Pohjoismainen sosiaalilääketieteen ja kansanterveystieteen lehti Scandinavian Journal of Public Health on tuttu monelle Sosiaalilääketieteellisen Aikakauslehden lukijalle. Viime vuoden marraskuussa julkaistiin lehden 50-vuotisjuhlanumero (1). Sen ilmestyessä lehti järjesti Norjan kansanterveyskokouksessa konferenssin ”Celebrating 50 years of Nordic Public Health Research”. Puhujia oli kaikista Pohjoismaista lukuun ottamatta Islantia, ja osa konferenssimateriaalista sisältyi juhlanumeroon. Lehti ei ole aikaisemmin juhlistanut merkkivuosiaan eivätkä juhlat nytkään aivan kohdalle osuneet. Tarkkaan laskien vuosikertoja ei ole 50 vaan 53, sillä lehti ilmestyi jo vuosina 1969–1972 nimellä Acta Socio-Medica Scandinavica. Pieni epätarkkuus lehden iässä ei kuitenkaan muuta miksikään sitä, että julkaisusarjalla on takanaan pitkä ja menestyksekäs historia.
{"title":"Scandinavian Journal of Public Health -lehden viisi vuosikymmentä","authors":"E. Lahelma","doi":"10.23990/sa.124994","DOIUrl":"https://doi.org/10.23990/sa.124994","url":null,"abstract":"Pohjoismainen sosiaalilääketieteen ja kansanterveystieteen lehti Scandinavian Journal of Public Health on tuttu monelle Sosiaalilääketieteellisen Aikakauslehden lukijalle. Viime vuoden marraskuussa julkaistiin lehden 50-vuotisjuhlanumero (1). Sen ilmestyessä lehti järjesti Norjan kansanterveyskokouksessa konferenssin ”Celebrating 50 years of Nordic Public Health Research”. Puhujia oli kaikista Pohjoismaista lukuun ottamatta Islantia, ja osa konferenssimateriaalista sisältyi juhlanumeroon. Lehti ei ole aikaisemmin juhlistanut merkkivuosiaan eivätkä juhlat nytkään aivan kohdalle osuneet. Tarkkaan laskien vuosikertoja ei ole 50 vaan 53, sillä lehti ilmestyi jo vuosina 1969–1972 nimellä Acta Socio-Medica Scandinavica. Pieni epätarkkuus lehden iässä ei kuitenkaan muuta miksikään sitä, että julkaisusarjalla on takanaan pitkä ja menestyksekäs historia.","PeriodicalId":85557,"journal":{"name":"Sosiaalilaaketieteellinen Aikakauslehti","volume":"1 1","pages":""},"PeriodicalIF":0.0,"publicationDate":"2023-02-23","publicationTypes":"Journal Article","fieldsOfStudy":null,"isOpenAccess":false,"openAccessPdf":"","citationCount":null,"resultStr":null,"platform":"Semanticscholar","paperid":"68796372","PeriodicalName":null,"FirstCategoryId":null,"ListUrlMain":null,"RegionNum":0,"RegionCategory":"","ArticlePicture":[],"TitleCN":null,"AbstractTextCN":null,"PMCID":"","EPubDate":null,"PubModel":null,"JCR":null,"JCRName":null,"Score":null,"Total":0}
Katja Ilmarinen, Maaret Vuorenmaa, S. Karvonen, Johanna Lammi-Taskula
Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, saavatko pienten lasten vanhemmat perheitä tukevia sosiaalipalveluja ja tukea ammattilaisilta tarvettaan vastaavasti taustatekijöistä, elämäntilanteesta tai asuinpaikasta riippumatta. Mittarina käytettiin vanhempien arviota siitä, tyydyttyikö palvelujen tai tuen tarve. Tarkastelun kohteena olivat perhetyö, lapsiperheiden kotipalvelu ja vanhempien tuen saanti eri alan ammattilaisilta. Tutkimuskysymykset olivat: 1) kuinka yleistä on tyydyttymätön tarve perhetyössä ja kotipalvelussa sekä ammattilaisilta saatavassa tuessa? ja 2) mitkä vanhempiin liittyvät ja mitkä kotikuntaan liittyvät tekijät ovat yhteydessä tyydyttymättömään palvelujen ja tuen tarpeeseen? Tutkimusaineistona käytettiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen valtakunnallista FinLapset-kyselyä vuodelta 2018 (n=10 458). Vanhempia pyydettiin osallistumaan tutkimukseen nelivuotiaan lapsen laajan terveystarkastuksen yhteydessä lastenneuvolassa. Aineistoa analysoitiin ristiintaulukoimalla sekä χ2-testin ja logistisen regressioanalyysin avulla. Palveluja ja tukea tarvinneista vanhemmista merkittävän suuri osa raportoi tyydyttymätöntä palvelujen tai tuen tarvetta. Perhetyössä palvelutarve jäi tyydyttymättä noin joka toisella vanhemmalla ja kotipalvelussa kahdella kolmesta vanhemmasta. Tukea ammattilaisilta lapsen käyttäytymisen tai tunne-elämän ongelmiin koki saaneensa riittämättömästi joka viides ja tukea omaan jaksamiseen reilu puolet vanhemmista. Alueellisia eroja ei juuri havaittu. Kokemus palvelujen ja tuen riittämättömyydestä oli yhteydessä vanhemman haavoittuvaan asemaan. Erityisesti yksinäisyyttä kokevilla vanhemmilla palvelu tai tuki jäi saamatta muita yleisemmin. Lisäksi vanhemman heikko terveys sekä heikko taloudellinen tilanne ennustivat, että tuen tarve jäi tyydyttymättä muita yleisemmin. Tutkimuksen mukaan kotipalvelun ja perhetyön sekä vanhempien tarvitseman tuen hyvä saatavuus ei näytä kaikilta osin toteutuvan. Näin ollen suomalaisen sosiaali- ja terveyspolitiikan sekä sosiaalihuoltolain tavoitteeseen palvelujen tarpeenmukaisesta ja yhdenvertaisesta saatavuudesta on vielä matkaa.
{"title":"Tyydyttymätön palvelutarve lapsiperheitä tukevissa sosiaalipalveluissa","authors":"Katja Ilmarinen, Maaret Vuorenmaa, S. Karvonen, Johanna Lammi-Taskula","doi":"10.23990/sa.109129","DOIUrl":"https://doi.org/10.23990/sa.109129","url":null,"abstract":"Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, saavatko pienten lasten vanhemmat perheitä tukevia sosiaalipalveluja ja tukea ammattilaisilta tarvettaan vastaavasti taustatekijöistä, elämäntilanteesta tai asuinpaikasta riippumatta. Mittarina käytettiin vanhempien arviota siitä, tyydyttyikö palvelujen tai tuen tarve. Tarkastelun kohteena olivat perhetyö, lapsiperheiden kotipalvelu ja vanhempien tuen saanti eri alan ammattilaisilta. Tutkimuskysymykset olivat: 1) kuinka yleistä on tyydyttymätön tarve perhetyössä ja kotipalvelussa sekä ammattilaisilta saatavassa tuessa? ja 2) mitkä vanhempiin liittyvät ja mitkä kotikuntaan liittyvät tekijät ovat yhteydessä tyydyttymättömään palvelujen ja tuen tarpeeseen?\u0000Tutkimusaineistona käytettiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen valtakunnallista FinLapset-kyselyä vuodelta 2018 (n=10 458). Vanhempia pyydettiin osallistumaan tutkimukseen nelivuotiaan lapsen laajan terveystarkastuksen yhteydessä lastenneuvolassa. Aineistoa analysoitiin ristiintaulukoimalla sekä χ2-testin ja logistisen regressioanalyysin avulla.\u0000Palveluja ja tukea tarvinneista vanhemmista merkittävän suuri osa raportoi tyydyttymätöntä palvelujen tai tuen tarvetta. Perhetyössä palvelutarve jäi tyydyttymättä noin joka toisella vanhemmalla ja kotipalvelussa kahdella kolmesta vanhemmasta. Tukea ammattilaisilta lapsen käyttäytymisen tai tunne-elämän ongelmiin koki saaneensa riittämättömästi joka viides ja tukea omaan jaksamiseen reilu puolet vanhemmista. Alueellisia eroja ei juuri havaittu. Kokemus palvelujen ja tuen riittämättömyydestä oli yhteydessä vanhemman haavoittuvaan asemaan. Erityisesti yksinäisyyttä kokevilla vanhemmilla palvelu tai tuki jäi saamatta muita yleisemmin. Lisäksi vanhemman heikko terveys sekä heikko taloudellinen tilanne ennustivat, että tuen tarve jäi tyydyttymättä muita yleisemmin. Tutkimuksen mukaan kotipalvelun ja perhetyön sekä vanhempien tarvitseman tuen hyvä saatavuus ei näytä kaikilta osin toteutuvan. Näin ollen suomalaisen sosiaali- ja terveyspolitiikan sekä sosiaalihuoltolain tavoitteeseen palvelujen tarpeenmukaisesta ja yhdenvertaisesta saatavuudesta on vielä matkaa.","PeriodicalId":85557,"journal":{"name":"Sosiaalilaaketieteellinen Aikakauslehti","volume":" ","pages":""},"PeriodicalIF":0.0,"publicationDate":"2023-02-23","publicationTypes":"Journal Article","fieldsOfStudy":null,"isOpenAccess":false,"openAccessPdf":"","citationCount":null,"resultStr":null,"platform":"Semanticscholar","paperid":"47555161","PeriodicalName":null,"FirstCategoryId":null,"ListUrlMain":null,"RegionNum":0,"RegionCategory":"","ArticlePicture":[],"TitleCN":null,"AbstractTextCN":null,"PMCID":"","EPubDate":null,"PubModel":null,"JCR":null,"JCRName":null,"Score":null,"Total":0}
Nuorten terveyserot ovat kytköksissä koulutusryhmään: terveysvajeet ja -riskit koskettavat erityisesti toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa opiskelevia nuoria. Myös sosioekonomisella asemalla ja koulutustasolla on merkitystä. Terveys on selkeästi heikointa niillä nuorilla, jotka jäävät kokonaan toisen asteen koulutuksen ulkopuolelle. Nuoruuden terveys ja terveyskäyttäytyminen vaikuttavat terveyteen vielä aikuisuudessa. Tämän systemaattisen kirjallisuuskatsauksen tavoitteena oli kuvata ammattiin opiskelevien nuorten terveyttä ja terveyttä uhkaavia tekijöitä. Katsaus toteutettiin Finkin mallin mukaisesti. Tiedonhakuun käytettiin Medic-, Julkari-, Cinahl Complete-, Google Scholar- ja PubMed-tietokantoja. Haut rajattiin koko tekstin saatavuuteen, suomen- tai englanninkielisiin sekä enintään 10 vuotta vanhoihin julkaisuihin. Lopulliseen katsaukseen hyväksyttiin kaikkiaan 13 tutkimusta. Tulosten mukaan terveyden koulutusryhmittäisiä eroja ilmenee erityisesti elintavoissa, terveysosaamisessa ja arjenhallinnassa. Ympäristöllä, perheellä ja vertaisilla on selkeä vaikutus nuorten terveyskäyttäytymiseen. Vaikka nuoret harjoittelevat itsenäistymistä ja omien valintojen tekemistä, he ovat edelleen erityisen riippuvaisia kasvuympäristöstään usealla terveyden ulottuvuudella. Terveyteen liittyvät heikkoudet korostuvat ammattiin opiskelevien nuorten ryhmässä. Tutkimusten mukaan terveyden riskit myös siirtyvät herkästi sukupolvelta toiselle. Terveyttä edistävien toimien kohdentaminen ja pyrkiminen huono-osaisuuden ylisukupolvisen kierteen katkaisemiseen ovat perusteltuja erityisesti kansanterveydellisestä näkökulmasta. Oikea-aikaisilla, tarveperustaisilla ja toiminnallisilla, sekä nuorten arkiympäristöihin, kuten kouluun, sijoittuvilla interventioilla voidaan tutkitusti vaikuttaa nuorten terveyskäyttäytymiseen ja terveyteen. Tutkimustiedon pohjalta voidaan kehittää ammattiin opiskelevien nuorten tiedonsaannin ja terveyden edistämisen menetelmiä niin alueellisesti kuin kansallisestikin.
{"title":"Toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa opiskelevien nuorten terveys ja terveyttä uhkaavat tekijät: systemaattinen kirjallisuuskatsaus","authors":"Minna Salakari, Johanna Lindegren, Anu Vaihekoski","doi":"10.23990/sa.98601","DOIUrl":"https://doi.org/10.23990/sa.98601","url":null,"abstract":"Nuorten terveyserot ovat kytköksissä koulutusryhmään: terveysvajeet ja -riskit koskettavat erityisesti toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa opiskelevia nuoria. Myös sosioekonomisella asemalla ja koulutustasolla on merkitystä. Terveys on selkeästi heikointa niillä nuorilla, jotka jäävät kokonaan toisen asteen koulutuksen ulkopuolelle. Nuoruuden terveys ja terveyskäyttäytyminen vaikuttavat terveyteen vielä aikuisuudessa.\u0000Tämän systemaattisen kirjallisuuskatsauksen tavoitteena oli kuvata ammattiin opiskelevien nuorten terveyttä ja terveyttä uhkaavia tekijöitä. Katsaus toteutettiin Finkin mallin mukaisesti. Tiedonhakuun käytettiin Medic-, Julkari-, Cinahl Complete-, Google Scholar- ja PubMed-tietokantoja. Haut rajattiin koko tekstin saatavuuteen, suomen- tai englanninkielisiin sekä enintään 10 vuotta vanhoihin julkaisuihin. Lopulliseen katsaukseen hyväksyttiin kaikkiaan 13 tutkimusta.\u0000Tulosten mukaan terveyden koulutusryhmittäisiä eroja ilmenee erityisesti elintavoissa, terveysosaamisessa ja arjenhallinnassa. Ympäristöllä, perheellä ja vertaisilla on selkeä vaikutus nuorten terveyskäyttäytymiseen. Vaikka nuoret harjoittelevat itsenäistymistä ja omien valintojen tekemistä, he ovat edelleen erityisen riippuvaisia kasvuympäristöstään usealla terveyden ulottuvuudella.\u0000Terveyteen liittyvät heikkoudet korostuvat ammattiin opiskelevien nuorten ryhmässä. Tutkimusten mukaan terveyden riskit myös siirtyvät herkästi sukupolvelta toiselle. Terveyttä edistävien toimien kohdentaminen ja pyrkiminen huono-osaisuuden ylisukupolvisen kierteen katkaisemiseen ovat perusteltuja erityisesti kansanterveydellisestä näkökulmasta. Oikea-aikaisilla, tarveperustaisilla ja toiminnallisilla, sekä nuorten arkiympäristöihin, kuten kouluun, sijoittuvilla interventioilla voidaan tutkitusti vaikuttaa nuorten terveyskäyttäytymiseen ja terveyteen. Tutkimustiedon pohjalta voidaan kehittää ammattiin opiskelevien nuorten tiedonsaannin ja terveyden edistämisen menetelmiä niin alueellisesti kuin kansallisestikin.","PeriodicalId":85557,"journal":{"name":"Sosiaalilaaketieteellinen Aikakauslehti","volume":"1 1","pages":""},"PeriodicalIF":0.0,"publicationDate":"2023-02-23","publicationTypes":"Journal Article","fieldsOfStudy":null,"isOpenAccess":false,"openAccessPdf":"","citationCount":null,"resultStr":null,"platform":"Semanticscholar","paperid":"68797328","PeriodicalName":null,"FirstCategoryId":null,"ListUrlMain":null,"RegionNum":0,"RegionCategory":"","ArticlePicture":[],"TitleCN":null,"AbstractTextCN":null,"PMCID":"","EPubDate":null,"PubModel":null,"JCR":null,"JCRName":null,"Score":null,"Total":0}
Hanna Rouvinen, Marjorita Sormunen, Hanna Lagström, Kristina Kunttu, Hannele Turunen
Korkeakouluopiskelijoiden internetin käyttö on lisääntynyt huomattavasti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Internetistä on tullut osa päivittäistä toimintaa, ja opiskelijat viettävät paljon aikaa verkossa. Runsaan internetin käytön on havaittu olevan yhteydessä terveydelle haitalliseen käyttäytymiseen. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää korkeakouluopiskelijoiden internetin ajallisen käytön ja terveyskäyttäytymisen välistä yhteyttä fyysiseen aktiivisuuteen, ruokailutottumuksiin, suun terveystottumuksiin ja päihteiden käyttöön liittyen. Tutkimus toteutettiin kyselomakkein vuonna 2016 ja kohderyhmänä olivat 18–34-vuotiaat suomalaiset yliopisto- ja ammattikorkeakouluopiskelijat (N = 3050). Aineisto analysoitiin kuvailevin menetelmin ja logistisella regressioanalyysilla. Tulosten mukaan opiskelijat viettivät internetissä päivittäin aikaa useita tunteja. Mitä enemmän opiskelijat käyttivät internetiä, sitä terveyden kannalta epäedullisemmat heidän fyysisen aktiivisuuden, ruokailun ja päihteiden käytön tottumuksensa olivat. Tämä voi olla haitallista opiskelijoiden terveydelle ja opiskelulle ja tavat käyttäytymisessä voivat ulottua aina työelämään saakka. Korkeakouluopintojen aikana on tärkeää välittää tietoa internetin liikakäytöstä ja tähän liittyvistä oireista sekä tarjota tukea ja hoitomahdollisuuksia. Lisäksi on tärkeää kiinnittää opiskelijoiden huomiota runsaan internetin käytön ja haitallisen terveyskäyttäytymisen yhteyksiin ja heidän omiin mahdollisuuksiinsa vaikuttaa niihin. Terveyden edistämisen asiantuntijoilla on hyvä mahdollisuus tavoittaa opiskelijat internetin sosiaalisen median sivustojen kautta.
{"title":"INTERNETIN KÄYTTÖ JA TERVEYSKÄYTTÄYTYMINEN KORKEAKOULUOPISKELIJOILLA","authors":"Hanna Rouvinen, Marjorita Sormunen, Hanna Lagström, Kristina Kunttu, Hannele Turunen","doi":"10.23990/sa.109955","DOIUrl":"https://doi.org/10.23990/sa.109955","url":null,"abstract":"Korkeakouluopiskelijoiden internetin käyttö on lisääntynyt huomattavasti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Internetistä on tullut osa päivittäistä toimintaa, ja opiskelijat viettävät paljon aikaa verkossa. Runsaan internetin käytön on havaittu olevan yhteydessä terveydelle haitalliseen käyttäytymiseen. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää korkeakouluopiskelijoiden internetin ajallisen käytön ja terveyskäyttäytymisen välistä yhteyttä fyysiseen aktiivisuuteen, ruokailutottumuksiin, suun terveystottumuksiin ja päihteiden käyttöön liittyen. Tutkimus toteutettiin kyselomakkein vuonna 2016 ja kohderyhmänä olivat 18–34-vuotiaat suomalaiset yliopisto- ja ammattikorkeakouluopiskelijat (N = 3050). Aineisto analysoitiin kuvailevin menetelmin ja logistisella regressioanalyysilla. Tulosten mukaan opiskelijat viettivät internetissä päivittäin aikaa useita tunteja. Mitä enemmän opiskelijat käyttivät internetiä, sitä terveyden kannalta epäedullisemmat heidän fyysisen aktiivisuuden, ruokailun ja päihteiden käytön tottumuksensa olivat. Tämä voi olla haitallista opiskelijoiden terveydelle ja opiskelulle ja tavat käyttäytymisessä voivat ulottua aina työelämään saakka. Korkeakouluopintojen aikana on tärkeää välittää tietoa internetin liikakäytöstä ja tähän liittyvistä oireista sekä tarjota tukea ja hoitomahdollisuuksia. Lisäksi on tärkeää kiinnittää opiskelijoiden huomiota runsaan internetin käytön ja haitallisen terveyskäyttäytymisen yhteyksiin ja heidän omiin mahdollisuuksiinsa vaikuttaa niihin. Terveyden edistämisen asiantuntijoilla on hyvä mahdollisuus tavoittaa opiskelijat internetin sosiaalisen median sivustojen kautta.","PeriodicalId":85557,"journal":{"name":"Sosiaalilaaketieteellinen Aikakauslehti","volume":" ","pages":""},"PeriodicalIF":0.0,"publicationDate":"2023-02-23","publicationTypes":"Journal Article","fieldsOfStudy":null,"isOpenAccess":false,"openAccessPdf":"","citationCount":null,"resultStr":null,"platform":"Semanticscholar","paperid":"47954677","PeriodicalName":null,"FirstCategoryId":null,"ListUrlMain":null,"RegionNum":0,"RegionCategory":"","ArticlePicture":[],"TitleCN":null,"AbstractTextCN":null,"PMCID":"","EPubDate":null,"PubModel":null,"JCR":null,"JCRName":null,"Score":null,"Total":0}
Lotta Lintula, P. Salo, Jaana I. Halonen, Ville Aalto, Jenni Ervasti, Anne Kouvonen, Tuula Oksanen
Sosiaalinen pääoma kuvaa yksilöiden ja yhteisöjen välisiä sosiaalisia verkostoja ja normeja ja niissä syntyvää luottamusta ja vastavuoroisuutta. Työyhteisöstä saatava sosiaalinen pääoma edistää työntekijöiden hyvinvointia ja ennaltaehkäisee sairastavuutta. Väestön ikääntyessä on tärkeää löytää keinoja työntekijöiden työkyvyn ylläpitoon, ja työpaikan sosiaalisen pääoman tukemisella voisi olla keskeinen rooli. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin, onko työyhteisön sosiaalisen pääoman väheneminen yhteydessä työntekijän koettuun heikentyneeseen työkykyyn. Työyhteisön sosiaalista pääomaa mitattiin sekä yksilön itsearviona että työtovereiden arviona. Tutkimuksessa käytettiin Työterveyslaitoksen Kuntasektorin seurantatutkimuksen aineistoa. Otokset muodostuivat sairaaloista ja kunnista vuosina 2012, 2015/2016 ja 2017/2018 kerätystä aineistosta ja sisälsivät 11 196 (yksilön sosiaalinen pääoma) sekä 9 579 (työyksikön sosiaalinen pääoma) vastaajaa. Tutkimus toteutettiin kokeellista asetelmaa jäljittelevänä pseudokokeellisena asetelmana, joka mahdollisti sosiaalisen pääoman ja työkyvyn muutosten ajallisten yhteyksien tarkastelun. Aineisto analysoitiin logistisella regressioanalyysilla, jossa tarkasteltiin miten työyhteisön sosiaalisen pääoman väheneminen ensimmäisen ja toisen aikapisteen välissä ennustaa työntekijän heikentynyttä työkykyä kolmannessa aikapisteessä. Analyyseissa kontrolloitiin ikä, sukupuoli, ammattiasema, siviilisääty, työaikamuoto sekä terveyskäyttäytymiseen ja terveydentilaan liittyviä tekijöitä. Yksilön sosiaalisen pääoman väheneminen ennusti työntekijän työkyvyn heikentymistä myös kovariaattien vakioinnin jälkeen. Muilta työyksikön jäseniltä mitattu sosiaalisen pääoman väheneminen ennusti heikentynyttä työkykyä vakioimattomassa analyysissa, mutta vakioinnin jälkeen tulos ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Työyhteisön sosiaalisen pääoman väheneminen saattaa heikentää työntekijän työkykyä. Työyhteisön sosiaalisen pääoman tukemiseksi tulisi löytää keinoja työpaikoilla ja jatkotutkimuksissa.
{"title":"Työyhteisön sosiaalinen pääoma ja työntekijöiden työkyky: pseudokokeellinen tutkimus","authors":"Lotta Lintula, P. Salo, Jaana I. Halonen, Ville Aalto, Jenni Ervasti, Anne Kouvonen, Tuula Oksanen","doi":"10.23990/sa.98692","DOIUrl":"https://doi.org/10.23990/sa.98692","url":null,"abstract":"Sosiaalinen pääoma kuvaa yksilöiden ja yhteisöjen välisiä sosiaalisia verkostoja ja normeja ja niissä syntyvää luottamusta ja vastavuoroisuutta. Työyhteisöstä saatava sosiaalinen pääoma edistää työntekijöiden hyvinvointia ja ennaltaehkäisee sairastavuutta. Väestön ikääntyessä on tärkeää löytää keinoja työntekijöiden työkyvyn ylläpitoon, ja työpaikan sosiaalisen pääoman tukemisella voisi olla keskeinen rooli. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin, onko työyhteisön sosiaalisen pääoman väheneminen yhteydessä työntekijän koettuun heikentyneeseen työkykyyn. Työyhteisön sosiaalista pääomaa mitattiin sekä yksilön itsearviona että työtovereiden arviona.\u0000Tutkimuksessa käytettiin Työterveyslaitoksen Kuntasektorin seurantatutkimuksen aineistoa. Otokset muodostuivat sairaaloista ja kunnista vuosina 2012, 2015/2016 ja 2017/2018 kerätystä aineistosta ja sisälsivät 11 196 (yksilön sosiaalinen pääoma) sekä 9 579 (työyksikön sosiaalinen pääoma) vastaajaa. Tutkimus toteutettiin kokeellista asetelmaa jäljittelevänä pseudokokeellisena asetelmana, joka mahdollisti sosiaalisen pääoman ja työkyvyn muutosten ajallisten yhteyksien tarkastelun. Aineisto analysoitiin logistisella regressioanalyysilla, jossa tarkasteltiin miten työyhteisön sosiaalisen pääoman väheneminen ensimmäisen ja toisen aikapisteen välissä ennustaa työntekijän heikentynyttä työkykyä kolmannessa aikapisteessä. Analyyseissa kontrolloitiin ikä, sukupuoli, ammattiasema, siviilisääty, työaikamuoto sekä terveyskäyttäytymiseen ja terveydentilaan liittyviä tekijöitä.\u0000Yksilön sosiaalisen pääoman väheneminen ennusti työntekijän työkyvyn heikentymistä myös kovariaattien vakioinnin jälkeen. Muilta työyksikön jäseniltä mitattu sosiaalisen pääoman väheneminen ennusti heikentynyttä työkykyä vakioimattomassa analyysissa, mutta vakioinnin jälkeen tulos ei ollut tilastollisesti merkitsevä.\u0000Työyhteisön sosiaalisen pääoman väheneminen saattaa heikentää työntekijän työkykyä. Työyhteisön sosiaalisen pääoman tukemiseksi tulisi löytää keinoja työpaikoilla ja jatkotutkimuksissa.","PeriodicalId":85557,"journal":{"name":"Sosiaalilaaketieteellinen Aikakauslehti","volume":"94 8 1","pages":""},"PeriodicalIF":0.0,"publicationDate":"2022-12-13","publicationTypes":"Journal Article","fieldsOfStudy":null,"isOpenAccess":false,"openAccessPdf":"","citationCount":null,"resultStr":null,"platform":"Semanticscholar","paperid":"68797365","PeriodicalName":null,"FirstCategoryId":null,"ListUrlMain":null,"RegionNum":0,"RegionCategory":"","ArticlePicture":[],"TitleCN":null,"AbstractTextCN":null,"PMCID":"","EPubDate":null,"PubModel":null,"JCR":null,"JCRName":null,"Score":null,"Total":0}
{"title":"Eurooppalaiset terveyssosiologit koolla Pohjois-Italiassa","authors":"S. Karvonen, L. Kestilä, E. Lahelma, O. Rahkonen","doi":"10.23990/sa.121723","DOIUrl":"https://doi.org/10.23990/sa.121723","url":null,"abstract":"","PeriodicalId":85557,"journal":{"name":"Sosiaalilaaketieteellinen Aikakauslehti","volume":"1 1","pages":""},"PeriodicalIF":0.0,"publicationDate":"2022-12-13","publicationTypes":"Journal Article","fieldsOfStudy":null,"isOpenAccess":false,"openAccessPdf":"","citationCount":null,"resultStr":null,"platform":"Semanticscholar","paperid":"68796298","PeriodicalName":null,"FirstCategoryId":null,"ListUrlMain":null,"RegionNum":0,"RegionCategory":"","ArticlePicture":[],"TitleCN":null,"AbstractTextCN":null,"PMCID":"","EPubDate":null,"PubModel":null,"JCR":null,"JCRName":null,"Score":null,"Total":0}
Mirjami Tran Minh, Toni Haapa, Emmi Liljeström, Annika Lipponen, Marja-Leena Mäkinen, Marita Repo, Maria Sandberg, Heli Bäckmand
Potilaiden ja asiakkaiden osallisuus vahvistuu terveydenhuollossa. Erikoissairaanhoidossa osallisuustoimintaa on viime vuosina toteutettu potilasfoorumeiden tai asiakasraatien muodossa, tavoitteena kehittää sairaalan palveluita asiakaslähtöisemmiksi. Suomen ensimmäiset lääke-, hoito- ja terveystieteellisen tutkimuksen kehittämiseen keskittyvät tutkimusraadit perustettiin HUSiin vuonna 2020. Kokemukset pilottihankkeesta ovat olleet myönteisiä sekä tutkijoiden, raatien koordinaattoreiden että raatien jäsenten näkökulmista. Tietoisuutta tutkimusraadeista ja yhteistyömahdollisuuksista tulee kuitenkin lisätä tutkijoiden keskuudessa. Tutkimusraatitoimintaa arvioidaan ja kehitetään HUSissa pitkäjänteisesti. Toiminnan vaikuttavuudesta organisaatiotasolla tarvitaan mitattavaa tietoa.
{"title":"Tutkimusraadit parantavat tutkimuksen laatua - kokemuksia HUSista","authors":"Mirjami Tran Minh, Toni Haapa, Emmi Liljeström, Annika Lipponen, Marja-Leena Mäkinen, Marita Repo, Maria Sandberg, Heli Bäckmand","doi":"10.23990/sa.117122","DOIUrl":"https://doi.org/10.23990/sa.117122","url":null,"abstract":"Potilaiden ja asiakkaiden osallisuus vahvistuu terveydenhuollossa. Erikoissairaanhoidossa osallisuustoimintaa on viime vuosina toteutettu potilasfoorumeiden tai asiakasraatien muodossa, tavoitteena kehittää sairaalan palveluita asiakaslähtöisemmiksi. Suomen ensimmäiset lääke-, hoito- ja terveystieteellisen tutkimuksen kehittämiseen keskittyvät tutkimusraadit perustettiin HUSiin vuonna 2020. Kokemukset pilottihankkeesta ovat olleet myönteisiä sekä tutkijoiden, raatien koordinaattoreiden että raatien jäsenten näkökulmista. Tietoisuutta tutkimusraadeista ja yhteistyömahdollisuuksista tulee kuitenkin lisätä tutkijoiden keskuudessa. Tutkimusraatitoimintaa arvioidaan ja kehitetään HUSissa pitkäjänteisesti. Toiminnan vaikuttavuudesta organisaatiotasolla tarvitaan mitattavaa tietoa.","PeriodicalId":85557,"journal":{"name":"Sosiaalilaaketieteellinen Aikakauslehti","volume":"1 1","pages":""},"PeriodicalIF":0.0,"publicationDate":"2022-12-13","publicationTypes":"Journal Article","fieldsOfStudy":null,"isOpenAccess":false,"openAccessPdf":"","citationCount":null,"resultStr":null,"platform":"Semanticscholar","paperid":"68796218","PeriodicalName":null,"FirstCategoryId":null,"ListUrlMain":null,"RegionNum":0,"RegionCategory":"","ArticlePicture":[],"TitleCN":null,"AbstractTextCN":null,"PMCID":"","EPubDate":null,"PubModel":null,"JCR":null,"JCRName":null,"Score":null,"Total":0}
京公网安备 11010802042870号
京ICP备2023020795号-1
扫码关注我们
求助内容：
应助结果提醒方式：