laajempi perheen alasysteemi, ja sen on osoitettu olevan yhteydessä lapsen hyvinvointiin ja kehitykseen. Tutkimustiedon tuottaminen yhteisvanhemmuudesta on laajentunut eroperheistä lasta odottaviin ja lapsen saaneisiin pikkulapsiperheisiin. Tässä tutkimuksessa selvitetään perhekeskusten työntekijöiden käsityksiä yhteisvanhemmuudesta. Työntekijöiltä(n = 21) viidessä fokusryhmähaastattelussa kerätty aineisto analysoitiin teema-analyysilla hyödyntäen ATLAS.ti-ohjelmaa. Haastatteluihin osallistui työntekijöitä äitiys- ja lastenneuvolan, perhetyön sekä kasvatus- ja perheneuvonnan, perhesosiaalityön ja perheoikeudellisista palveluista. Työntekijät tunnistivat viisi yhteisvanhemmuuden teemaa, jotka ovat perhekohtainen työn- ja vastuunjako, vanhempien yhteisymmärrys kasvatusperiaatteista, avoin keskusteluyhteysvanhempien välillä, vanhempien keskinäinen luottamus sekä molempien vanhempien osallisuus. Tutkimustulosten valossa käsite yhteisvanhemmuus soveltuu käytettäväksi monialaisissa perhekeskuksissa, ja käsitteen käyttöönotto voi selkiyttää perheiden kanssa käytäviä keskusteluja siitä, milloin aiheena on vanhempien keskinäinen yhteistyö, milloin lapsi-vanhempisuhteen kysymykset, milloin aikuisten keskinäisen parisuhteen asiat. Yhteisvanhemmuuden systemaattisella puheeksi ottamisella universaaleissa palveluissa voidaan osaltaan edistää perhevapaauudistuksen tavoitetta tasavertaisemmasta työn- ja vastuunjaosta perheissä ja lapsen oikeudesta saada hoivaa ja huolenpitoa molemmilta vanhemmilta.
{"title":"Perhekeskusten ammattilaisten käsitykset yhteisvanhemmuudesta","authors":"Marjatta Kekkonen, Kaisa Malinen, Johanna Moilanen, Anna Rönkä","doi":"10.23990/sa.117870","DOIUrl":"https://doi.org/10.23990/sa.117870","url":null,"abstract":"Yhteisvanhemmuudella tarkoitetaan yhteisen lapsen hoidosta ja huolenpidosta vastaavien aikuisten välistä suhdetta. Yhteisvanhemmuus on vanhempien parisuhdetta ja kahdenvälistä lapsivanhempisuhdetta laajempi perheen alasysteemi, ja sen on osoitettu olevan yhteydessä lapsen hyvinvointiin ja kehitykseen. Tutkimustiedon tuottaminen yhteisvanhemmuudesta on laajentunut eroperheistä lasta odottaviin ja lapsen saaneisiin pikkulapsiperheisiin. Tässä tutkimuksessa selvitetään perhekeskusten työntekijöiden käsityksiä yhteisvanhemmuudesta. Työntekijöiltä(n = 21) viidessä fokusryhmähaastattelussa kerätty aineisto analysoitiin teema-analyysilla hyödyntäen ATLAS.ti-ohjelmaa. Haastatteluihin osallistui työntekijöitä äitiys- ja lastenneuvolan, perhetyön sekä kasvatus- ja perheneuvonnan, perhesosiaalityön ja perheoikeudellisista palveluista. Työntekijät tunnistivat viisi yhteisvanhemmuuden teemaa, jotka ovat perhekohtainen työn- ja vastuunjako, vanhempien yhteisymmärrys kasvatusperiaatteista, avoin keskusteluyhteysvanhempien välillä, vanhempien keskinäinen luottamus sekä molempien vanhempien osallisuus. Tutkimustulosten valossa käsite yhteisvanhemmuus soveltuu käytettäväksi monialaisissa perhekeskuksissa, ja käsitteen käyttöönotto voi selkiyttää perheiden kanssa käytäviä keskusteluja siitä, milloin aiheena on vanhempien keskinäinen yhteistyö, milloin lapsi-vanhempisuhteen kysymykset, milloin aikuisten keskinäisen parisuhteen asiat. Yhteisvanhemmuuden systemaattisella puheeksi ottamisella universaaleissa palveluissa voidaan osaltaan edistää perhevapaauudistuksen tavoitetta tasavertaisemmasta työn- ja vastuunjaosta perheissä ja lapsen oikeudesta saada hoivaa ja huolenpitoa molemmilta vanhemmilta.","PeriodicalId":85557,"journal":{"name":"Sosiaalilaaketieteellinen Aikakauslehti","volume":"1 1","pages":""},"PeriodicalIF":0.0,"publicationDate":"2023-06-01","publicationTypes":"Journal Article","fieldsOfStudy":null,"isOpenAccess":false,"openAccessPdf":"","citationCount":null,"resultStr":null,"platform":"Semanticscholar","paperid":"68796229","PeriodicalName":null,"FirstCategoryId":null,"ListUrlMain":null,"RegionNum":0,"RegionCategory":"","ArticlePicture":[],"TitleCN":null,"AbstractTextCN":null,"PMCID":"","EPubDate":null,"PubModel":null,"JCR":null,"JCRName":null,"Score":null,"Total":0}
Suomessa taataan iäkkäälle mahdollisuus asua kodissaan myös sairaana ja toimintakyvyn rajoittuessa kotihoidon palveluiden avulla. Iäkkäiden määrän lisääntyessä kotihoidon asiakkaiden määrä kasvaa edelleen ja ammattilaisia kotihoitoon tarvitaan lisää. Kotihoitotyön imago on heikko ja alaa vaivaa työvoimapula. Aikaisempi tutkimus osoittaa, että kotihoitotyöhön sisältyy fyysistä ja henkistä kuormitusta aikapaineen ja rajallisten resurssien vuoksi. Nämä huomiot nousevat esille usein myös julkisessa keskustelussa. Sen sijaan työn mielekkyyttä lisäävät piirteet, kuten läheinen kontakti asiakkaisiin, työn vaihtelevuus ja autonomia, ovat vähemmän esillä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata kotihoidon ammattilaisten kokemuksia työstään. Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa tietoa, jota voidaan hyödyntää kotihoidon kehittämisessä, alan vetovoiman lisäämisessä sekä alan julkisuuskuvan laajentamisessa aiempaa myönteisemmäksi. Tutkimusaineisto kerättiin ryhmähaastatteluilla, etäkokoussovelluksen avulla kahden maakunnan alueelta vuonna 2020 osana Veto- ja pitovoimaa kotihoitoon -hanketta. Osallistujina oli yhteensä 30 kotihoidon ammattilaista. Tutkimustehtävänä oli selvittää, miten kotihoidon ammattilaiset kuvaavat työtään. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällön analyysillä. Tulokset osoittavat, että kotihoitotyötä tehdään asiakaslähtöisen työskentelyn kautta vaihtelevassa ja monimuotoisessa työympäristössä. Kotihoitotyön imago on heikko. Työskentely edellyttää joustavaa työn organisointia sekä osaamista muuttuvissa ja yllätyksellisissä tilanteissa. Kotihoidon kehittämiskohteita ovat kuntouttavan ja moniammatillisen työotteen lisääminen, asiakaslähtöisten teknologioiden hyödyntäminen, joustavuuden lisääminen palveluiden toteuttamisessa sekä alalle tulevien perehdyttäminen ja mentorointi. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää kotihoidon kehittämisessä sekä yhteiskunnallisesti kotihoidon julkisuuskuvan laajentamisessa. Näillä toiminnoilla on mahdollista lisätä kotihoitotyön veto- ja pitovoimaa.
{"title":"Arjen auttajien matkassa – kotihoito ammattilaisten silmin","authors":"Katja Hautsalo, Sirpa Salin, Sari Teeri","doi":"10.23990/sa.111876","DOIUrl":"https://doi.org/10.23990/sa.111876","url":null,"abstract":"Suomessa taataan iäkkäälle mahdollisuus asua kodissaan myös sairaana ja toimintakyvyn rajoittuessa kotihoidon palveluiden avulla. Iäkkäiden määrän lisääntyessä kotihoidon asiakkaiden määrä kasvaa edelleen ja ammattilaisia kotihoitoon tarvitaan lisää. Kotihoitotyön imago on heikko ja alaa vaivaa työvoimapula. Aikaisempi tutkimus osoittaa, että kotihoitotyöhön sisältyy fyysistä ja henkistä kuormitusta aikapaineen ja rajallisten resurssien vuoksi. Nämä huomiot nousevat esille usein myös julkisessa keskustelussa. Sen sijaan työn mielekkyyttä lisäävät piirteet, kuten läheinen kontakti asiakkaisiin, työn vaihtelevuus ja autonomia, ovat vähemmän esillä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata kotihoidon ammattilaisten kokemuksia työstään. Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa tietoa, jota voidaan hyödyntää kotihoidon kehittämisessä, alan vetovoiman lisäämisessä sekä alan julkisuuskuvan laajentamisessa aiempaa myönteisemmäksi.\u0000Tutkimusaineisto kerättiin ryhmähaastatteluilla, etäkokoussovelluksen avulla kahden maakunnan alueelta vuonna 2020 osana Veto- ja pitovoimaa kotihoitoon -hanketta. Osallistujina oli yhteensä 30 kotihoidon ammattilaista. Tutkimustehtävänä oli selvittää, miten kotihoidon ammattilaiset kuvaavat työtään. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällön analyysillä.\u0000Tulokset osoittavat, että kotihoitotyötä tehdään asiakaslähtöisen työskentelyn kautta vaihtelevassa ja monimuotoisessa työympäristössä. Kotihoitotyön imago on heikko. Työskentely edellyttää joustavaa työn organisointia sekä osaamista muuttuvissa ja yllätyksellisissä tilanteissa. Kotihoidon kehittämiskohteita ovat kuntouttavan ja moniammatillisen työotteen lisääminen, asiakaslähtöisten teknologioiden hyödyntäminen, joustavuuden lisääminen palveluiden toteuttamisessa sekä alalle tulevien perehdyttäminen ja mentorointi. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää kotihoidon kehittämisessä sekä yhteiskunnallisesti kotihoidon julkisuuskuvan laajentamisessa. Näillä toiminnoilla on mahdollista lisätä kotihoitotyön veto- ja pitovoimaa.","PeriodicalId":85557,"journal":{"name":"Sosiaalilaaketieteellinen Aikakauslehti","volume":"1 1","pages":""},"PeriodicalIF":0.0,"publicationDate":"2023-02-23","publicationTypes":"Journal Article","fieldsOfStudy":null,"isOpenAccess":false,"openAccessPdf":"","citationCount":null,"resultStr":null,"platform":"Semanticscholar","paperid":"68796062","PeriodicalName":null,"FirstCategoryId":null,"ListUrlMain":null,"RegionNum":0,"RegionCategory":"","ArticlePicture":[],"TitleCN":null,"AbstractTextCN":null,"PMCID":"","EPubDate":null,"PubModel":null,"JCR":null,"JCRName":null,"Score":null,"Total":0}
{"title":"60-vuotias lehtemme","authors":"O. Rahkonen, E. Lahelma, Sakari Suominen","doi":"10.23990/sa.125077","DOIUrl":"https://doi.org/10.23990/sa.125077","url":null,"abstract":"","PeriodicalId":85557,"journal":{"name":"Sosiaalilaaketieteellinen Aikakauslehti","volume":"1 1","pages":""},"PeriodicalIF":0.0,"publicationDate":"2023-02-23","publicationTypes":"Journal Article","fieldsOfStudy":null,"isOpenAccess":false,"openAccessPdf":"","citationCount":null,"resultStr":null,"platform":"Semanticscholar","paperid":"68796379","PeriodicalName":null,"FirstCategoryId":null,"ListUrlMain":null,"RegionNum":0,"RegionCategory":"","ArticlePicture":[],"TitleCN":null,"AbstractTextCN":null,"PMCID":"","EPubDate":null,"PubModel":null,"JCR":null,"JCRName":null,"Score":null,"Total":0}
Toisin kuin itsenäisyytemme alkuaikoina, tänä päivänä kansanterveyden kuvaa hallitsevat eräät krooniset sairaudet. Ennenaikaisen kuolleisuuden ja työkyvyttömyyden kannalta avainasemassa ovat sydänja verisuonitaudit, syövät, krooniset keuhkosairaudet, diabetes, tukija liikuntaelinsairaudet sekä eräät mielenterveyden häiriöt. Näin on siitä huolimatta, että viime vuosina korona, ja jatkossakin uudet epidemiat, herättävät suurta julkista huomiota ja rokotuskattavuus on tärkeä asia. Kroonisiin tarttumattomin tauteihin, kuten juuri sydänja verisuonitauteihin on viime vuosina suuntautunut massiivinen kansainvälinen tutkimus. Vaikka kaikkea ei tautien syntymekanismeista tiedetä, tutkimus on antanut erittäin vahvan näytön niitä aiheuttavaista keskeisistä tekijöistä. Kysymys ei nyt ole bakteereista eikä viruksista. Nämä taudit ovat seurausta eräistä elintavoista, jotka ovat aikojen kuluessa kehittyneet suuntaan, johon elimistöämme ei ole tarkoitettu. Voimme siis puhua elintapasairauksista. Kansantautien torjunta perustuu siis konkreettisesti elintapamuutosten edistämiseen väestö tasolla. Vaikka vakavien tautien ehkäisy on inhimillisesti ja esimerkiksi sote-palvelujärjestelmän kannalta keskeistä, mitalin toisella puolella ovat samanaikaiset vaikutukset terveyden, toimintakyvyn ja hyvinvoinnin edistämisessä. Maailman Terveysjärjestön WHOn globaalin ohjelman perusteella kysymys on ennen kaikkea epäterveellisestä ravinnosta, tupakoinnista, vähäisestä liikunnasta sekä haitallisesta alkoholinkäytöstä. Muitakin tekijöitä voidaan lisätä, mutta näissä neljässä on Suomenkin oloissa keskeiset terveyden avaimet – niin kansalaisille kuin kansanterveydelle. Jos näissä asioissa suositukset edes osittain toteutuisivat nykyistä paremmin, niin kansanterveys ja myös sote-palvelujen paine olisi paljon pienempi. Tutkimustieto ja esimerkiksi Pohjois-Karjala projektin tulokset osoittavat aika vakuuttavasti, että elintavoista erityisesti se mitä syömme, ravinto, on väestötasolla kaikista merkittävin tekijä. Se säätelee olennaisesti sellaisia vahvoja riskitekijöitä kuten veren kolesteroli, verenpaine ja lihavuus. Sairauksien hoito on tärkeää ja voi pelastaa potilaan hengen. Niinpä hyvät sote-palvelut ja ennen kaikkea järjestelmän eturintama, perusterveydenhuolto, on tärkeää. Kuitenkin isot muutokset kansanterveydessä voivat perustua vain ennaltaehkäisyyn eli elintapamuutoksiin väestötasolla. Sairaudet eivät vähene hoitamalla vaan ehkäisemällä. Niin yksilötasolla kuin väestötasolla ennalta ehkäisyn potentiaali on suuri: WHO on arvioinut, että yksinkertaisilla elintapamuutoksilla, jotka koskevat ravintoa, liikuntaa ja tupakointia, voidaan ehkäistä jopa 90 % tyyppi 2 diabeteksesta ja 80 % sepelvaltimotaudeista. Diabeteksen osalta suomalainen diabeteksen ehkäisytutkimus antoi vahvan näytön. Väestötasolla ehkäisyn voimaa osoittaa Suomessa Pohjois-Karjala projektin viitoittama kehitys, jonka mukana ennenaikainen sydänja verisuonitautikuolleisuus on vähentynyt yli 80 %, ja kuolleisuuden
{"title":"Elintapasairauksien torjunta ja terveyden edistäminen: kysymyksiä ja haasteita","authors":"P. Puska","doi":"10.23990/sa.125119","DOIUrl":"https://doi.org/10.23990/sa.125119","url":null,"abstract":"Toisin kuin itsenäisyytemme alkuaikoina, tänä päivänä kansanterveyden kuvaa hallitsevat eräät krooniset sairaudet. Ennenaikaisen kuolleisuuden ja työkyvyttömyyden kannalta avainasemassa ovat sydänja verisuonitaudit, syövät, krooniset keuhkosairaudet, diabetes, tukija liikuntaelinsairaudet sekä eräät mielenterveyden häiriöt. Näin on siitä huolimatta, että viime vuosina korona, ja jatkossakin uudet epidemiat, herättävät suurta julkista huomiota ja rokotuskattavuus on tärkeä asia. Kroonisiin tarttumattomin tauteihin, kuten juuri sydänja verisuonitauteihin on viime vuosina suuntautunut massiivinen kansainvälinen tutkimus. Vaikka kaikkea ei tautien syntymekanismeista tiedetä, tutkimus on antanut erittäin vahvan näytön niitä aiheuttavaista keskeisistä tekijöistä. Kysymys ei nyt ole bakteereista eikä viruksista. Nämä taudit ovat seurausta eräistä elintavoista, jotka ovat aikojen kuluessa kehittyneet suuntaan, johon elimistöämme ei ole tarkoitettu. Voimme siis puhua elintapasairauksista. Kansantautien torjunta perustuu siis konkreettisesti elintapamuutosten edistämiseen väestö tasolla. Vaikka vakavien tautien ehkäisy on inhimillisesti ja esimerkiksi sote-palvelujärjestelmän kannalta keskeistä, mitalin toisella puolella ovat samanaikaiset vaikutukset terveyden, toimintakyvyn ja hyvinvoinnin edistämisessä. Maailman Terveysjärjestön WHOn globaalin ohjelman perusteella kysymys on ennen kaikkea epäterveellisestä ravinnosta, tupakoinnista, vähäisestä liikunnasta sekä haitallisesta alkoholinkäytöstä. Muitakin tekijöitä voidaan lisätä, mutta näissä neljässä on Suomenkin oloissa keskeiset terveyden avaimet – niin kansalaisille kuin kansanterveydelle. Jos näissä asioissa suositukset edes osittain toteutuisivat nykyistä paremmin, niin kansanterveys ja myös sote-palvelujen paine olisi paljon pienempi. Tutkimustieto ja esimerkiksi Pohjois-Karjala projektin tulokset osoittavat aika vakuuttavasti, että elintavoista erityisesti se mitä syömme, ravinto, on väestötasolla kaikista merkittävin tekijä. Se säätelee olennaisesti sellaisia vahvoja riskitekijöitä kuten veren kolesteroli, verenpaine ja lihavuus. Sairauksien hoito on tärkeää ja voi pelastaa potilaan hengen. Niinpä hyvät sote-palvelut ja ennen kaikkea järjestelmän eturintama, perusterveydenhuolto, on tärkeää. Kuitenkin isot muutokset kansanterveydessä voivat perustua vain ennaltaehkäisyyn eli elintapamuutoksiin väestötasolla. Sairaudet eivät vähene hoitamalla vaan ehkäisemällä. Niin yksilötasolla kuin väestötasolla ennalta ehkäisyn potentiaali on suuri: WHO on arvioinut, että yksinkertaisilla elintapamuutoksilla, jotka koskevat ravintoa, liikuntaa ja tupakointia, voidaan ehkäistä jopa 90 % tyyppi 2 diabeteksesta ja 80 % sepelvaltimotaudeista. Diabeteksen osalta suomalainen diabeteksen ehkäisytutkimus antoi vahvan näytön. Väestötasolla ehkäisyn voimaa osoittaa Suomessa Pohjois-Karjala projektin viitoittama kehitys, jonka mukana ennenaikainen sydänja verisuonitautikuolleisuus on vähentynyt yli 80 %, ja kuolleisuuden ","PeriodicalId":85557,"journal":{"name":"Sosiaalilaaketieteellinen Aikakauslehti","volume":"1 1","pages":""},"PeriodicalIF":0.0,"publicationDate":"2023-02-23","publicationTypes":"Journal Article","fieldsOfStudy":null,"isOpenAccess":false,"openAccessPdf":"","citationCount":null,"resultStr":null,"platform":"Semanticscholar","paperid":"68796424","PeriodicalName":null,"FirstCategoryId":null,"ListUrlMain":null,"RegionNum":0,"RegionCategory":"","ArticlePicture":[],"TitleCN":null,"AbstractTextCN":null,"PMCID":"","EPubDate":null,"PubModel":null,"JCR":null,"JCRName":null,"Score":null,"Total":0}
Hoitoalan ammattilaiset voivat vaikuttaa potilaiden rokotepäätöksiin sekä rokotteita koskevaan keskusteluilmapiiriin. Artikkelissa selvitämme, miten sairaanhoitajat, terveydenhoitajat ja kätilöt suhtautuivat rokotteisiin Suomessa ennen koronapandemiaa. Tarkastelemme näiden ammattiryhmien rokoteasenteita monimenetelmällisesti vuonna 2018–2019 kerättyjen kysely- ja haastatteluaineistojen valossa. Kysymme, miten kyselyyn vastanneet sairaanhoitajat, terveydenhoitajat ja kätilöt suhtautuivat rokotuksiin ja miten he haastatteluissa perustelivat omaa suhtautumistaan. Tarkastelemme myös mahdollisia eroja rokotteisiin suhtautumisessa ammattiryhmien välillä tai ikään, työkokemukseen tai täydentävien ja vaihtoehtoisten (CAM) hoitojen käyttöön liittyen. Lisäksi selvitämme, vaikuttivatko mahdolliset kielteiset asenteet rokotusten suosittelemiseen potilaille. Kyselyaineistoa (N=1299) analysoimme kuvailevin menetelmin, pääkomponenttianalyysilla sekä yksi- ja kaksisuuntaisella varianssianalyysisilla. Tutkimuksen laadullinen aineisto käsittää 32 puolistrukturoitua haastattelua, joita analysoimme sisällönanalyysin avulla. Tulosten perusteella kyselyyn vastanneet sairaanhoitajat, terveydenhoitajat ja kätilöt suhtautuivat valtaosin myönteisesti rokotteisiin. Heidän keskuudessaan kuitenkin esiintyi myös huolia ja pohdintaa rokotteiden turvallisuudesta ja tarpeellisuudesta sekä kritiikkiä hoitohenkilökunnan rokotusten pakollisuudesta. Kriittiset asenteet kohdistuivat erityisesti lasten rokotusohjelman uusimpiin rokotuksiin. Lisäksi vuosittainen influenssarokotus herätti epäröintiä ja kritiikkiä. Ammattiryhmistä terveydenhoitajat suhtautuivat myönteisimmin rokotteiden yleiseen hyötyyn sekä rokotteiden merkitykseen ja turvallisuuteen liittyviin väittämiin. Sairaanhoitajat suhtautuivat toiseksi myönteisemmin sekä rokotteiden hyötyyn että turvallisuuteen, ja kätilöiden keskiarvo oli ryhmistä matalin. Erot ryhmien välillä osin tasoittuvat tarkasteltaessa CAM-hoitojen käyttöä, ja tulosten perusteella ammattilaisen oma CAM-hoitojen käyttö voi lisätä kriittisyyttä rokotteita kohtaan. Tutkimus osoittaa, että myös hoitoalan ammattilaiset saattavat muiden kansalaisten tavoin epäröidä rokotteiden ottamista. Kriittiset näkemykset eivät kuitenkaan haastateltujen osallistujien mukaan vaikuttaneet rokotteiden suosittelemiseen potilaille.
{"title":"Sairaanhoitajien, terveydenhoitajien ja kätilöiden suhtautuminen rokotteisiin","authors":"Johanna Nurmi, Pia Vuolanto, Katri-Maria Järvinen","doi":"10.23990/sa.111097","DOIUrl":"https://doi.org/10.23990/sa.111097","url":null,"abstract":"Hoitoalan ammattilaiset voivat vaikuttaa potilaiden rokotepäätöksiin sekä rokotteita koskevaan keskusteluilmapiiriin. Artikkelissa selvitämme, miten sairaanhoitajat, terveydenhoitajat ja kätilöt suhtautuivat rokotteisiin Suomessa ennen koronapandemiaa. Tarkastelemme näiden ammattiryhmien rokoteasenteita monimenetelmällisesti vuonna 2018–2019 kerättyjen kysely- ja haastatteluaineistojen valossa. Kysymme, miten kyselyyn vastanneet sairaanhoitajat, terveydenhoitajat ja kätilöt suhtautuivat rokotuksiin ja miten he haastatteluissa perustelivat omaa suhtautumistaan. Tarkastelemme myös mahdollisia eroja rokotteisiin suhtautumisessa ammattiryhmien välillä tai ikään, työkokemukseen tai täydentävien ja vaihtoehtoisten (CAM) hoitojen käyttöön liittyen. Lisäksi selvitämme, vaikuttivatko mahdolliset kielteiset asenteet rokotusten suosittelemiseen potilaille. Kyselyaineistoa (N=1299) analysoimme kuvailevin menetelmin, pääkomponenttianalyysilla sekä yksi- ja kaksisuuntaisella varianssianalyysisilla. Tutkimuksen laadullinen aineisto käsittää 32 puolistrukturoitua haastattelua, joita analysoimme sisällönanalyysin avulla.\u0000Tulosten perusteella kyselyyn vastanneet sairaanhoitajat, terveydenhoitajat ja kätilöt suhtautuivat valtaosin myönteisesti rokotteisiin. Heidän keskuudessaan kuitenkin esiintyi myös huolia ja pohdintaa rokotteiden turvallisuudesta ja tarpeellisuudesta sekä kritiikkiä hoitohenkilökunnan rokotusten pakollisuudesta. Kriittiset asenteet kohdistuivat erityisesti lasten rokotusohjelman uusimpiin rokotuksiin. Lisäksi vuosittainen influenssarokotus herätti epäröintiä ja kritiikkiä. Ammattiryhmistä terveydenhoitajat suhtautuivat myönteisimmin rokotteiden yleiseen hyötyyn sekä rokotteiden merkitykseen ja turvallisuuteen liittyviin väittämiin. Sairaanhoitajat suhtautuivat toiseksi myönteisemmin sekä rokotteiden hyötyyn että turvallisuuteen, ja kätilöiden keskiarvo oli ryhmistä matalin. Erot ryhmien välillä osin tasoittuvat tarkasteltaessa CAM-hoitojen käyttöä, ja tulosten perusteella ammattilaisen oma CAM-hoitojen käyttö voi lisätä kriittisyyttä rokotteita kohtaan. Tutkimus osoittaa, että myös hoitoalan ammattilaiset saattavat muiden kansalaisten tavoin epäröidä rokotteiden ottamista. Kriittiset näkemykset eivät kuitenkaan haastateltujen osallistujien mukaan vaikuttaneet rokotteiden suosittelemiseen potilaille.","PeriodicalId":85557,"journal":{"name":"Sosiaalilaaketieteellinen Aikakauslehti","volume":" ","pages":""},"PeriodicalIF":0.0,"publicationDate":"2023-02-23","publicationTypes":"Journal Article","fieldsOfStudy":null,"isOpenAccess":false,"openAccessPdf":"","citationCount":null,"resultStr":null,"platform":"Semanticscholar","paperid":"47544394","PeriodicalName":null,"FirstCategoryId":null,"ListUrlMain":null,"RegionNum":0,"RegionCategory":"","ArticlePicture":[],"TitleCN":null,"AbstractTextCN":null,"PMCID":"","EPubDate":null,"PubModel":null,"JCR":null,"JCRName":null,"Score":null,"Total":0}
Toimituskunta kysyi kuulumisia edellisvuosien Seppo Aro -palkinnon saajilta. Kysyimme ”Mitä sinulle kuuluu? Vieläkö työskentelet tieteen parissa?”. Kaikkia palkittuja ei tavoitettu, mutta muutamia vastauksia saimme.
{"title":"Seppo Aro palkitut – Mitä kuuluu?","authors":"Katri Sääksjärvi","doi":"10.23990/sa.126114","DOIUrl":"https://doi.org/10.23990/sa.126114","url":null,"abstract":"Toimituskunta kysyi kuulumisia edellisvuosien Seppo Aro -palkinnon saajilta. Kysyimme ”Mitä sinulle kuuluu? Vieläkö työskentelet tieteen parissa?”. Kaikkia palkittuja ei tavoitettu, mutta muutamia vastauksia saimme.","PeriodicalId":85557,"journal":{"name":"Sosiaalilaaketieteellinen Aikakauslehti","volume":" ","pages":""},"PeriodicalIF":0.0,"publicationDate":"2023-02-23","publicationTypes":"Journal Article","fieldsOfStudy":null,"isOpenAccess":false,"openAccessPdf":"","citationCount":null,"resultStr":null,"platform":"Semanticscholar","paperid":"49284016","PeriodicalName":null,"FirstCategoryId":null,"ListUrlMain":null,"RegionNum":0,"RegionCategory":"","ArticlePicture":[],"TitleCN":null,"AbstractTextCN":null,"PMCID":"","EPubDate":null,"PubModel":null,"JCR":null,"JCRName":null,"Score":null,"Total":0}
京公网安备 11010802042870号
京ICP备2023020795号-1
扫码关注我们
求助内容：
应助结果提醒方式：