Kotona asumista korostavan hoivapolitiikan seurauksena on paljon iäkkäitä henkilöitä, jotka eivät pääse ulos kodistaan ilman apua. Tutkimuksessa tarkastellaan huonokuntoisten iäkkäiden ihmisten ja eläkeikäisten vapaaehtoistyöntekijöiden kokemuksia keskinäisestä kanssakäymisestään vapaaehtoistyöhön perustuvalla toimintajaksolla. Vapaaehtoistyöntekijät auttoivat kodin ulkopuolisiin aktiviteetteihin yksin asuvia iäkkäitä ihmisiä, joilla oli liikkumiskyvyn ongelmia. Tutkimuksessa oli mukana viisi iäkkään ihmisen ja eläkeikäisen vapaaehtoistyöntekijän muodostamaa paria. Tutkimusaineisto koostui iäkkäiden (79–87-vuotiaiden) ihmisten ja vapaaehtoistyöntekijöiden (61–71-vuotiaiden) yksilöhaastatteluista. Aineiston analysointi perustui tulkitsevaan fenomenologiseen analyysiin (Interpretative Phenomenological Analysis, IPA). Analyysin tuloksena aineistosta muodostui viisi pääteemaa, jotka kuvaavat iäkkäiden ihmisten ja vapaaehtoistyöntekijöiden kokemuksia keskinäisestä kanssakäymisestään: itsenäinen arki, auttamisen arvokkuus, vuorovaikutuksen toimivuus, odottamaton onnistuminen ja arjen haasteellisuus. Molemmille osapuolille merkityksellisiä pääteemoja olivat vuorovaikutuksen toimivuus, arjen haasteellisuus ja odottamaton onnistuminen. Lisäksi iäkkäille ihmisille kanssakäymisessä oli merkityksellistä itsenäinen arki ja vapaaehtoistyöntekijöille puolestaan auttamisen arvokkuus. Iäkkäiden ihmisten ja heidän eläkeikäisten toimijapariensa kokemukset kanssakäymisestä vapaaehtoistyössä voidaan ymmärtää molemmille osapuolille merkityksellisenä yhteistoimijuutena. Experiences of elderly individuals and retirement aged volunteers from their social interaction during voluntary work Because the elderly live at home until late in life, there are many senior citizens who cannot go out without help. The current study investigates the experiences of retirement-aged volunteers and elderly participants during their period of voluntary work-based interaction. The volunteers helped the elderly participants, who lived alone and had difficulty with mobility, to out-of-home activities. Five pairs of volunteer-elderly participants were selected. The data set consists of individual interviews of the volunteers (aged 61–71 years) and the elderly participants (aged 79–87 years). The data analysis is based on Interpretative Phenomenological Analysis. Five themes describe the experiences the participants had about their interaction: independent everyday life, the value of helping, functioning interaction, unexpected success, and the challenges of everyday life. Both the volunteers and the elderly participants found the interaction as meaningful co-agency. Independent everyday life manifested as meaningful to the elderly participants. The value of helping was central for the volunteers.
{"title":"Iäkkäiden ihmisten ja eläkeikäisten vapaaehtoistyöntekijöiden kokemuksia kanssakäymisestä vapaaehtoistyössä","authors":"Irma Äyräväinen, Arja Piirainen, Pirjo Vuoskoski, Taru Lintunen, Taina Rantanen","doi":"10.23989/gerontologia.115445","DOIUrl":"https://doi.org/10.23989/gerontologia.115445","url":null,"abstract":"Kotona asumista korostavan hoivapolitiikan seurauksena on paljon iäkkäitä henkilöitä, jotka eivät pääse ulos kodistaan ilman apua. Tutkimuksessa tarkastellaan huonokuntoisten iäkkäiden ihmisten ja eläkeikäisten vapaaehtoistyöntekijöiden kokemuksia keskinäisestä kanssakäymisestään vapaaehtoistyöhön perustuvalla toimintajaksolla. Vapaaehtoistyöntekijät auttoivat kodin ulkopuolisiin aktiviteetteihin yksin asuvia iäkkäitä ihmisiä, joilla oli liikkumiskyvyn ongelmia. Tutkimuksessa oli mukana viisi iäkkään ihmisen ja eläkeikäisen vapaaehtoistyöntekijän muodostamaa paria. Tutkimusaineisto koostui iäkkäiden (79–87-vuotiaiden) ihmisten ja vapaaehtoistyöntekijöiden (61–71-vuotiaiden) yksilöhaastatteluista. Aineiston analysointi perustui tulkitsevaan fenomenologiseen analyysiin (Interpretative Phenomenological Analysis, IPA). Analyysin tuloksena aineistosta muodostui viisi pääteemaa, jotka kuvaavat iäkkäiden ihmisten ja vapaaehtoistyöntekijöiden kokemuksia keskinäisestä kanssakäymisestään: itsenäinen arki, auttamisen arvokkuus, vuorovaikutuksen toimivuus, odottamaton onnistuminen ja arjen haasteellisuus. Molemmille osapuolille merkityksellisiä pääteemoja olivat vuorovaikutuksen toimivuus, arjen haasteellisuus ja odottamaton onnistuminen. Lisäksi iäkkäille ihmisille kanssakäymisessä oli merkityksellistä itsenäinen arki ja vapaaehtoistyöntekijöille puolestaan auttamisen arvokkuus. Iäkkäiden ihmisten ja heidän eläkeikäisten toimijapariensa kokemukset kanssakäymisestä vapaaehtoistyössä voidaan ymmärtää molemmille osapuolille merkityksellisenä yhteistoimijuutena.\u0000Experiences of elderly individuals and retirement aged volunteers from their social interaction during voluntary work\u0000Because the elderly live at home until late in life, there are many senior citizens who cannot go out without help. The current study investigates the experiences of retirement-aged volunteers and elderly participants during their period of voluntary work-based interaction. The volunteers helped the elderly participants, who lived alone and had difficulty with mobility, to out-of-home activities. Five pairs of volunteer-elderly participants were selected. The data set consists of individual interviews of the volunteers (aged 61–71 years) and the elderly participants (aged 79–87 years). The data analysis is based on Interpretative Phenomenological Analysis. Five themes describe the experiences the participants had about their interaction: independent everyday life, the value of helping, functioning interaction, unexpected success, and the challenges of everyday life. Both the volunteers and the elderly participants found the interaction as meaningful co-agency. Independent everyday life manifested as meaningful to the elderly participants. The value of helping was central for the volunteers.","PeriodicalId":75881,"journal":{"name":"Gerontologia","volume":"79 1","pages":""},"PeriodicalIF":0.0,"publicationDate":"2022-12-09","publicationTypes":"Journal Article","fieldsOfStudy":null,"isOpenAccess":false,"openAccessPdf":"","citationCount":null,"resultStr":null,"platform":"Semanticscholar","paperid":"80788973","PeriodicalName":null,"FirstCategoryId":null,"ListUrlMain":null,"RegionNum":0,"RegionCategory":"","ArticlePicture":[],"TitleCN":null,"AbstractTextCN":null,"PMCID":"","EPubDate":null,"PubModel":null,"JCR":null,"JCRName":null,"Score":null,"Total":0}
Pub Date : 2022-10-27DOI: 10.23989/gerontologia.111866
Jenny Paananen, Camilla Lindholm, Riitta Suhonen
Tutkimuksessa tarkasteltiin rajoituksiin liittyvää keskustelua muistisairaita hoivakotiasukkaita koskevissa hoitoneuvotteluissa, joissa hoitajat ja asukkaan omaiset sopivat asukkaan hoitoa koskevista periaatteista. Rajoituksista keskusteleminen on arkaluontoinen ja haastava osa hoitoneuvotteluja, sillä rajoitustoimenpiteillä kajotaan lain takaamaan asukkaan itsemääräämisoikeuteen estämällä tätä toimimasta oman tahtonsa mukaisesti. Eduskunnan oikeusasiamiehen ja Valviran antamien ohjeistusten mukaan rajoittaminen on sallittua vain silloin, kun se on asukkaan oman turvallisuuden, terveyden tai ihmisarvon vuoksi välttämätöntä. Tutkimuksen aineistona on 16 autenttista hoitoneuvottelua, joita analysoimme keskustelunanalyyttisesti. Tuloksemme osoittavat, että omaisen rooli päätöksenteossa on suhteellisen kapea: omaisen tehtäväksi rakentuu kuulla ja hyväksyä hoivakodin linjaukset. Keskustelussa hoitajien ja omaisten yhteisinä projekteina korostuvat rajoitusten tilapäisyys ja välttämättömyys asukkaan hyvinvoinnin näkökulmasta. Omaisen ilmaisema vastarinta tai huoli eivät kuitenkaan saa aikaan neuvottelua, vaan hoivakodin henkilöstö kehottaa omaista kääntymään myöhemmin lääkärin puoleen. Tästä seuraa, ettei omaisella ole hoitoneuvottelussa aitoa mahdollisuutta vaikuttaa rajoituskäytäntöihin. Kun omaisen pääsy tietoon ja päätöksiin on hankalaa, vaarana on, että prosessi itsessään heikentää muistisairaan hoivakotiasukkaan haavoittuvaa asemaa sen sijaan että kompensoisi sitä. Discussing limitations of autonomy in care negotiation meetings between nurses and nursing home residents’ family members In planning discussions in dementia care, family members often act as advocates for nursing home residents. Drawing on multimodal conversation analysis and on 14 hours and 24 minutes of conversational data featuring caregivers and family members of persons with dementia, we consider the role of family members in discussions about limitations to the residents’ autonomy. Our analysis demonstrates a restricted role of family members in these discussions. Professional caregivers typically mention the residents’ well-being and the necessity of restrictions as a justification for the limitations, resulting in family members agreeing with the presented care plan. In cases of resistance from family members, caregivers tend to refer to non-present medical professionals as authorities of the decisions, thereby eliminating family members’ opportunity to negotiate terms or demand changes of the care plan. Our study demonstrates the importance of assessing the vulnerability of persons with dementia as dependent of factors in the environment.
{"title":"Rajoittamisesta keskusteleminen muistisairaan hoivakotiasukkaan omaisten kanssa hoitoneuvotteluissa","authors":"Jenny Paananen, Camilla Lindholm, Riitta Suhonen","doi":"10.23989/gerontologia.111866","DOIUrl":"https://doi.org/10.23989/gerontologia.111866","url":null,"abstract":"Tutkimuksessa tarkasteltiin rajoituksiin liittyvää keskustelua muistisairaita hoivakotiasukkaita koskevissa hoitoneuvotteluissa, joissa hoitajat ja asukkaan omaiset sopivat asukkaan hoitoa koskevista periaatteista. Rajoituksista keskusteleminen on arkaluontoinen ja haastava osa hoitoneuvotteluja, sillä rajoitustoimenpiteillä kajotaan lain takaamaan asukkaan itsemääräämisoikeuteen estämällä tätä toimimasta oman tahtonsa mukaisesti. Eduskunnan oikeusasiamiehen ja Valviran antamien ohjeistusten mukaan rajoittaminen on sallittua vain silloin, kun se on asukkaan oman turvallisuuden, terveyden tai ihmisarvon vuoksi välttämätöntä. Tutkimuksen aineistona on 16 autenttista hoitoneuvottelua, joita analysoimme keskustelunanalyyttisesti. Tuloksemme osoittavat, että omaisen rooli päätöksenteossa on suhteellisen kapea: omaisen tehtäväksi rakentuu kuulla ja hyväksyä hoivakodin linjaukset. Keskustelussa hoitajien ja omaisten yhteisinä projekteina korostuvat rajoitusten tilapäisyys ja välttämättömyys asukkaan hyvinvoinnin näkökulmasta. Omaisen ilmaisema vastarinta tai huoli eivät kuitenkaan saa aikaan neuvottelua, vaan hoivakodin henkilöstö kehottaa omaista kääntymään myöhemmin lääkärin puoleen. Tästä seuraa, ettei omaisella ole hoitoneuvottelussa aitoa mahdollisuutta vaikuttaa rajoituskäytäntöihin. Kun omaisen pääsy tietoon ja päätöksiin on hankalaa, vaarana on, että prosessi itsessään heikentää muistisairaan hoivakotiasukkaan haavoittuvaa asemaa sen sijaan että kompensoisi sitä.\u0000Discussing limitations of autonomy in care negotiation meetings between nurses and nursing home residents’ family members\u0000In planning discussions in dementia care, family members often act as advocates for nursing home residents. Drawing on multimodal conversation analysis and on 14 hours and 24 minutes of conversational data featuring caregivers and family members of persons with dementia, we consider the role of family members in discussions about limitations to the residents’ autonomy. Our analysis demonstrates a restricted role of family members in these discussions. Professional caregivers typically mention the residents’ well-being and the necessity of restrictions as a justification for the limitations, resulting in family members agreeing with the presented care plan. In cases of resistance from family members, caregivers tend to refer to non-present medical professionals as authorities of the decisions, thereby eliminating family members’ opportunity to negotiate terms or demand changes of the care plan. Our study demonstrates the importance of assessing the vulnerability of persons with dementia as dependent of factors in the environment.","PeriodicalId":75881,"journal":{"name":"Gerontologia","volume":"24 1","pages":""},"PeriodicalIF":0.0,"publicationDate":"2022-10-27","publicationTypes":"Journal Article","fieldsOfStudy":null,"isOpenAccess":false,"openAccessPdf":"","citationCount":null,"resultStr":null,"platform":"Semanticscholar","paperid":"84504464","PeriodicalName":null,"FirstCategoryId":null,"ListUrlMain":null,"RegionNum":0,"RegionCategory":"","ArticlePicture":[],"TitleCN":null,"AbstractTextCN":null,"PMCID":"","EPubDate":null,"PubModel":null,"JCR":null,"JCRName":null,"Score":null,"Total":0}
Pub Date : 2022-09-30DOI: 10.23989/gerontologia.120921
Kaijus Ervasti, Anna Mäki-Petäjä-Leinonen, Mervi Issakainen, Katri Gadd, Jenni Savonen
{"title":"Uusia tutkimushankkeita ikääntyvien ja muistisairaiden ihmisten oikeuksien toteutumisesta","authors":"Kaijus Ervasti, Anna Mäki-Petäjä-Leinonen, Mervi Issakainen, Katri Gadd, Jenni Savonen","doi":"10.23989/gerontologia.120921","DOIUrl":"https://doi.org/10.23989/gerontologia.120921","url":null,"abstract":"","PeriodicalId":75881,"journal":{"name":"Gerontologia","volume":"214 1","pages":""},"PeriodicalIF":0.0,"publicationDate":"2022-09-30","publicationTypes":"Journal Article","fieldsOfStudy":null,"isOpenAccess":false,"openAccessPdf":"","citationCount":null,"resultStr":null,"platform":"Semanticscholar","paperid":"76907417","PeriodicalName":null,"FirstCategoryId":null,"ListUrlMain":null,"RegionNum":0,"RegionCategory":"","ArticlePicture":[],"TitleCN":null,"AbstractTextCN":null,"PMCID":"","EPubDate":null,"PubModel":null,"JCR":null,"JCRName":null,"Score":null,"Total":0}
Pub Date : 2022-09-30DOI: 10.23989/gerontologia.111969
Hanna Uotila, Outi Jolanki
Koronapandemia on vaikuttanut monella tavalla yhteiskuntien ja yksittäisten kansalaisten elämään kaikkialla maailmassa. Pandemian hillitsemiseksi asetetut tapaamis ja liikkumisrajoitukset nostivat keskusteluun ikääntyneiden ihmisten yksinäisyyden. Tässä kuvailevassa kirjallisuuskatsauksessa tarkastellaan 60 vuotta täyttäneiden kotona asuvien ihmisten yksinäisyyttä koronapandemian aikana. Aineiston muodostavat 22 kansainvälistä artikkelia, jotka valikoituivat järjestelmällisen kirjallisuushaun avulla neljästä tietokannasta. Artikkelien mukaan 60 vuotta täyttäneiden ihmisten yksinäisyys oli pandemiaaikana yleisempää kuin ennen pandemiaa ja lisääntyi erityisesti laajimpien rajoitusten aikana. Pandemiaaika kavensi sosiaalista verkostoa siten, että sosiaalisia kontakteja oli harvempiin ihmisiin kuin aiemmin ja kontaktit olivat lyhempikestoisia sekä epäsäännöllisiä. Yhteydenpito etäyhteyksin lisääntyi, mutta teknologian käytössä oli suuria eroja. Vain osa ihmisistä oli kyennyt korvaamaan menetettyjä tapaamis ja kommunikaatiomahdollisuuksia teknologian avulla. Huoli sairastumisesta, rajoituksiin liittyvä itsemääräämisoikeuden menettäminen ja pandemiaan liittyvät muut pelot olivat yhteydessä yksinäisyyden kokemuksiin. Yllättävänä voi pitää tulosta, että pandemiaajalla oli ollut myös myönteisiä seurauksia, kuten uusien sosiaalisten kontaktien syntyminen naapuruston asukkaisiin ja etäyhteyksien avulla kauempana asuviinkin. Myönteisenä seurauksena voi pitää myös vahvistunutta kiitollisuuden tunnetta olemassa olevista iloa tuottavista asioista. Loneliness of people aged 60 and over living at home during the COVID-19 pandemic The COVID-19 pandemic has affected societies and individual citizens’ lives around the world in many ways. Recommended restrictions to minimize face-to-face contact and socialization outside the home fueled the discussion of loneliness and isolation of older adults. This descriptive literature review examines loneliness of people aged 60 and over living at home during the COVID-19 pandemic. The data consists of 22 international articles selected from four databases through systematic literature search. According to the articles, loneliness of people aged 60 and over was more common during the COVID-19 pandemic than before the pandemic, and it increased especially during the most extensive lockdown and stay-at-home orders. The pandemic narrowed social networks so that there were fewer social contacts with fewer people, and contacts were more irregular and shorter than before. The use of remote connections for communication increased, but there were large differences in the use of technology. Only some people were able to replace the lost face-to-face meeting and communication opportunities through technology. Concerns about illness, loss of autonomy and other fears during the pandemic were associated with experiences of loneliness. The studies showed that the pandemic was also associated with positive consequences, such as the emerge
{"title":"Kotona asuvien 60 vuotta täyttäneiden ihmisten yksinäisyys koronapandemian aikana","authors":"Hanna Uotila, Outi Jolanki","doi":"10.23989/gerontologia.111969","DOIUrl":"https://doi.org/10.23989/gerontologia.111969","url":null,"abstract":"Koronapandemia on vaikuttanut monella tavalla yhteiskuntien ja yksittäisten kansalaisten elämään kaikkialla maailmassa. Pandemian hillitsemiseksi asetetut tapaamis ja liikkumisrajoitukset nostivat keskusteluun ikääntyneiden ihmisten yksinäisyyden. Tässä kuvailevassa kirjallisuuskatsauksessa tarkastellaan 60 vuotta täyttäneiden kotona asuvien ihmisten yksinäisyyttä koronapandemian aikana. Aineiston muodostavat 22 kansainvälistä artikkelia, jotka valikoituivat järjestelmällisen kirjallisuushaun avulla neljästä tietokannasta. Artikkelien mukaan 60 vuotta täyttäneiden ihmisten yksinäisyys oli pandemiaaikana yleisempää kuin ennen pandemiaa ja lisääntyi erityisesti laajimpien rajoitusten aikana. Pandemiaaika kavensi sosiaalista verkostoa siten, että sosiaalisia kontakteja oli harvempiin ihmisiin kuin aiemmin ja kontaktit olivat lyhempikestoisia sekä epäsäännöllisiä. Yhteydenpito etäyhteyksin lisääntyi, mutta teknologian käytössä oli suuria eroja. Vain osa ihmisistä oli kyennyt korvaamaan menetettyjä tapaamis ja kommunikaatiomahdollisuuksia teknologian avulla. Huoli sairastumisesta, rajoituksiin liittyvä itsemääräämisoikeuden menettäminen ja pandemiaan liittyvät muut pelot olivat yhteydessä yksinäisyyden kokemuksiin. Yllättävänä voi pitää tulosta, että pandemiaajalla oli ollut myös myönteisiä seurauksia, kuten uusien sosiaalisten kontaktien syntyminen naapuruston asukkaisiin ja etäyhteyksien avulla kauempana asuviinkin. Myönteisenä seurauksena voi pitää myös vahvistunutta kiitollisuuden tunnetta olemassa olevista iloa tuottavista asioista.\u0000Loneliness of people aged 60 and over living at home during the COVID-19 pandemic\u0000The COVID-19 pandemic has affected societies and individual citizens’ lives around the world in many ways. Recommended restrictions to minimize face-to-face contact and socialization outside the home fueled the discussion of loneliness and isolation of older adults. This descriptive literature review examines loneliness of people aged 60 and over living at home during the COVID-19 pandemic. The data consists of 22 international articles selected from four databases through systematic literature search. According to the articles, loneliness of people aged 60 and over was more common during the COVID-19 pandemic than before the pandemic, and it increased especially during the most extensive lockdown and stay-at-home orders. The pandemic narrowed social networks so that there were fewer social contacts with fewer people, and contacts were more irregular and shorter than before. The use of remote connections for communication increased, but there were large differences in the use of technology. Only some people were able to replace the lost face-to-face meeting and communication opportunities through technology. Concerns about illness, loss of autonomy and other fears during the pandemic were associated with experiences of loneliness. The studies showed that the pandemic was also associated with positive consequences, such as the emerge","PeriodicalId":75881,"journal":{"name":"Gerontologia","volume":"1 1","pages":""},"PeriodicalIF":0.0,"publicationDate":"2022-09-30","publicationTypes":"Journal Article","fieldsOfStudy":null,"isOpenAccess":false,"openAccessPdf":"","citationCount":null,"resultStr":null,"platform":"Semanticscholar","paperid":"80823408","PeriodicalName":null,"FirstCategoryId":null,"ListUrlMain":null,"RegionNum":0,"RegionCategory":"","ArticlePicture":[],"TitleCN":null,"AbstractTextCN":null,"PMCID":"","EPubDate":null,"PubModel":null,"JCR":null,"JCRName":null,"Score":null,"Total":0}
Pub Date : 2022-09-30DOI: 10.23989/gerontologia.117120
Minna Zechner, Maria Vaalavuo, Ismo Linnosmaa, Tomi Kyyrä, T. Kauppinen
{"title":"Taloudellinen ja sosiaalinen kestävyys ikääntyvässä yhteiskunnassa","authors":"Minna Zechner, Maria Vaalavuo, Ismo Linnosmaa, Tomi Kyyrä, T. Kauppinen","doi":"10.23989/gerontologia.117120","DOIUrl":"https://doi.org/10.23989/gerontologia.117120","url":null,"abstract":"","PeriodicalId":75881,"journal":{"name":"Gerontologia","volume":"1 1","pages":""},"PeriodicalIF":0.0,"publicationDate":"2022-09-30","publicationTypes":"Journal Article","fieldsOfStudy":null,"isOpenAccess":false,"openAccessPdf":"","citationCount":null,"resultStr":null,"platform":"Semanticscholar","paperid":"85978858","PeriodicalName":null,"FirstCategoryId":null,"ListUrlMain":null,"RegionNum":0,"RegionCategory":"","ArticlePicture":[],"TitleCN":null,"AbstractTextCN":null,"PMCID":"","EPubDate":null,"PubModel":null,"JCR":null,"JCRName":null,"Score":null,"Total":0}
Pub Date : 2022-09-30DOI: 10.23989/gerontologia.121442
Elina Kuosmanen
Parkinsonin tauti on etenevä liikehäiriösairaus, johon liittyy monenlaisia oireita. Yleisimmät motoriset oireet ovat vapina, jäykkyys, hitaus sekä tasapaino ja kävelyvaikeudet. Lisäksi au to nomisessa hermostossa voi olla toimintahäi riöitä, esimerkiksi ruuansulatuksen häiriöitä tai liiallista hikoilua. Parkinsoniin liittyy usein myös depressiota ja kognitiivisia häiriöitä. Oireet vaikeuttavat päivittäisiä toimia ja arkea, kuten liikkumista, pukeutumista ja ruuanlait toa. Parkinsonin tauti alkaa tyypillisesti noin 50‒60 vuoden iässä, ja sitä sairastaa arviolta noin 3 prosenttia yli 65vuotiaista. Suomessa on noin 16 000 Parkinsonia sairastavaa, ja maa ilmanlaajuisesti potilaita on arvioitu olevan yli 10 miljoonaa.
{"title":"Parkinsonin taudin itsehoidon tukeminen teknologian avulla","authors":"Elina Kuosmanen","doi":"10.23989/gerontologia.121442","DOIUrl":"https://doi.org/10.23989/gerontologia.121442","url":null,"abstract":"Parkinsonin tauti on etenevä liikehäiriösairaus, johon liittyy monenlaisia oireita. Yleisimmät motoriset oireet ovat vapina, jäykkyys, hitaus sekä tasapaino ja kävelyvaikeudet. Lisäksi au to nomisessa hermostossa voi olla toimintahäi riöitä, esimerkiksi ruuansulatuksen häiriöitä tai liiallista hikoilua. Parkinsoniin liittyy usein myös depressiota ja kognitiivisia häiriöitä. Oireet vaikeuttavat päivittäisiä toimia ja arkea, kuten liikkumista, pukeutumista ja ruuanlait toa. Parkinsonin tauti alkaa tyypillisesti noin 50‒60 vuoden iässä, ja sitä sairastaa arviolta noin 3 prosenttia yli 65vuotiaista. Suomessa on noin 16 000 Parkinsonia sairastavaa, ja maa ilmanlaajuisesti potilaita on arvioitu olevan yli 10 miljoonaa.","PeriodicalId":75881,"journal":{"name":"Gerontologia","volume":"26 1","pages":""},"PeriodicalIF":0.0,"publicationDate":"2022-09-30","publicationTypes":"Journal Article","fieldsOfStudy":null,"isOpenAccess":false,"openAccessPdf":"","citationCount":null,"resultStr":null,"platform":"Semanticscholar","paperid":"87144437","PeriodicalName":null,"FirstCategoryId":null,"ListUrlMain":null,"RegionNum":0,"RegionCategory":"","ArticlePicture":[],"TitleCN":null,"AbstractTextCN":null,"PMCID":"","EPubDate":null,"PubModel":null,"JCR":null,"JCRName":null,"Score":null,"Total":0}
京公网安备 11010802042870号
京ICP备2023020795号-1
扫码关注我们
求助内容：
应助结果提醒方式：